Messari

Yhdeksän aikaan perjantai-iltana tuli sähköpostiin viesti, jossa kerrottiin, että polskien tuomari on vaihtunut. Tämän takia myös aikataulut muuttuivat, meidän kehä siirtyi monta tuntia myöhemmäksi. Lauantaiaamuna ehdittiin siis tekemään Hilun kanssa kunnon pitkä lenkki. Lalo oli käynyt jo aiemmin ulkona, enkä jaksanut ottaa sitä mukaan. Me saimme autokyydin messukeskukseen, jossa olimmekin perillä jo hyvissä ajoin ennen kehän alkua.
PONeja oli ilmoitettu muistaakseni 18, joista kolme oli poissa. Ensin kehään pääsivät urospennut, eli Junnu ja Lalo. Lalo liikkui hienosti Junnun perässä, ja yksin se vasta hienosti menikin. Hampaiden näyttö meni ok, mutta kun tuomari rupesi etsimään silmiä, Lalo kiemurteli, eikä halunnut, että sen päätä tutkitaan. Tuomari hermostui Lalolle, mutta kyllä ne silmät sieltä lopulta löytyi. Junnu valttiin taas ykköseksi ja Lalo kakkoseksi ilman KP:tä. Junnun ja Lalon arvostelut olivat melkein samanlaiset, mutta jostain syystä Lalo jäi ilman KP:ta. Varmaan se johtui käytöksestä. Pennuista oli jäljellä vielä Magi, joka oli VSP Junnun ollessa ROP.
Lyhyen odotuksen jälkeen päästiin Hilunkin kanssa kehään, ensimmäistä kertaa valioihin. Hilu oli tosi innokkaalla tuulella, joten se ei liikkunut kauhean hyvin. Hilu antoi tuomarin tutkia, vaikkakin nojaili muhun aika paljon. Arvostelussa mainittiinkin ujoudesta. Hilu sai ERIn ja jäi luokkansa viimeiseksi eli kolmanneksi.

Kehän jälkeen siirryttiin rally-tokokehän luokse. Hilu oli ilmoitettu myös rally-tokokisoihin, joita saatiin odottaa pari tuntia. Kisat meni ihan kivasti, mutta Hilusta huomasi, että oli ollut pitkä päivä takana. Neiti ei kunnolla jaksanut keskittyä ja oli vähän liian innokas. Hyväksytty tulos tuli kuitenkin, pisteitä saatiin 80/100. Tämä oli Hilun kolmas hyväksytty tulos alokasluokasta, eli RTK1 saavutettu! Hilu taitaa olla ensimmäinen ja ainoa polski Suomessa, joka on sen saanut. Nyt vaan treenaamaan avon kyltit kuntoon!

 Sunnuntaina kehään meni vain Lalo, Hilun näyttelyt jää nyt ainakin vähäksi aikaa tauolle. Pentuihin oli ilmoitettu taas Junnu ja Lalo. Lalo ei liikkunut Junnun perässä yhtään, veti vaan hirveetä vauhtia perään. Pään tutkiminen onnistui paljon paemmin kuin lauantaina, mutta vielä olisi parantamisen varaa. Yksin Lalo liikkui jälleen todella nätisti. Lalo jäi kakkoseksi ilman KP:ta.
Esitin PU-kehässä junnu-uroksen, joka ei aluksi oikein malttanut seistä, mutta lopuksi seisoi ihan hyvin. Roppikehässä esitin valiouroksen, joka ei oikein tykännyt siitä, että joutui vieraan kanssa kehään, mutta ihan hyvin me kuitenkin selvittiin.

Best in 10.11

Mimmi <3

Lauantaina 10.11 oli vuorossa Best in-pentunäyttely Helsingin messukeskuksessa. Tällä kertaa mentiin bussilla, kun yhdellä bussilla päätsiin ihan lähelle. Polskeja oli neljä, Lalon lisäksi Junnu, Mimmi ja kuukautta nuoempi Nowa. Pojat pääsivät ensin kehään. Lalo ei oikein malttanut juosta Junnun perässä, mutta yksin meni hyvin. Seisominenkin oli vähän levotonta. Junnu valittiin ykköseksi ja Lalo kakkoseksi kera KP:n. Mimmi valittiin parhaaksi nartuksi, jonka jälkeen parhaaksi pennuksi valittiin Junnu. Sitten oli vielä kasvis, joka oli ROP kera KP:n.

