Doboilua

Keskiviikkona alkoi vihdoin meidän dobokurssi! Kurssi on koirakoulu Kompassin järjestämä, ja Lalon lisäksi siellä on kolme muuta polskia. Masa oli myös mukana.  Kurssi kestää yhteensä viisi kertaa, joista ensimmäinen oli siis keskiviikkona. Ensin lämmiteltiin koiraa ilman palloja pujottelulla ja pyörimisellä. Lalon motivaatio tekemiseen oli vähän hukassa, sitä kiinnosti melkein vain kouluttajan ihana flättinarttu, joka oli demokoirana. Lalolla oli myös kuuma, jolloin sille ei oikein ruoka maistu edes sen vertaa kuin normaalisti. Jotain superherkkua pitäisi keksiä.
Seuraavaksi ihminen istui pallolla ja koira kiersi sitä. Sitten koirat pääsivätkin jo pallojen päälle. Lalo laittoi heti etutassut kummempia mietiimättä pallolle, mutta takajalat pysyivät maassa. Muutaman toiston jälkeen koirat saivat pitää tauot, ja me ihmiset pääsimme punnertamaan. Jalat laitettiin pallon päälle ja neljän punnerruksen jälkeen piti nostaa toinen käsi ilmaan. Se oli yllättävän haastavaa! Tasapainossa pysyminen oli vaikeaa. Parin sarjan jälkeen oli taas koirien vuoro mennä pallolle. Tällä kertaa laitoin pallon kouluttajan ohjeesta seinän viereen, jolloin monelle koiralle on helpompi hypätä sen päälle. Lalo kiipesi ensin pari kertaa pallolle hieman vaikean näköisesti, jonka jälkeen se jo pomppasi sinne kuin vanha tekijä. Koira sai  olla pallon päällä miten halusi.  Lalo lähinnä makasi pallon päällä, ja taisi se kerran istuakin.
Lopuksi venyteltiin koiraa. Ensin kyljet, sitten kaula ja niska. Laloa ei enää oikein kiinnostanut, mutta saatiin me vähän venyteltyä. Illalla jätkä oli todella väsynyt, mikä on melko harvinaista.

Tässä vielä dobon esittelyvideo:

 

Kaksi punaista ja yksi sininen.

Perjantaina käytiin Lalon ja Masan kanssa Gardenialla mätsärissä. Monet muutkin olivat päättäneet aloittaa pääsiäisen vieton mätsärissä, sillä paikalla oli paljon koiria. Ei mikään ihme, täällä päin ei ole viime aikoin oikein järjestetty mätsäreitä ja sääkin oli mitä parhain. Me olimme paikalla melko aikaisin. Onneksi, sillä ilmoittautumisjonot kasvoi melko pitkäksi. Masa oli isoissa pennuissa ja pääsi kehään ensimmäisenä. Pentu esiintyi hienosti ja sai punaisen nauhan. 

Hetken päästä oli Lalon vuoro mennä kehään, ja kivan esiintymisen seurauksena sekin sai punaisen nauhan. Pian olikin jo pentujen nauhakehät, jossa Masa ylsi hienosti PUN2 sijalle 28 isosta pennusta! Palkinnot olivat todella hyvät, ruusukkeen ja possunkorvien lisäksi palkintokassi sisälsi paljon Care4pets-tuotteita. Lalolle ei 62 ison aikuisen joukosta kummempaa sijoitusta tullut, eikä meitä edes liikutettu nauhakehässä. Meitä oli kuulemma niin paljon (eli punaisissa n.30), että ei muka olisi mahtunut. Juuri tuohon yhdessä liikkumiseen Laltsu olisi eniten treeniä kaivannut. 

Tänään lähdettiin Lalon kanssa tosi aikaisin aamulla kohti Imatraa. Polskit arvosteltiin heti ensimmäisenä kymmeneltä, ja me oltiinkin perillä arvioitua aikaisemmin, jo vähän ennen yhdeksää. PONeja oli kuusi, viisi urosta ja yksi narttu. Ennen kehän alkua kävin toimistossa tarkistamassa Lalon luokan, se kun on periatteessa jo valio, muttei vahvistettu ja avoimeenhan se vielä meni. 

