I'm dreaming of a white christmas

Ja täällä vaan sataa vettä... Vuoden ensimmäiset joulukuvatkin piti ottaa pimeissä sisätiloissa.

Miten väsyttää polski

joka ei saa tehdä mitään? Hilu on omasta mielestään jo täysin parantunut, ja kirmailisi mielellään vapaana pitkin kurapeltoja. Nyt on kuitenkin kulunut vasta kolme päivää leikkauksesta, eli reilu viikko pitäisi vielä kestää ilman riehumista. Sisällä Hilu on aina osannut olla rauhallisesti ja yleensä se makoilee jossain päin asuntoa kun mitään mielenkiintoista ei tapahdu. Tähän ei ole tullut ainakaan vielä muutosta, mutta kovasti neiti olisi lähdössa kaikkien mukana ulos. On se välillä kyllä pallojakin yrittänyt kantaa heiteltäviksi. Tossa yriteltiin äsken vähän tokoilla Hilun kanssa, mutta sekin taitaa olla riehumista ainakin Hilun kanssa... Luita toi on myös ajankuluksi saanut. Käytiin vähän aikaa sitten n. 20 min lenkillä ja neiti oli ihan sekaisin, sinkoili vaan sinne tänne.
Laloa häiritsee Hilun outous ja se, ettei sen kanssa voi leikkiä. Lalo on ollut koko päivän ihan varma, että meidän pihalla on joku. Muutenkin se on vaikuttanut jotenkin masentuneelta, toivottavasti se nyt johtuu vaan Hilusta. Hilulla on tosiaan pidetty nyt melkein koko ajan tötteröä päässä, koska se päässä Hilu käyttäytyy rauhallisemmin.
Leikkasin tänään ensimmäistä kertaa takkuja koirasta ihan tarkoituksella. Hilulla oli kauhea takkurivistö heti ajellun kohdan vieressä. En viitsinyt sitä nyt ruveta kiusaamaan ja harjaamaan, eikä se edes niitä karvoja tarvitse mihinkään kun muukin maha on kalju.

Tötteröpää

Hilun sterilointia oli mietitty jo pitkään ja vihdoin torstaina se sitten koitti. Hilu sterkattiin tossa Sopulitien eläinlääkäriasemalla, mikä on siis muutaman sadan metrin päässä meiltä. Vanhemmat veivät Hilun, koska olin itse silloin vielä töissä. Sieltä sanottiin, että ne soittavat mulle sitten kun Hilun voi tulla hakemaan. Soittoa ei kuitenkaan parin tunnin jälkeen kuulunut, joten äiti päättii, että nyt lähdetään sinne odottamaan. Koira piti kuulemma hakea autolla, joten autolla sitten mentiin. Tuntui kyllä todella tyhmältä, kävellen olisit jo perillä ja niin. Hilu oli siellä jo häkissä heräilemässä. Tai oli se oikeastaan jo herännyt ja olisi se voinut melkein kävelläkin kotiin. Kaikki oli kuulemma mennyt hyvin. Saatiin mukaan lääkkeet ja tötterö, jota Hilun pitää pitää yksinollessaan, ettei se pääse nuolemaan. Ajettiin autolla kotiin ja Hilu nukkuikin sitten loppuillan. Yökin meni hyvin, Hilu vaan tuhisi omassa rakkassa säkkituolissaan. Pillereiden antaminen on mennyt hienosti, kaikki neljä pilleriä on saatu ensimmäisellä yrityksellä menemään! Nyt sitten otetaan pari viikkoa rauhallisemmin ja toivotaan, että kaikki sujuu hyvin.

Pieni ravaava heiluhäntä

Mahtava lastenlaulun nimi, vai mitä!
Viime viikonloppuna järjestettiin jälleen vuoden odotetuin koiratapahtuma, Koira2013. Lalo oli mukana kaikkina kolmena päivänä, Hilu vain perjantaina.

Perjantai (13.!)