Lapanen

Jäätiin odottelemaan ryhmäkehiä sekä parikisaa, johon oli taas ilmoitettu kaksi paria. Junnu kävi ryhmäkehässä jälleen hienoin tuloksin, pikkuherran lopullinen sijoitus oli RYP4! Parikisassa molemmat parit käyttäytyivät hienosti, mutta tuomaria ei PONit kiinnostaneet, joten sieltä ei tullut menestystä. Kasvattajakisassa oli sama tuomari, joten sekin meni sitten vain läpijuoksuksi.


Junnu RYP4!

Lahti pn 28.10 ja Koneen kentän mätsäri

Sunnuntaina 28.10 käytiin Lalon kanssa Lahdessa pentunäyttelyssä. Polskeja oli ilmotettu jopa kahdeksan kappaletta, neljä narttua ja neljä urosta. Lalon sisaruksista oli mukana Junnu ja Mimmi. Lalo oli tällä kertaa vanhemmissa pennuissa, joissa oli myös Junnu. Pikkuherra liikkui tosi hienosti Junnun perässä ja yksin se vasta hienosti menikin. Laltsu seisoi myös nätisti paikallaan. Lalo jä kakkoseksi kera KP:n ja kivan arvostelun. Pu-kehässä Lalo sijoittui kolmanneksi. Junnu oli lopulta ROP ja Mimmi VSP. Me osallistuttiin myös kasvikseen, jossa oli kolmen sisaruksen lisäksi kuukautta nuorempi Nano. KP tuli, mutte mitään kummempaa.                                                                                                       



 Tuomarina oli Tarja Löfman.
Mittasuhteiltaan tyypillinen urospentu. Hyvä purenta, vahva kuono-osa. Vielä hieman pyöreä kallo. Riittävät kulmaukset edessä ja takana. Riittävän leveä rintakehä, joka saa tulla vielä syvemmäksi. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Ylälinja elää vielä. Lupaava karvapeite. Mukava käytös.
PEK2 KP PU3



Viikkoa myöhemmin Koneen kentällä järjestettiin mätsäri, jonne myös Hilu pääsi mukaan. Neiti oli todella innoissaan, kun pääsi pitkästä aikaa mukaaa. Bussilla matkustaminen sujui molemmilta mallikkaasti. Perillä Hilu laitettiin häkkin ja siellä se kiltisti makoili. Lalon vuoro oli ensin. Hampaiden näyttämisessä oli vähän ongelmaa, mutta muuten meni hyvin. Sininen nauha tuli, eikä nauhakehässä sijoituttu. Hilu käyttäytyi kehässä tosi hienosti. Sekin sai sinisen nauhan, eikä sijoittunut. Hilun osalta tämä oli vuoden viimeinen mätsäri, Lalo varmaan pääsee vielä pentumätsäriin 18.11.

Into Piukka

Magi ja Lalo uuden lelun kimpussa.

Lalon iskä Rocky

Reilu viikko sitten käytiin PON-leirillä Hauhovissa. Mukaan lähti sekä Hilu että Lalo. Matkaan lähdettiin jo perjantaina, vaikkei silloin mitään ohjattua toimintaa rally-toko-luennon lisäksi ollutkaan. Lauantaiaamu aloitettiin Hilun kanssa tokoilemalla. Hilu teki hienosti ja ohjaaja kehui nedin seuraamista. Meitä myös kehotettiin osallistumaan kisoihin, sitten kun on saatu kaikki liikkeet varmoiksi. Ehkä joskus...
Hilun kanssa treenattiin myös agilityä, mistä neiti tykkää kovasti, sekä rally-tokoa. Käytiin me kokeilemassa hakuakin, mikä oli mielenkiintoista, muttei Hilun juttu. Äiti kävi Lalon kanssa perustottelevuudessa ja Lalokin pääsi kokeilemaan hakua. Mä kävin Lallun kanssa agilityssä, ja Lalokin tykkää siitä tosi paljon! Lalon kansa treenattiin putkea, pussia ja hyppyjä ilman rimoja sekä tehtiin lyhyitä radanpätkiä. Lalo myös kulutti aikaansa leikkimällä muiden pentujen kanssa sekä uimalla ojassa.

