Tervetuloa meille!

Tässä vähän kuvia meidän kämpästä, eli tältä meillä nyt näyttää! Neliöitähän tässä kaksiossa on noin 65, eli ihan reilusti kahdelle ihmiselle ja kolmelle koiralle. Onhan se tietysti kiva, että koirillakin on tilaa. 

 Hilpertti omassa rakkaassa säkkituolissaan. Lalokin on nykyään ruvennut nukkumaan siinä!

Näkymä eteisestä keittiöön. Punavalkoinenhan se suurelta osin on, uusi vesikuppikin piti ostaa, kun sopi niin hyvin verhoihin!

 Koirien naulakko.

Isän rakentama portti mun huoneeseen. Alun perin siinä oli vaan suht leveä aukko, joka on nyt siis peitetty osittain hyllyllä (tuolla verhon takana), verholla ja portilla. Hyvin on toiminut!

Mun huonetta. TV:n ja häkin paikkoja vaihdettiin eilen, ja on se näin paljon parempi.

Unkarinmatkalta itselleni ostama tuliainen. Yrittää kovasti pysyä selkänojalla, ettei tulisi koirien syömäksi. 

Lahjaksi saatu tyyny, aika hieno!

Meillä on tosiaan oma saunakin, jee!

Säpilän riippusillalla jälleen

Högbo Bruk

Viime sunnuntaina käytiin Lalon kanssa valloittamassa Ruotsia! Mukana matkassa oli äiti ja kasvattaja narttunsa kanssa. Muita polskeja ei sitten näyttelyssä ollutkaan. 

Lauantaina iltapäivästä lähdettiin ajamaan kohti Turkua, josta laiva lähti Tukholmaa kohti kahdeksan aikaan. Illalla käytiin syömässä herkullisessa buffetissa, kierreltiin vähän kauppoja ja mentiinkin jo nukkumaan. Koirat odottivat kiltisti hytissä, Lalo hengasi melkein koko matkan sängyn alla :D

Aamulla oltiin kuudelta satamassa, josta lähdettiin ajamaan kohti näyttelypaikkaa, Högbo Brukia (200km Tukholmasta). Meillä oli kehä vasta puoleltapäivin, joten aikaa oli reilusti.

Päästin perille siis hyvissä ajoin, ja kehää odotellessa kierrettiin kojuja ja laitettiin koirat toki kuntoon. Vikojen edellisen rodun koirien ollessa kehässä mentiin kehän laidalle odottamaan, mutta sitten ilmoitettiinkin viiden minuutin tauosta. Joka venyi lopulta vartin pituiseksi, siinä ehti kauhea jännitys jo tulla ja Lalokin kyllästyi odottamiseen. 

Lopulta päästiin kehään. Lalo seisoi tosi nätisti paikoillaan kun tuomari tutki! Ei nojannut yhtään. Liikkeissä haisteli kamalasti... Saatiin kuitenkin se mitä lähdettiin hakemaankin, eli ruotsin serti. ja muotovalion arvo. Nartulle samat tulokset. ROP-kehässä Lalo liikkui jo vähän paremmin, mutta narttu valittiin silti ROPiksi. Tuomari (puolalainen Andzej Stepinski, joka oikeasti tuntee rodun) sanoi vielä, että Lalon kanssa täytyy harjoitella paljon liikkumista, mutta silloin kun se ei haistele ja ravaa nätisti, sillä on tosi hyvät liikkeet. Treeniä siis vaan... 

Ryhmäkehiä odotellessa kierrettiin lisää kojuja, aika paljon lähti taas tavaraa mukaan... Käytiin myös syömässä hampurilaisateriat, vaikka illalla oli tiedossa taas laivan buffetti. Ryhmäkehien aikana vähän satoi, mutta se ei menoa lannistanut, ja kasvattajan narttu sijoittui ykkösryhmässä nelossijalle! 

Kotiin Helsinkiin päästiin maanantaiaamuna. Aika pian lähdettiin koirien kanssa ajamaan Kokemäelle, jossa meitä odottikin kämppiksen uusi rescuepentu. Siitä lisää piakkoin! 

Heippa taas!

Upsista, ompas pitkä tauko viime kirjoituksesta...  Jos nyt syksyn kunniaksi vähän ryhdistäytyisin tämän kirjoittamisen kanssa.

Kesä kului mulla työssäoppien ja neljä viikkoa ehdin töissäkin olla. Koirien kanssa ei mitään kummoista tehty. Lalon kanssa käytiin juoksemassa pari totaalisen kamalaa starttia Raumalla pitsiagi-tapahtumassa. Jos jotain positiivista pitää keksiä, niin mulla oli ykkösten paras pitsiasu! Joten ihan tyhjin käsin ei tarvinnut kotiin lähteä. 

Hilun kanssa osallistuttiin Masseterin nose work -kurssille, ja tykkäsin kyllä! Hilu tykkäsi toki myös, ja käyttäytyikin oikein nätisti. Muutaman kerran ollaan kurssin jälkeen treenattu, ja kyllä tämä taitaa jäädä meille viikottaiseksi aktivoinniksi.

Elokuun alussa olikin jännittävää, sillä me muutettiin koirien kanssa kokonaan Kokemäelle rivarikaksioon mun entisen asuntolan huonekaverin kanssa. Enää ei siis tarvitse ravata joka viikonloppu Helsingissä ja onhan se tietysti kiva päästä muuttamaan kotoa pois. Ensi viikon perjantaina lauma kasvaa vielä yhdellä koiralla, kun kämppikselle muuttaa puolivuotias rescue Espanjasta. Vähän jännittää että mitä Hilu toisesta nartusta tykkää. Kämppikseen Hilu tottui paaaaljon paremmin, nopeammin ja helpommin kuin ikinä olisin edes uskalatanut odottaa, joten toivotaan parasta! 

Tupariherkkuja. Ihan ite tehtiin!

Landepaukku. Täs on vielä pitkät hiukset!

Koirien kanssa muuttamisessa ei ole ollut mitään ongelmia, molemmat tottuivat tosi nopeasti uuteen kämppään, ja elän uskossa, että ne on täällä päivisinkin pääosin hiljaa. 

Lalon kanssa on myös kolmet näyttelyt käyty kesällä, tuloksena kolme VSP-sijoitusta! Ens viikonloppuna lähdetään Ruotsiin kasvattajan ja yhden nartun kanssa, jos sieltä jotain tulisi. 

Pori KV CACIB VSP 

Elokuun alussa päästiin Lalon kanssa taas ohjattuihin aksatreeneihin, käydään Porissa AgilitynLumoa -nimisen yrityksen treeneissä.