Lähdettiin kymmenen aikoihin kotoa ja oltiin perillä hyvissä ajoin. Etsittiin oikea kehä ja sieltä löytyikin jo muita polski-ihmisiä. Kehä oli myöhössä ja paljon, joten odottelua riitti. Onneksi seura oli hyvää! Lopulta oli PONien vuoro ja me päästiin Lalon ja kahden muun nuoren uroksen kanssa kehään. Lalo käyttäytyi hienosti, antoi tutkia ja ravasi nätisti melkein koko ajan, myös muiden perässä. Lalo sai ERIn ja jä kolmanneksi luokassaan ilman SA:ta. Hilu oli viimeisenä valionartuissa ja kaikki meni hienosti kunnes tuomari tuli miljoonannen kerran länttäämään yhtäkkiä kätensä suoraan Hilun pään päälle, jolloin Hilu nappasi hihasta kiinni. Hylätty siis. Lalo oli mukana myös kasvattajaryhmässä, joka oli hienosti ROP! Eli messarin iso kehä, täältä tullaan! Koska polskit olivat niin myöhään, meidän ei tarvinnut kovin kauan odottaa kokoomakehiä. Siellä saatiinkin odottaa kauan. Tuomari liikuttii kaikki yli 100 ryhmää, mikä meni meidän osalta hyvin. Vihdoin päästiin isoon kehään, ja siellä ei mennytkään niin hyvin. Lalo laukkasi ja pomppi vaihtelevasti, mutta kovin montaa ravausaskelta se ei ottanut. No olihan sillä ollut tosi pitkä päivä takana. Kotona oltiin muistaakseni joskus kuuden jälkeen, eikä siinä ollalla oikein enää jaksanut tehdä mitään.

Lauantai

Lauantaina kehä olikin vähän aikaisemmin, mutta se oli myös myöhässä. Polskit olivat yläkerrassa, joten kaikki tavarat piti tietenkin raahata sinne. Löydettiin taas muut ja ruvettiin odottamaan ja laittamaan koiraa kuntoon (vaikka ei siinä nyt kauheasti mitään kuntoon laittamista ollutkaan). Vihdoin oli jälleen polskien vuoro ja Lalolla oli taas ne samat kaksi "vastustajaa". Lalo käyttäytyi taas hienosti. Tulokseksi tänäänkin NUO ERI3. Arvostelu oli kiva, erityisesti lauseet "Reipas nuori uros" ja "Kovin iloinen häntä". Lalolla oli ainakin hauskaa, ja hyvä jos tuomari huomasi sen!  Lalon Mimmi-siskolla meni todella upeasti, se oli VSP ja sai PMV-13 -tittelin! Lalo oli taas mukana ROP-kasviksessa, joten tuli pitkä päivä. Koska kehä oli aikaisemmin kuin perjantaina, oli ennen isoja kehiä aikaa kierellä hakemassa ilmaispusseja. Ja niitä me äidin kanssa hamstratiinkin aika paljon :D. Tällä kertaa eisarvostelussa ei liikuttu, mutta tuomari kävi kaikki ryhmät suht tarkasti läpi. Isossa kehässä meni paremmin kuin edellisenä päivänä, muttta siihen tarvitaan kuitenkin vielä lisää treeniä. Mimmi tuli omistajineen meille yöksi ja Masakin kävi leikkimässä ja tapaamassa Mimmiä ja Maijaa. Ilta menikin rupatellessa ja jouduttiin me veljen kanssa joululaulujakin soittamaan.

Sunnuntai

Sunnutaina kehä oli ajoissa! Mutta siinä pidettiin tauko ennen polskien alkua. Lalolla meni taas kivasti, sijoitus yllätys yllätys NUO ERI3. Lalon sisarukset taas veivät tittelin kotiin, Junnu oli ROP ja Mimmi VSP ja molemmille tiestysti V-13 -tittelit. Kaikki kolme sisarusta olivat mukana ROP-kasviksessa, mutta tällä kertaa ei menty isoon kehään, koska Mimmin piti päästä kotiinkin joskus. Pitihän jonkun kuitenkin jäädä Junnuakin kannustamaan, ja onneksi ykkäsryhmä oli heti ensimmäisenä. Junnulla menikin ihan mahtavasti, se pääsi kahdeksan parhaan joukkoon! Ehkä Lalokin joskus... :D

Voittajaan!