Himpula <3

Iltapäivällä järjestettiin hihnaluokan tokomestaruuskisat, johon me Hilun kanssa osallistuttiin. Hilu teki hienosti ja sijoittui toiseksi hyvillä pisteillä!
Sunnuntaina tehtiin samoja juttuja kuin lauantainakin, paitsi ettei tokoa enää järkätty. Lalo kävi myös kokeilemassa rally-tokoa, josta me päivän päätteeksi saatiin kunniamaininta vai mikälie ja palkinnoksi muki. Hilu osallistyi myös aloittelevien agilitykisaan ilman sen kummempaa menestystä, mutta hauskaa ainakin oli. Päivän päätteeksi Lalo valittiin vielä viralliseksi Into Piukaksi, sillä pikkuherra jaksoi väsymättä kokeilla jokaista lajia, leikkiä kavereiden kanssa ja sotkea itsensä ojassa.

Erkkari ja Tampereen pentunäyttelyt

Polskien erkkariin oli tällä kertaa ilmoitettu vaan Lalo, joka osallistui pentuluokkaan. Näyttely järjestettiin Heinolassa vanhalla raviradalla, jossa oli mukavasti tilaa. Lalon lisäksi pennuissa oli sen veli Junnu, siskot Magi ja Mimmi sekä kaksi muuta narttua. Lalo käyttäytyi ihan mukavasti, heilutti tuomarille häntää ja antoi katsoa hampaat. Liikkeissä oli kamala kiire Junnun perään, mutta yksin liikkui välillä ihan hyvin. Junnu ohjattiin yköseksi kera KP:n ja me jäätiin toiselle sijalle ilman KP:ta. Lalo sai kuitenkin pokaalin! Molemmat siskoit saivat KP:t Magin tullessa ykköseksi ja Mimmin kakkoseksi. Magi valittiin parhaaksi pennuksi eli Junnusta tuli VSP. Päivä oli tosi kylmä ja kuski halusi kotiin, joten me lähdettiin urosten jälkeen, eikä jääty katsomaan narttuja.

Tuomarina oli Paula Heikkinen-Lehkonen
Normaalisti kehittynyt vielä hieman kevyt nuori uros. Hieman pitkä runko, hyvät raajojen kulmaukset. Aavistuksen kapea alaleuka. Tummat silmät. Täysmittainen korkea-asentoinen häntä, joka kaartuu selän päälle. Saa vielä tiivistyä ja vankistua kauttaaltaan. Reipas ja iloinen.
PEK2

Viimeiseen lauseeseen olen erityisen tyytyväinen!

 Viime viikonloppuna otettiin suunta kohti Tamperetta ja siellä järjestettävää pentunäyttelyä. Meidän autossa oli mun, äidin ja Lalon lisäksi Junnu-veli omistajineen. Matkaan lähdettiin seitsemän aikoihin, joten perillä oltiin hyvissä ajoin. Näyttely järjestettiin vinttikoiraradan keskellä olevalla ruohokentällä, joka oli jo lauantaiaamuna melko mutainen. Kehää odottaessa pystytettiin teltta ja pölistiin muiden pon-ihmisten kanssa.
Polskeja niin kuin muitakin ykkösryhmän rotuja oli tuomaroimassa Maret Kärdi. Lalo ei taaskaan oikein liikkuut, mutta seisoi tosi hienosti. Häntä heilui koko ajan tuomarin kopeloidessa ja seistessä. Lalo jäi viimeiseksi kolmesta urospennusta, ja Lalon veli sai KP:n. Nartuissa oli Lalon siskot Mimmi ja Magi, joista Magi sai KP:n ja oli lopulta VSP Morriksen ollessa ROP. Esiinnyttiin vielä kasvattajaluokassa KP:n aroisesti.  Kehän jälkeen jäätiin odottamaan jatkokilpailuja sekä parikisaa. Parikisaan osallistutiin kahden parin voimin, mä esitin Lalon ja Magin ja Junnun omistaja Junnun ja Mimmin. Kasvattaja- ja parikisa menivät hyvin, mutta jäätiin kuitenkin ilman sijoitusta. Ryhmissä Maret Kärdi sijoitti Morriksen kolmanneksi!