Hömppä <3

Tuomarina meillä oli Pirjo Aaltonen. Lalo esiintyi oikein reippaasti. Vähän ehkä liiankin, sillä ravin joukossa oli muutamia laukka-askeleitakin. Mulle on kuitenkin tärkeintä, että meillä on hauskaa, varsinkin sen katselmuksen aran esiintymisen jälkeen. Laltsu antoi todella nätisti tutkia itseään, olin ihan hämmästynyt! Poika vaan seisoi paikallaan, eikä oikein edes tainnut välittää. Tuomarin mielestä Lalo oli liian pitkä, ja siksi tulokseksi tällä kertaa EH. Mulle on oikeastaan ihan sama, mikä sieltä tulokseksi tulee, mutta kyllä se vähän harmitti, että EH:n takia ajoin yli kolme tuntia suuntaansa ja heräsin 4.45 sunnuntaiaamuna. Lalon sisaruksilla sentään meni tosi kivasti, nyt myös sisko ja veli ovat valioita! Eli puolet pentueesta ja 2v. synttäreistä on kulunut vasta reilu kuukausi. Ja käytiinhän me ROP-kasvattajakin ansaitsemassa. 

Selvän sukupuolileiman omaava mutta pitkärunkoisen vaikutelman antava uros. Tyypillinen uroksen pää, Oikea ilme. Hyvä runko ja kulmaukset. Varsin tiivis ylälinja. Hyvä karvapeite. Sujuvat liikkeet. Mittasuhteet vaikuttavat palkintosijaan. AVO EH2

Kehän jälkeen käytiin taas sivummalla treenaamassa paikallaoloa ja vähän seuraamistakin. Musta tuntuu nyt entistä varmemmin siltä, että kevään jälkeen Lalo siirtyy näyttelykehistä vähän toisenlaisiin kehiin. 

Kuvat ovat jälleen kännykkälaatua, koittakaa kestää! 

(Jos joku ei tajunnut otsikkoa, se tarkoittaa nauhojen värejä. Mätsäristä punaiset ja tänään sininen (vaikkei enää nauhoja jaetakaan).)

Jääkaapin vartija

Masa nukkuu meillä ollessaan tosi usein jääkaapin edessä. Jos haluaa jääkaapista jotain, se täytyy työntää pois edestä. Puhuminen ei todellakaan riitä, Masa ei edes nosta päätään. Masa ei liiku edes jääkaapin avautuessa, vaan jää oven ja seinän väliin tyytyväisenä, jolloin ovea ei saa kunnolla auki. Pentu täytyy siis työntää pois oven edestä, eikä se silloinkaan välttämättä nosta edes päätään. 

Mun pieni on jo neljä!

Hilu täytti lauantaina neljä vuotta! Synttärilahjaksi neiti sai kokonaisen jäisen broilerin. Tosin Hilu ei saanut syödä sitä kokonaan kerralla, mikä kyllä harmitti tyttöä. Loppu odottaa vielä pakastimessa syömistä.

Titteleitä metsästämässä

Viime viikonloppuna käytiin Lalon ja Masan kanssa mätsärissä Espoossa. Oli varmaan vuoden ensimmäinen mätsäri, niitä kun ei ole oikein täällä järjestetty. Tai ne on järkätty väärään aikaan. 

Ilmoituksessa luki, että sään salliessa kehät olisivat ulkona. Ulkona kuitenkin satoi vettä, joten oletin kehien olevan sisällä. Mätsäri järjestettiin eläinlääkäriasemalla, eikä sinne sisälle mahtunut kunnolla edes yhtä kehää, joten ulkonahan me isojen koirien kanssa oltiin. Ensin oli isot pennut, joihin Masa osallistui. Niitä oli kymmenen kappaletta, ja kun viisi parasta palkittiin, kaikki saivat palkintoja. Masa esiintyi siskon kanssa hienosti sijalle SIN4. Me oltiin Lalon kanssa pienen sähläyksen takia isojen aikuisten viimeisiä, joten meillä ei ollut paria ollenkaan. Laltsu esiintyi nätisti ja sai tietenkin punaisen nauhan. Punaisten kehässä hieno esiintyminen jatkui, ja varsinkin liikkeet sujuivat hyvin. Meidät kuitenkin tiputettiin pois, eli sijoitusta ei tullut. 

Eilen oli vuorossa Tallinnan voittaja 2014 -näyttely. Mun ei alunperin pitänyt lähteä ollenkaan mukaan koulun takia, mutta katselmuksen esiintymisen takia päätetiin, että mä lähden kuitenkin. Lalo oli kaiken lisäksi ainoa polskiuros, joten menestymismahdollisuudet olivat melko suuret, jos poika vaan esiintyisi. 