Enkä nyt tarkoita viikon päästä järjestettäviä voittaja-näyttelyitä, vaikka meidät löytää sieltäkin kaikkina kolmena päivänä.
Eilen käytiin koirien kanssa rally-tokoilemassa Ylöjärvellä asti. Avoimenluokan rataantutustuminen alkoi vasta 14.00, joten aamulla ei ollut mikään kiire. Mä olisin kuitenkin paljon mielummin herännyt kuudelta ja kisannut heti kymmeneltä, kun kisat alkoivat. Olisi päässyt joskus kotiinkin. Avon rata vaikutti ihan kivalta, ei mitään kummempia juttuja. Hilun kanssa kisattiin toiseksi viimeisenä, koiria yhteensä oli 15. Hilulla oli taas niin kivaa, ettei se malttanut ihan keskittyä. Ehkä kuitenkin parempi niin, on se kivempi kisata innokkaan koiran kanssa kuin haistelevan koiran kanssa (= Lalo). Perusasennot oli vähän vinoja välillä, mikä nyt ei mikään ihme ole. Sitä pitäisi treenata lisää. Muuten neiti teki kivasti. Pisteitä saatiin 93/100 ja lisäksi RTK2! Ja sijoituskin oli hienosti kolmas.



Hilu avo 6.12.13 from Elli Heinilä on Vimeo.

Mölli-alon rataantutustuminen alkoi heti Hilun radan jälkeen. Rata oli pitkä! Oli pujottelua ja spiraali molempiin suuntiin. Mölli-alossa kisaajia oli vähän yli 20. Lalon olisi pitänyt olla kahdeksas, mutta jotain sähläystä siinä oli vuorojen kanssa. Päästiin kuitenkin kisaamaan, ja rata alkoi hyvin! Sitten mukaan tulikin taas haistelu, pisteitä siitä huolimatta tuli 89/100. Lalo teki hienosti silloin kuin ei haistellut.

Treeniä treeniä!

Perjantain aksatreeneissä ei ollut kouluttajaa tällä kertaa, joten tehtiin sitten juttuja omatoimisesti. Tehtiin lyhyttä rataa. Radalla oli rengas, joka tuotti taas Lalolle ongelmia. Laskin rengasta, jonka jälkeen L taisi mennä sen ihan oikein (kannattaisi kirjoittaa nää heti treenien jälkeen niin muistaisikin jotain). Hilulla ei ollut radalla ongelmia, oikeisiin asioihin keskittyminen oli vaan välillä hukassa.
Sivussa treenattiin molempien kanssa keppejä. Hilulla taisi mennä hyvin, en tarkemmin ehtinyt seuraamaan. Juuri kun olin sanonut, ettei Lalo oikein osaa vielä keppejä eikä sen keskittyminen riitä kaikkien suorittamiseen, se teki ne täydellisesti!  Kaikki kepit! Mä vaan kävelin hölmistyneenä vierellä. Molemmat koirat menivät myös pussin läpi muutaman kerran. Luulin, että Hilua pelottaisi, mutta sieltä se vaan juoksi läpi. Hilusta on tullut rohkea!
Hilu teki keinunkin pari kertaa ihan superisti! Vähän sitä vielä taitaa jännittää, sen verran varovaista meno on, mutta ei se enää mitään apuja tarvitse. Laltsulle keinu ei ole koskaan mikään vaikea ollutkaan, ja se sujui perjantainakin hyvin.

Ensi viikon perjantaina eli itsenäisyyspäivänä meillä onkin jo seuraavat rally-tokokisat. Lalo mölleilee ja Hilun kanssa yritetään saada avosta kolmas hyväksytty tulos ja RTK2.

Popsi popsi broileria

Sydäntä ja kivipiiraa, nam nam! No koirat ainakin tykkää. Viime perjantaina kävin ostamassa Mustista ja Mirristä Maukkaan kokonaisia broilerin sydämiä ja kivipiiroja. Sydämiä ostin kaksi 500g pötkylää. Kivipiiroja otin kaksi pussia, jotka nekin taitaa olla 500g. Hinnaksi näille kaikille tuli reilut seitsemän euroa, eli suht edullisia nämä on koirien treeninameiksi. Kotona heitin kattilaan ensin kivipiirat, sitten laitoin uuden veden ja sydämet. Tein vaan sen virheen, että valitsin pienimmän meiltä löytyvän kattilan. Ja se oli liian pieni! Ihan hyvin onnistui kuitenkin keittäminen. Keitinveden olen aiemmin ottanut talteen ajatuksena antaa se koirille, mutta se on yleensä unohtunut, joten nyt kaadoin veden suoraan pois. Seuraavana päivänä pilkoin sydämet ja kivipiirat pienempiin paloihin ja laitoin ne pussiin ja pakkaseen.