6½ kk. Tempperamentikas, kevyesti liikkuva, pitkänomaisen vaikutelman antava urospentu, jolla pystyt lavat ja pitkähkö lanneosa pidentävät mittasuhteita. Eduksi olisi jalkavampi rakenne. Erinomaiset pään mittasuhteet sivusta ja päältä. Alaleuka saisi olla leveämpi. Täyspitkä häntä ja keskikorkelle kiinnittynyt hännäntyvi. Ajoittan takakorkea liikkeessä. Miellyttävä kokonaisuus.
 PEK3

Junnu
 

Sunnuntaina näyttelyyn osallistui enää kolme polskia; Lalo, Junnu ja Magi. Kenttä oli ihan hirveässä kunnossa ja tuomari Pirjo Aaltonen ei sen takia liikuttanut meitä hirveästi. Lalon esiintyminen meni ihan hyvin, vaikka se ei taaskaan oikein liikkunut. Lalo sai ensimmäisen KP:san ja jäi kakkoseksi. Junnu valittiin ensin rodun parhaaksi, sitten ryhmän parhaaksi ja lopullinen sijoitus oli BIS1!!  On Lalolla hinot sisarukset.
Esitin taas Lalon ja Magin parikisassa ja Lalo päätti ruveta leikkimään kesken liikkeiden. Yleisöllä ainakin oli hauskaa.






Selvän sukupuolileiman omaava uros. Riittävä luusto ja runko. Voisi olla lanneosaltaan hieman lyhyempi. Kaunisilmeinen vahva pää. Hyvät kulmaukset. Tyypillinen karvapeite. Hyvä ylälinja. Tasapainoiset liikkeet.
PEK2 KP PU2

Viimeinen kehätreeni ennen erkkaria

Eilen pääsi molemmat koirat taas mätsäriin. Mätsäri järjestettiin Lauttasaaren Mustin&Mirrin pihalla, mikä tarkoitti meille metromatkaa. Molemmat koirat käyttäytyivät mertossa hienosti, Hilukaan ei enää juurikaan stressaa julkisissa kulkemista. Lalo kulkee nykyään bussilla tosi hienosti, kotimatkalla se nukahti bussiin.
Perillä piti vaan hakea koirien numerot, koska tapahtumaan oli pitänyt ilmottautua etukäteen. Puoli tuntia ehdittiin odotella ennen kehien alkua. Isot pennut ja aikuiset arvosteli sama tuomari, pennut oli vuorossa ensin. Aluksi kaikki 17 pentua kutsuttiin kerralla kehään. Meidät jaettiin kahteen ryhmään, ja ensin toiset juoksi pari kertaa kehän ympäri ja sitten toiset. Lalo meni suurimman osan matkasta hyvin, välillä vähän veti tai pomppi. Sitten tuomari rupesi arvostelemaan normaalisti pareittain. Lalo antoi tutkia hienosti, hampaidenkin katsominen onnistui hyvin. Liikkeet meni hyvin, paitsi että Lalo tekee samaa kuin Hilu, eli katsoo muhun. Me saatiin punainen nauha, koska Lalo liikku paljon paremmin kuin meidän pari. Punasten kehässä metiin pari kertaa yhdessä ympäri, jonka jälkeen tuomari poimi neljä jatkoon. Me tiputtiin tässä vaiheessa, mutta Lalon käytökseen olin tosi tyytyväinen.
Pentujen jälkeen alkoi heti isot koirat, joita oli n. 15. Hilu käyttäytyi hienosti, tuomarin tutkiessa vähän nojasi. Liikkeet meni tosi hyvin, ja niiden takia me saatiinkin punainen. Punasten kehässä juostiin kerran yhdessä ympäri. Hilun takana oleva koira haukkui ja murisi, mutta neiti ei välittänyt siitä melkein yhtään ja meni vaan eteenpäin. Tuomari valitsi taas neljä jatkoon, ja tällä kertaa me oltiin mukana! Juostiin taas yhdessä ympäri, ja lopulta Hilu sijoitettiin kolmanneksi! Tuomari tuli kättelemään mua, ja Hilu vaan odotti rauhassa vieressä.