Muut lähtivät Tallinnaan jo lauantaina aamulaivalla ja yöpyivät hotellissa. Lalo oli kuulemma ollut vähän stressaantunut illalla, mitä en kauheasti ihmettele. Olihan sille yritetty tunkea kolme matolääkettä kurkkuun muutaman ihmisen avustuksella ja sen lisäksi sitä oli vielä harjattu hotellissa. 

Minä lähdin Tallinnaan vasta sunnuntaina, ja tapasin muut Saku Suurhallissa, jossa näyttely järjestettiin. Lalo oli iloinen kun näki mut, mutta ilo ei jatkunut kovin pitkään, sillä jätkän vatsa oli vielä täynnä takkuja. Takut saatiin avattua, ja poika saatiin muutenkin hienoon kuntoon. 

Polskeja oli yhteensä kaksi, Lalo ja sen tuttu matkakaveri Nowa. Tuomarina oli Nikolina Davidovska Bulgariasta. Lalo meni ensin kehään ja esiintyminen sujui hienosti. Vähän jännitti koiraa seisottaessa, että tuleekohan sieltä nyt mitään. Tulihan sieltä Eri ja SA, eli koko potti. Nowalla meni myös kivasti, joten oli ROP-kehän vuoro. Nowa valittiin parhaaksi eli Lalon lopullinen tulos oli AVO ERI1 SA PU1 SERT CACIB TLNV-14 VSP!! Lisäksi Lalosta tuli Eestin ja myös Suomen muotovalio! Nowa valioitui noiden maiden lisäksi myös Latviaan. 

Molemmat polskit olivat koko matkan ajan todella reippaita ja helppoja Lalon pientä stressiä lukuun ottamatta. Matka suoritettiin siis kokonaan ilman autoa, eli laivamatkan ajan koirat olivat hytissä ja muten kuljettiin taksilla.

Kotimatkalla on mukava nukkua lattialla

Lalon kanssa treenattiin vähän tokoakin laivan lähtöä odotellessa aikamoisessa häiriössä, mutta hienosti se paikallaan makasi vaikka ihmisiä käveli ohi. Kaikin puolin hyvä reissu siis!  

Polskipojat polskii

Eilen käytiin pitkästä aikaa taas Helsingin koirauimalassa. Tällä kertaa mukaan pääsivät Lalo ja Masa, ja pojille oli ihan uimaopettajakin varattu. Lalo kävi viime vuonna pari kertaa tuolla uimassa, ja se piti pakottaa veteen. Altaassa ojahirmu ei viihtynyt.  Masalle kerta oli ensimmäinen, se ei ole ennen uinut luonnonvesissäkään. 

Molemmille pojille laitettiin pelastusliivit päälle, ja Masa pääsi ensimmäisenä uimaan. Masan uiminen oli alkuun melkoista räpiköintiä, sillä se ei käyttänyt takajalkojaan juuri ollenkaan. Hetken uimisen jälkeen Masa oli ihan puhki, hyvä että jalksoi nousta ylös altaasta. 

Lalo pääsi seuraavaksi veteen, ja hetken polskittuaan se tajusi, että uiminenhan on oikeasti aika kivaa! Lalo haki palloa altaasta kunnes voimat loppuivat. Masa ui välillä muutaman kierroksen lisää, ja parempi uintitekniikkakin rupesi löytymään. 

Masan lopetettua uimisen siltä otettiin liivit pois ja jatkettiin pallon heittämistä Lalolle. Pallo oli niin kiva juttu, että Masa hyppäsi altaan reunalta veteen hakemaan sitä. Kamalaa räpiköintiä, onneksi uittaja haki pikku pennun pois altaasta. Varmuudeksi pojalle laitettiin vielä liivit päälle, jos se olisi vaikka uudestaan hypännyt uimaan. 

Kamera oli mukana, mutta eihän sillä mitään ehtinyt kuvaamaan. Pitäisi varmaan olla erikseen kuvaaja mukana! Ensi kerralla sitten. Silloin pääsee ehkä Hilukin mukaan, koska Laltsu varmaan pärjää jo ilman apua. 

PONnaripäät rivissä

Masa oli meillä kylässä ja päätin ottaa pösilöistä kivoja kaverikuvia. Kuvaaminen ei sujunutkaan ihan ongelmitta, koska poikia kiinnosti kaikki muu enemmän.

Hilu on ollut viime aikoina tosi iloinen. Töpö heiluu aiemmpaa useammin ja enemmän, ja koko ajan täytyy olla jokin lelu suussa, jolla voi leikkiä. Syytä tähän muutokseen en tiedä, mutta ei mua Hiltsun iloisuus haittaa! En tiedä, voisiko raakaruokinnalla olla osuutta asiaan. Sterkkaus varmaan myös vaikuttaa, monista koirista on tullut leikkisämpiä sen jälkeen. 