Koirat saivat tällä viikolla taas munuaista. Pilkoin ne valmiiksi ihan pieniin paloihin, mutta syöminen ei siltikään onnistunut. Lalollekaan ei kelvannut. Nappulan mukana meni muutama pala, mutta ilman ei. Täytyy varmaan seuraavalla kerralla keittää munuaiset, niitäkin kun tuolta pakastimesta löytyy.

Perjantai-illan aksailut ja "oikeat" rally-tokotreenit

Eilen oli taas aksatreenit, jotka jäivät viimeviikolla Lalon matkan ja mun sellokonsertin takia väliin. Lalon keskittymiskyky oli vähän hukassa ja herra oli muutenkin jotenkin hidas. Radalla oli tällä kertaa mukana myös pituus, joka hieman hämmensi Laloa. Tehtiin pari kertaa vaan pituus, jonka jälkeen sen suorittamisessa ei ollut ongelmia. Treenasit itse myös Hilun kanssa. Lalolta vauhti puuttui, mutta Hilulla sitä riittii. Hoota ei pituuskaan hämmentänyt, hienosti se sen hyppäsi. Sivussa treenattiin molempien koirien kanssa rengasta niin, että se oli ihan matalalla. Läpi meni molemmat jokaisella kerralla.

Meidän agilitypolskiporukka otti Vuokkoset-areenalta vuoron tiistaisin 16-17, minne en itse toistaiseksi pianotunnin takia pääse. Molemmat siellä kuitenkin pääsevät treenaamaan. Ensi vuodeksi saan toivottavasti tunnin siirrettyä niin pääsisin itsekin mukaan.

Tänään käytiin Martinlaaksossa treenamassa rally-tokoa. Petsiessä oltiin sovittu treenit parin muun koiran kanssa. Lähdin ensimmäistä kertaa yksin autolla vieraaseen paikkaan! Hyvin pääsin kuitenkin perille. Mulla oli molemmat koirat mukana sekä videokamera, joten en jaksa sen kummempaa kirjoitella. Hienosti meni molemmilla. Lalo vaan sai jostain päähänsä, että joka kerta kun pysähdyn, pitää mennä maahan...



00007 from Elli Heinilä on Vimeo.


00006 from Elli Heinilä on Vimeo.



00004 from Elli Heinilä on Vimeo.

Pellolla

Hullumunailua

Hullumuna from Elli Heinilä on Vimeo.

Mä osasin, jee! Eilen rekisteröidyin tonne vimeoon just sen takia, että nää videot saisi suoraan tänne blogiin eikä tarvitsisi linkata. Osasin upottaakin videon tänne blogiin, pösilöt leikkimässä hullumunilla.

Ne Baltian tuliaiset

Good size and proportion, very nice topline, excellent line rear, very good line front, body wide enough for his age, nice head with a very goog profile, big nose, nose could be a little bigger for the male, very good coat structure, moves well from side. ERI1 SA PU3

Tuomarina puolalainen Andzej Stepinski.
Eli mitään varsinaisia tuliaisia ei tullut (paitsi ruokaa :D), mutta äiti sai paljon neuvoja esittämisestä. Kaikki kuusi polskia olivat suomalaisia, joten tittelit tulivat kuitenkin Suomeen. Sertin siirtymisestä ollaan montaa mieltä. Toisten mielestä Lalo saa Latvian sertin, koska PU1 ja PU2 olivat jo Latvian valioita, kun taas toiset väittävät, ettei sertiä saa, jos ei saanut kehässä sitä lappusta. Hilun ja Masan kanssa lähdetään kuitenkin vielä Latviaan, eiköhän yksi Lalo mene siinä samalla.

Käytiin Hilun kanssa sunnuntaina pitämässä pienet vetotreenit huonolla menestyksellä. Hilua ei vetäminen eikä lelu kiinnostaneet, joten lopetettiin melkein heti. Ehkä aina ei voi mennä hyvin?










Tänään treenattiin molempien koirien kanssa tokojuttuja pihalla. Ja voi miten hienoja toko-otuksia noi olikaan! Hilun on ruvennut edistämään seuraamisessa ihan kamalasti. Syynä lienee liika innostuminen ja huono keskittyminen. Treenattiin imuttamalla, jos se oikea paikka löytyisi. Ja kyllä se sieltä pikkuhiljaa alkaa löytymäänkin. Joku päivä käytin myös lelua takapalkkana, mikä ei ollut kovin hyvä idea, koska lelu innostaa Hilua entisestään. Pitäisi kokeilla jotain tylsää namia (jos sellaista edes Hilun mielestä on).
Lalon kanssa treenasin myös seuraamista ja perusasentoa. Lalo keskittyi mahtavasti ja häntä heilui koko ajan. Perusasennon jätkä osaa jo ihan hyvin ja seuraaminenkin alkaa muistuttamaan jo... seuraamista? Maahanmeno Laltsulla on nopea, mutta sitä ei vielä seuraamisen kanssa treenata.