Viime tiistaina käytiin taas muiden polskien kanssa agilityssä. Molemmat koirat oli mukana, vaikkei Lalo oikein mitään tehnytkään. Hilu oli tosi innokas jälleen kerran ja teki hienosti.
Keskiviikkona oli Lalon agilitypainotteinen pentukurssi, jossa me treenattiin kosketusalustaa, odottamista ja sivulletuloa.

Ensi lauantaina onkin jo Lalon ensimmäinen rotukehä! Polskeja on ilmotettu hurjat 41 kappaletta, joista pentuja on ainakin kuusi. Meiltä reissuun lähtee vaan Lalo Hilun jäädessä kotiin.

Näyttelyitä, mätsäreitä ja rally-tokoa

Viime päivityksestä onkin kuulunut jo aika kauan. Paljon kaikkea on tapahtunut, vaikka en ole blogia oikein ehtinyt kirjoittaa. Alkuun voisi kertoa, että Hilu kävi torstaina silmäpeilauksessa, jossa sen silmät todettiin terveiksi.

Elokuun alussa lähdettiin Hilun ja äidin kanssa Kuopioon, jossa järjesteltiin Sawo Show. Lähdettiin jo torstai-iltana junalla. Matka meni hyvin, Hilu oli kevythäkissä melkein koko matkan. Me ei saatu ison koiran paikkaa, mutta häkki mahtui vastakkaisten tuolien väliin pöydä alle.

Perjantaina oli ensimmäinen näyttelypäivä. Polskeja oli muistaakseni 16, joista kaikki sai ERI:n. Hilu sai myös SA:n, muttei sijoittunut PN-kehässä ja sertikin meni junnulle. Lauantaina polskeja oli 19 ja Hilu sai EH:n. Sunnuntaina stressaantunut neiti ei enää jaksanut käyttäytyä, ja kun tuomari tuli juttelemaan mulle, hyppäs päin. Hylätty siis.


Sitten oli vuorossa mätsäreitä ilman kummempaa menestystä kuitenkin hyvällä käytöksellä ja agitreenejä ja Lalon agilitypainotteinen pentukurssikin alkoi.

Lalo mätsäröi sin ei sij.

Hilun rally-tokokisaura alkoi Hyvinkäällä 18.8 kun me kisattiin ekaa kertaa alossa. Himpula keskittyi hienosti ja saatiin tosi hyvät pisteet, 95/100.  Mä en tajunnut kinnittää huomiota siihen, missä kohtaa kyltti pitäisi suorittaa, joten neljä pistettä lähti sen takia, että suoritettiin kyltit liian kaukana. Yksi piste lähti siitä kun Hilu törmäs tötsään mun takia. Meidät valittiin myös tuomarin suosikeiksi. Hieno polski! Video kisoista

Seuraavana päivänä, 19.8 olikin taas näyttely, tällä kertaa Heinolassa. Poneja oli neljä, kaksi avonarttua, yksi valoinarttu ja yksi uros. Hilu käyttäytyi hienosti ja sai ERI:n ilman SA:ta.

Eilen käytiin taas rallykisoissa. Kisat järjestettiin Nastolassa nuorten agilityn sm-kisojen yhteydessä. Hilu oli taas hieno ja ehkä vähän liian innokas. Hienosti seuras koko matkan ja suoritti liikkeet kivasti. Pisteitä tuli 96/100. Mä en tiennyt/muistanut, että kun koiran on kiertänyt kun se istuu tai makaa, pitää pysätyä hetkeksi. Jatkoin vaan suoraan ja tästä lähti 3 pistettä. Yhdessä eteen istumisessa H oli liian innokas ja istui aluksi etutassut ilmassa, mistä lähti yksi piste. Enää yksi hyväksytty tulos ja Hilu saa koulutustunnuksen ja pitää vaihtaa luokkaa. Avossa koiran pitääkin olla jo vapaana. Video kisoista

