Perjantaihepuli

Viikon takaa. Masa ei oikein innostunut leikkimään Hilun kanssa.



00003 from Elli Heinilä on Vimeo.

"Sulla on kuule ihan terveet silmät!"

Maanantaina käytiin Lalon kanssa eläinlääkärissä silmäpeilauksessa, verikokeessa kilppariarvoja varten ja rokotuksetkin annettiin elokuun Liettuan matkaa varten. Lalo käyttäytyi hienosti, pöydällä tutkittavana oleminen ei ollut ihan lempipuuhaa, mutta hyvin kaikki toimenpiteet onnistuivat. Silmistä ei löytynyt mitään, eli tervesilmäinen poitsu! Kilpparin tuloksia vielä odotellaan, niitä vaaditaan polskeilta, joita käytetään jalostukseen. 

Lalo ja Masa ovat siis elokuun alussa lähdössä Liettuaan kahteen kansainväliseen näyttelyyn. Itse en pääse mukaan, koska olen Unkarissa soittamassa, mutta toivottavasti saavat kaiken mahdollisen! 

Potkase, potkase jo!

Älä kuvaa, vaan potkase nyt se pallo!

Peace, Love and Agility

Sunnuntaina aamupäivällä lähdin hyvin innoissani ajamaan kohti Janakkalaa ja agirodun joukkueviestiä. Aamu oli ollut leppoisa, varsinkin kun tuon näyttelypuudelin kanssa on tottunut stressaamaan ja repimään viimeisiä takkuja aamuisin. Kisa-aamut on ilmeisesti kivoja! Lalo luuli taas joutuvansa kuumaan näyttelyyn juoksemaan, eikä olisi millään halunnut lähteä mukaan. Hilu ja Masa taas olivat hyvin innokkaina tulossa mukaan. 

Parin mutkan jälkeen löydettiin perille ja etsittiin muut PON-porukat. Meitä olikin ilahduttavan paljon, joukkueet sekä kilpailevissa makseissa että alo medeissä! Lalo oli todella iloinen tajutessaan, että mehän ollaan aksakentällä! 

Päivä oli taas todella kuuma. Lalolle ostettiin Forssan näyttelystä Hurtan viilennysloimi, joka jätkällä oli päällä nyt ensimmäistä kertaa. Vaikutti auttavan ihan hyvin, vähän vaikea sanoa, kun Lalo muutenkin vaan istuu ja läähättää häkissä ollessan. Lalo oli muuten reipas, mutta siihen vaikutti varmasti myös into agilitystä. 

Meidän rataantutustuminen alkoi vähän kahden jälkeen. Rata oli tosin pyörinyt jo aamusta asti, joten oltiin käyty katsomassa sitä jo etukäteen. Rata oli kiva, kepit mietitytti, mutta muuten ei mitään ihmeellistä.  Rata löytyy täältä.

Lalo lähti toisena, ja mua jännitti itse asiassa juuri lähtö kaikkein eniten. Lalolle kun on vaikeaa katsoa sivusta kun joku toinen menee radalla. Tätä treenataan kovasti ja edistystäkin on tullut paljon, mutta pelkäsin, ettei Lalo keskuty muhun yhtään. Ja ihan turhaan, heti kun päästiin kehänauhojen sisäpuolelle, Laltsu rupesi katsomaan mua tarkkaavaisena, että koska päästään menemään! Apuri piti Lalosta kiinni, joten ei tarvinnut edes karkaamista pelätä. Kentän reunalla oli myös paljon koiria ja ihmisiä ja hälinää, mutta Lalo katsoi vain muhun. On se jotain oppinut! 

Rata alkoi hienosti. Keinun jälkeisellä hypyllä olin itse tiellä, eikä Lalo mahtunut kiertämään siivekettä, joten hyppäsi myös takaisin päin. Putki veti puoleensa, mutta A:n kontaktille Lalo osui lopulta hienosti. Kepit eivät sujuneet, varsinkaan kun edellinen koira oli pissannut kolmannelle kepille. Niitä pitää vaan treenata lisää ja lisää...  A:lle Lalo pääsi karkaamaan, kun en ollut tajunnut sitä mahdollisuutta ollenkaan, vaikka sille oli melkein suora linja hypyltä... Ehkä mä vielä joskus opin ohjaamaan.

Kaiken kaikkiaan olen meidän suoritukseen tyytyväinen. Lalo veti hyvällä vauhdilla, eikä kuumuus näyttänyt haittaavan menoa. Lalo käyttäytyi muutenkin koko päivän todella hienosti, se ei ärissyt kenellekään ja isänsäkin kanssa oli teeman mukaisesti rauhallisesti samassa teltassa (toki eri häkeissä, mutta lähellä toisiaan). 

Päivä oli tosi kiva, ensi vuonna uudestaan! Toivottavasti saataisiin kasaan ihan oikeasti kilpailevien joukkue, nyt kun kilpailevia oli lopullisessa joukkueessa vain puolet. Tai jos ei saada, niin yksilökisoihin ainakin. 

Tässä vielä video.

00000 from Elli Heinilä on Vimeo.