 

 
 

Kuka on Masa?

Tää postaus olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten... Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Mun sisko (joka ei siis asu enää kotona) oli miettinyt oman polskin ottamista jo vähän pidemmän aikaa, kun Lalon kasvattaja kysyi, että haluaisiko hän puolalaisen polskin osaomistukseen (niin kuin meidän molemmat koirat on). Vähän aikaa sitä mietittiin, ja se oli sitten menoa. Puolassa oli reilu kolmikuinen reipas pitkähäntäinen ja tervesilmäinen PON-poika vailla kotia. Koska pentu oli jo niin vanha, se piti saada mahdollisimman nopeasti puolasta suomeen. Niinpä mun sisko, äiti ja Lalon kasvattaja lähtivät muutaman päivän miettimisen jälkeen hakemaan pentua, jonka kasvattaja perheineen toi Liettuaan. Nyt Masa on ollut muutaman viikon Suomessa ja alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään suomea ja tottumaan täällä elämiseen. Masa asuu noin kilometrin päässä meistä ja on käynyt meillä monta kertaa viikossa. Hilu ja Lalo ovat ottaneet pikkuherran hyvin vastaan, vaikka Hilu onkin sitä pari kertaa vähän rajummin komentanut. Lalon leikit ovat liian rajuja pennulle, joten poikien ollessa riehakkaalla tuulella niitä pidetään eri huoneissa. Masa kasvaa kuitenkin kovaa vauhtia, joten eiköhän Lalokin pääse pian leikkimään uuden kaverin kanssa.

Lalovapaa viikonloppu

Lalo lähti eilen äidin kanssa Latviaan Baltian voittaja 2013 -näyttelyyn, ja voi että me ollaan Hilun kanssa nautittu hetkestä ilman Laloa. Illalla sai mennä rauhassa nukkumaan ilman kamalaa jatkuvaa haukkumista, aamulla sai nukkua rauhassa ilman että kukaan tuli repimään sängystä ylös koska "koirien pitää päästä ulos" (vaikka ne itsekin vielä nukkuu), Hilu pääsi yksin aamulenkille ilman jokapäiväistä tappelua siitä, otanko Lalon mukaan, kukaan ole koko ajan huutamassa, että mun pitäisi harjata Laloa, eikä mulla ole koko ajan huono omatunto siitä, etten ota Laloa lenkille tai harjaa sitä (vaikkei sen hoitamisen mun vastuulla pitäisi ollakaan).  Ja täytyy sanoa, että aamulenkki oli paras pitkään aikaan! Hilu sai olla melkein koko lenkin vapaana ja hienosti neiti oli kuulolla. Läydettiin uusi kiva lenkki, mutta harmi vaan siihenkin tulee talvella latu.

Annoin koirille keskiviikkona kokonaiset porsaan munuaiset ja arvatkaa, kumpi jätti syömättä? Hilu, HILU! Maailman ahnein koira ei tiennyt, miten johonkin kokonaiseen lihaklönttiin pitäisi suhtautua. Lalo oli hetken miettimisen jälkeen pistänyt munuaisen poskeensa. Pilkoin Hoolle munuaisen vähän pienempiin paloihin ja jätin sen sille yöksi. Oli se sentään saanut siirretyksi palaset kupista lattialle kupin viereen. Aamulla tein vielä pienempiä palasia, muttei niidenkään syöminen onnistunut. Eilen illalla keitin palaset ja johan niisen syömien onnistui.