Voisitko syödä?

 Musta on aina ollut ihan mahtavaa, että Hilu on tosi ahne. Joidenkin mielestä siinä on huonojakin puolia, mutta en minä kyllä keksi yhtäkään oikeasti huonoa juttua. Hilulla on aina nälkä, mutta eiköhän se nälkänsä kanssa pysty elämään. Siinä ne huonot puolet olikin. Hilu ei varasta pöydältä, eikä miltään matalammaltakaan tasolta, vaikka jättäisi tuoksuvat leivät sen nenän korkeudelle. Hilu on todella helppo motivoida ruualla. Kaupasta voi ostaa mitä lihaa tahansa, koska Hilu kyllä syö sen. Vatsakin kestää nykyään oikeastaan mitä vain ainakin pienen totuttelun jälkeen. Ainut ruoka, joka on jäänyt ahmatilta syömättä, on kokonainen possun(?) munuainen. Tosin keitettyinä makupaloina sekin kelpasi.

Lalon kanssa onkin sitten ihan eri juttu. Lalo ei ole koskaan ollut erityisen ahne, vaikka pentuna sekin söi lähes kaiken, mitä tarjottiin. Hilun juoksujen aikaan jätkä ei tietenkään pystynyt syömään juuri mitään, ja siinä oltiinkin sitten kolme viikkoa syömättä... Tämä ei taida kovinkaan erikoista olla, olen kuullut monista uroksista, jotka eivät lähistöllä asuvan nartun juoksujen takia syö. Juoksujen loputtua ruokahalu kuitenkin palasi, ja poika söi kuppinsa tyhjäksi.

Joskus viime vuoden loppupuolella alkoi sitten nirsoilu, ja viimeisen kuukauden aikana Lalo on useammin jättänyt ruuat kuppiin kuin syönyt ne. Lalo on todella outo koira, koska se syö mielummin nappulaa kuin lihaa. Nappulaa Lalo on viime aikoina lähes aina suostunut syömään, tosin tämä taitaa olla nyt muuttumassa. Pisimmillään Lalo on ollut 3-4 päivää syömättä kupista mitään. Lenkilla ja treeneissä se kyllä syö.

Lalon olisi tarkoitus syödä kaksi kertaa päivässä. Aamulla lihaa (nykyään annan 150-250g) ja illalla nappulaa 1½ dl. Aamupalasta jää usein jotain jäljelle. Päivän aikana yritän pari kertaa tarjota sitä Lalolle, ja jos se ei syö sitä, niin olkoon sitten syömättä. Muuta ruokaa ei tule ennen kuin edellinen on syöty. Lihan kanssa on vaan se ongelma, että se menee pilalle muutamassa päivässä. Pari kertaa Hilu onkin joutunut syömään Lalon jämät. Tällä hetkellä Lalo saa melkein joka aamu heppaa (jos edellinen ruoka on syöty), koska sitä se syö edes vähän. Toinen mitä Lalo syö, on ihmiseten sika(nauta)-jauheliha. Jauhettua lohta en enää edes yritä antaa, koska se jäisi kuitenkin kuppiin. Luita jätkä tykkää jonkin verran syödä, ja olinkin eilen ihan innoissani, kun se söi kokonaisen broilerin reisikoiven!

Jotain ruokia olen kypsentänyt, jos ne sitten maistuisivat herralle paremmin. Usein tämä onkin auttanut jonkin verran, mutta en viitsisi aina kypsentää ruokia. Yksi hassu juttu on myös, että Lalo saattaa kelpuuttaa treeninamina ne ruuat, joita se ei aamulla suostunut syömään. Raakaa lihaa vaan on vähän vaikeaa käyttää treeneissä.

Meillä on molemmille koirille omat "ruohot" ja vähän aikaa Lalo söi siitä lähes kaiken, mitä siihen laitetiin. Koirat kuulemma tykkää tehdä toitä ruokansa eteen, joten ei mikään ihme. Nykyään ruokaa saattaa jäädä siihenkin, ja koska se on hankala laittaa jääkaappiin, olen vähentänyt sen käyttöä. Kongeista Laltsu suo ruokaa vähän vaihdellen, välillä jäädytetty kong on ihan super ja välillä Lalo tyytyy kantelemaan sitä ympäriinsä.

Vinkkejä nirson koiran ruokkimiseen?

 Ja polskit muka superahneita.