Ainiin! Me sijoitutiin viimeisiksi :D

Polskierkkari auringonpaisteessa

Viime vuonna erkkarissa satoi ja tänä vuonna paistoi aurinko ja oli todella lämmin. Ehkä ensi vuonna olisi karvakasoillekin sopivampi sää? En oikeasti tiedä, kumpi on mun mielestä ja Lalon kannalta huonompi, sade vai kuumuus. Turkkirotua kun nuo edustaa (edustaako?), voisi ehkä kuvitella että sade on huonoin mahdollinen näyttelysää... Lalo kuitenkin kärsiin kuumuudesta jotenkin erityisen paljon, ja kyllähän se esimerkiksi liikkeisiin ja koiran koko olemukseen vaikuttaa. Kuumalla jätkä syö vielä huonommin kuin normaalisti, enkä ole yllättynyt, jos kehässä ei kelpaa mikään. 

Erkkari järjestettiin parista viime vuodesta poiketen näin heinäkuun alussa Nastolassa. PONeja oli ilmoitettu vain 14, mistä olin hieman yllättynyt. Meiltä mukaan lähtivät siis Lalo ja Masa. Tuomarina meillä oli Nina Janger, joka käytti kauan aikaa koirien tutkimiseen ja monta kertaa pääsi kehääkin kiertämään. Polskien palkinnot oli taas ihan mahtavat, oli nappulaa, shampoota, palautusjuomaa, avaimenperää, lelua ja lihatikkua...  

Ensin kehään meni Masa ainoana luokassaan, ja tuomari otti heti mittatikun esiin. Masa taisi antaa ihan nätisti mitata, mutta lukema ei harmittavasti arvosteluun asti päätynyt. Muita polskeja tuomari ei mitannut, mutta Masa onkin melko korkea. Masa sai tulokseksi JUN EH1 kehittymättömyyden takia, mutta sai mahtavat palkinnot kuitenkin!

Valiouroksissa oli neljä koiraa. Ensin mentiin pari kertaa yhdessä ympäri ja Lalo ravasi todella nätisti! Se ei ole varmaan koskaan ennen liikkunut noin hyvin. Sitten odoteltiin kun isä ja veli kävi kehässä ja mentiin Lalon kanssa yksilöarvosteluun. Lalo ei väistänyt tuomaria juuri yhtään, joten toivotaan että se viime viikkoinen oli vaan joku yksittäistapaus. Olin varautunut naudanmahapullin (jotka sulivat mössöksi napipussiin...), ja niitä Laltsu jopa söi! Kiva kun löytyi sillekin sopiva nami, vaikkakin tosi sottainen ja haiseva. Lalo liikkui jälleen hienosti kun mentiin kehä kaksi kertaa ympäri. Seisoakin jätkä malttoi tosi hyvin! Tulokseksi ERI. 

Lalon iskä ja veli

Kilpailuluokassa juostiin taas ympäri monta kertaa. Musta on hyvä, että tuomari liikuttaa paljon koiria, mutta olisi voinut vähän ottaa huomioon sään ja turkin määrän... Meidän ohjattiin jonon kolmansiksi, ja siihen me jäätiinkin, SA:n kera. Paras uros -kehässä oli neljä koiraa. Lalo ei oikein enää jaksanut tehdä mitään. Se kyllä liikkui ihan nätisti hihnanjatkeena ja seisoi jotenkuten, mutta kyllä siitä huomasi, että se oli ihan loppu. Me "jäätiin" sitten neljänsiksi ja saatiin muutama kilo ruokaa lisää.  

Lalon isä, veli ja Lalo itse

Lalo pääsi hetkeksi häkkiin lepäämään ja minä menin kuskaamaan narttujen palkintoja paikoilleen. Siinä olikin aika muistaminen, yksi säkki, neljä tikkua, lelu, shampoo... Onneksi oli muitakin jakamassa niitä. 

Rodun parhaan valinnan (jonka muuten sai Lalon veli Junnu) jälkeen valittiin paras kasvattaja ja jälkeläisluokka. Lalo oli mukana molemmissa. Kasvattajakisassa jäätiin toisiksi KP:n kera, mikä vähän harmitti varsinkin myöhemmin. Mutta aina ei voi voittaa. Me oltiin ainut jälkeläisryhmä, saatiin KP ROP, joten päästiin isoon kehään kuitenkin! 

Iskä Rocky ja maailman parhaat ämmät Junnu, Mimmi, Lalo ja Magi <3

Isoa kehää odotettiin koiria kuvaillen ja jutellen. Ennen kehää vähän harjattii koiria ja taas auringonpaisteeseen juoksemaan. Jälkeläisryhmiä oli viisi. Kehään juostessa Lalo ravasi nätisti, mutta jäi muista jonkun verran jälkeen, kun ei jaksanut kovempaa juosta. Liikuttiin ryhmänä kerran edestakaisin, mikä meni aika hyvin kaikkien koirien osalta. Kun tuomari oli käynyt kaikki koirat läpi, yksi ryhmä käteltiin pois ja me oltiin vielä jäljellä. Ei oltu neljänsiä. Eikä kolmansia, eikä toisia vaan ensimmäisiä! Ämmät on vaan niin hienoja! Ja edestä päin ihan saman näköisiä, katsokaa vaikka alla olevasta kuvasta! 

Sama tuomari valitsi myös näyttelyn parhaat koirat, ja Junnu oli BIS4!

Kuva Dogxpress