Toivottavasti kukaan ei nyt luule tämän postauksen takia, etten mä tykkäis Lalosta tai ettei se olisi mulle tärkeä. Eihän se ole lähsekään yhtä tärkeä mulle kuin Hilu, minkä ei pitäisi mikään ihme olla, onhan Hilu mun ja Lalo äidin. Lalo vaan osaa olla joskus todella rasittava. Se vetää hihnassa, vaikka edistystä hihnakäytökseen onkin tullun huimasti, kiitos minun. Lalolla ei myöskään ole hajuakaan siitä, miten vastaantulevien ihmisten, koirista puhumattakaan, kohtaamisessa tulisi käyttäytyä. Kun mulla on molemmat koirat mukana, mun on pakko keskittyä Hiluun koiria ohittaessa. Hilun ohitukset menee hienosti, mutta se vaatii kuitenkin tiettyjä juttuja ohittaakseen nätisti. Lalo ei osaa ohittaa, ei siitä nyt sen enempää. Lalo on kuitenkin ihana, hölmö, TYHMÄ persoona, vaikken ole sen polskiudesta kovinkaan vakuuttunut (Lalo ei ole kovin ahne, se kuolaa (!) ja sen häntä heiluu koko ajan ja niin kuin totesinkin jo, se on sangen tyhmä (tai sitten Hilu on jotenkin erityisen viisas)). Lalolla on kuitenkin joatin ihmeellistä agilityälyä, sillä missään agijutuissa sillä ei ole ollut ongelmia ja se on oppinut nopeasti! Nyt pidetään Laltsulle peukkuja, toivottavasti sillä olisi jotain tuliaisia kotiin!

Hieno tyttö!! eiku sähän ootkin poika...

Välillä menee koirat sekasin, mutta ei se näytä niitä haittaavan. Keskiviikkona käytiin läheisellä hiekkatiellä juoksemassa. Äiti tuli lelun kanssa mukaan seisomaan noin parin sadan metrin päähän, eli matka oli reilusti pidempi kuin aiemmin. Koirat juoksivat yksitellen. Ensin kaksi kertaa, sitten tauko ja toiset kaksi kertaa. Hienosti vetivät molemmat, ensi viikolla voisi taas vähän pidentää matkaa.

Perjantaina oli agitreenit. Treenattiin valssia, jossa ohjaajalla oli (tietenkin) suurempia vaikeuksia kuin koiralla. Lalo keskittyi taas viime viikkoa paremmin! Lisäksi treenattiin rengasta ja keinua. Rengas meni aluksi hyvin, mutta kun se nostettiin maksikorkeudelle, Lalo meni ali tai vierestä. Eli lisää treeniä vahan matalammalla korkeudella. Keinu meni kivasti, Lalo malttoi pysähtyäkin odottamaan. Hilun treenailua en ehtinyt kauheasti seurata. Rengas sillä meni kuulemma hyvin, mutta keinua se vähän pelkäsi.

Eilen käytiin Lahdessa rally-tokokisoissa. Hilu oli ilmoitettu avoon, Lalo tuli mukaan halloweenradalle. Meillä meni Hilun kanssa tosi hienosti tokavikaan kylttiin asti. Sitten se istui ihan väärään paikkaan (olisi siis pitänyt istua perusasentoon) ja mä päätin uusia kyltin. Ei olisi pitänyt, koska neiti rupesi tarjoamaan pyörimistä yms, ja lopulta pisteitä lähti tästä yhdestä kyltistä 13. Hilulla on muutenkin ollut perusasennon oikeassa paikassa ongelmia, se tuppaa olemaan niin innostunut, ettei keskity kunnolla. Pisteitä tuli lopulta 86/100, eli hyväksytty tulos. Video
Lalon kanssa tehtiin halloweenrata. Jokaisessa kyltissä oli kaksi vaihtoehtoa, joista sai valita kumman tekee. Lalon kanssa tehtiin tietysti kaikki helpoimmat jutut. Jätkä keskittyi välillä todella hienosti. Välillä oli taas sitä tuttua haistelua, mutta huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Video
Hiltsukin kävi halloweenradalla, kivasti meni sekin. Video

Voiksä kääntää sivua, kun mun pitää soittaa humpappaa?

Otsikkohan ei mitenkään liity koiriin, mutta tähän viikonloppuun kylläkin. Sillä aikaa kun mä olin soittamassa orkkaleirillä Östersundomissa, Lalo kävi Lahti KV:ssa äidin kanssa. Äiti siis itse esitti Lalon, eikä mun luotto niiden yhteistyöhön ollut kovinkaan suuri. Kaikkien yllätykseksi äiti sai Lalon kuitenkin esiintymään hyvin. Tuloksena hienosti NUO ERI2 SA. Lisäksi Lalo oli mukana ROP-kasviksessa.

Perjantaina oli aksatreenit, jotka meni hyvin. Kouluttaja ei päässyt tällä kertaa paikalle (alusta asti oli tiedossa, ettei kouluttaja tule joka kerta), joten treenattiin omatoimisesti. Tehtiin rataa, jossa oli hyppyjen ja putkien lisäksi rengas ja muuri. Muuri ei tuottanut kummallekaan koiralle ongelmia, mutta rengas oli molemmille vähän haastava. Välillä mentiin läpi oikein mallikkaasti, mutta välillä mentiin renkaan ali tai vierestä. Rengas oli melko matalalla, joten vierestä juokseminen johtui varmaan ihan vaan siitä, että rengasta on treenattu niin vähän.
Molemmat koirat pääsivät myös keinulle. Hilu teki lopussa keinun ihan itse ilman apuja töpö heiluen! Se pysähtyy keinulle odottamaan, etää se keikahtaa ja jatkaa matkaa, eikä sitä juurikaan pelota. Mä luulin, että Hilun keinun kanssa jouduttaisiin tekemään huomattavasti enemmän töitä. Se kun on puomiakin pelännyt. Lalo ei taaskaan tainnut tajuta koko keinun ideaa. Täytyy toivoa, ettei se rupea juoksemaan keinua vaan läpi. Tällä kertaa Lalo siis pysähtyi odottamaan, mutta kova on vauhti.
Lalo keskittyi perjantain treeneissä todella mahtavasti! Maan tuoksut eikä muut koirat kiinnostaneet, jes!

Torstaina pidettiin pienet vetotreenit pihalla. Sain veljen kutsumaan koiria, vaikka se hieman myrtsinä olikin. Kyllä senkin ilme kirkastui, kun näki iloisten karvalallujen juoksevan. Meidän koirat kuulemma näyttää hassuita, kun ne vetää. Mitä muuta sitä voisi tollaselta karvakasalta odottaa? Molemmat vetivät lyhyen pätkän yhteensä viisi kertaa, välillä sai huilia toisen koiran vetäessä. Kyllä noi oli hengästyneitä treenin jälkeen!

Tykkää meistä facebookissa!

Otsikko kertookin jo kaiken olleellisen. PONnaripäät naamakirjassa.

Ja lauantain möllikisojen Hilun suoritus löytyy täältä!

”Olet yhtä nopea kuin hitain koirasi” - koirajuoksun aloittelua

 Mua on jo pidemmän aikaa kiinnostanut canicross eli koirajuoksu. Koirajuoksussa koira ja ihminen juoksevat niin, että koira vetää ihmistä. Joskus pari vuotta sitten yritin opettaa Hilua vetämään, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Hilua ei kiinnostanut vetäminen, enkä minä sitä osannut opettaa, joten se jäi siihen. Tänä kesänä päätin yrittää uudestaan ja nyt pääsi Lalokin mukaan. Lalo ei oikein tajunnut vetämisen ideaa, mutta Hilu alkoi muutaman lenkin jälkeen tajuamaan, mitä sen pitäisi tehdä. Koirien valjaat eivät kuitenkaan olleet parhaat mahdolliset vetoon ja muissakin varusteissa oli toivomisen varaa.

Syksyn into piukka-leirillä oli ohjelmassa myös koirajuoksua, ja sieltä sai ostettua kunnon varusteet. Reilu viikko sitten tuli postissa viimeinen tarvittava osa, eli vetovyö, muut saatiin jo leirillä. Kaikki ovat Non-stop -merkkisiä, ja valjaat istuvat koirille todella hyvin.





Tänään kokeiltiin vetämistä etupihalla. Meillä ei ollut kotona ketään, joka olisi voinut houkutella koiria, joten lelun avulla mentiin.
 Käytiin koiran kanssa viemässä lelu (vinkuva banaani :D) toiseen päähän pihaa, käveltiin toiseen päähän ja juostiin taas lelun luo. Molemmat veti hienosti täysillä laukaten. Toistettiin sama noin viisi kertaa, jonka koirat jaksoivat hyvin. Ennen vetämistä lämmiteltiin tekemällä pieni lenkki, ja sama lenkki tehtiin myös vetämisen jälkeen.

Loppuviikosta varmaan kokeillaan uudestaan. Äiti lupas ostaa mulle luistelusuksetkin!



 Ja pitihän tietysti kuviakin saada! Kuvien ottamin järkkärillä ja juokseminen samaan aikaan ei ollutkaan niin helppo juttu...