Tänään käytiin Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla näyttelyssä. Poneja oli ilmoitettu neljä, mutta yksi puuttui. Hilu oli ainut narttu. Tuomariksi oli vaihtunut portugalilanen Janeiro Francisco Salvador.  Neiti käyttäytyi hienosti, tosin tuomari koski oikeastaan vaan päähän, ei tainnut hampaitakaan kauhean tarkasti katsoa. Myös liikkeet meni hyvin. Kehäsihteeri näytti punaista läpyskää ja sanoi ERI, SA ja SERT! Sieltä se tuli, Hilu on nyt Suomen muotovalio! Koska narttuja oli vain yksi, jatkettiin vielä rodun parhaan valintaan. Hilu oli lopulta VSP. Tulos siis AVO ERI1 SA PN1 SERT FI MVA VSP! Jeejee. Ens viikolla olis vielä Porvoo kr, mutta taidetaan jättää se väliin.

Mikkeli KV 29.7.

Lauantana lähdettiin koirien kanssa Heinolaan mummolaan, jossa me yövyttiin. Mukana oli Hilun ja Lalon lisäksi samanrotuinen Mizia-neiti. Hilu on käynyt samassa paikassa samojen ihmisten luona monta kertaa aiemminkin, ja aina se on murissut ja käyttäytynyt muutekin huonosti. Tällä kertaa H ei murissut kertaakaan ja käyttäytyi muutenkin paljon paremmin kuin ennen, eikä stressannut ollenkaan. Lalosta on ihana tavata ihmisiä, joten sekin vain heilutteli pitkää häntäänsä rapsutusten toivossa.
Aamulla jatkettiin Hilun ja Mizian kanssa matkaa Mikkeliin, Lalo sai jäädä mummolaan. Aamulla oli ihan kiva sää, vaikka yöllä oli ukkostanut. Päiväksi oli luvattu sadetta ja pari kertaa satoikin, mutta me oltiin onneksi teltan suojassa. PONien tuomari oli vaihtunut, tuomarina oli Dick Rutten Hollannista. Polskeja oli ilmoitettu 15, joista 14 oli paikalla. Urosten aikana vähän satoi, mutta me säästyttiin sateelta. Nartuissa oli meitä ennen yksi junnu ja yksi nuori. Avossa oli kaksi koiraa, Mizia ja Hilu. Ensin mentiin kerran yhdessä ympäri, sitten oli Mizian arvostelu. Tulokseksi tuli EH. Hilun vuoro tuli ja neiti oli taas vähän villinä lihapullan takia kehään mentäessä. Seisoi tutkittaessa nätisti, paitsi nojasi muhun hampaita katsottessa. Liikkeetkin taisi mennä ihan hyvin ja seisominen myös. Tulokseksi Hilullekin EH. Kilpailuluokassa juostiin vielä kerran ympäri ja Hilu sijoitettiin ensimmäiseksi. Neiti oli taas tuomarin mielestä liian siro.

2 years. Very good, lightbuilded female. Body should be stronger. Acceptable angulations, nice coat. Movement needs more power. AVO EH1

Huomenna lähdetäänkin jo Kuopioon! Himpula kehäilee kaikkina kolmena päivänä. Viimeinen serti olis kuva saada, mutta polskeja on tulossa aikamoinen määrä, perjantaina 16, lauantaina 19 ja sunnutaina 13.

Maanantaina Hilulla alkoi rally-tokon alkeiskurssi. Citydiilistä äiti on joskus ostanut lahjakortin, eikä oikein mitään muuta kurssia löytynyt. Onhan toi hyvää harjotusta lähestyviä kisoja varten.

Mäntsälä kr 22.7.

Kesän näyttelyputki jatkui sunnuntaina Mäntsälässä kaikkien rotujen näyttelyssä. PONien kehän arviotu alkamisaika oli 13.00. Me oltiin jo hyvissä ajoin perillä, joskus yhdentoista aikaan. Kehät olivat kuitekin edellä aikataulusta, joten me päästiin kehään jo puol yksi. Ennen kehää ehdittiin vähän treenata Hilun kanssa ja kiertää näyttelypaikkaa. Äiti osti Lalolle samanlaisen kevythäkin kun Hilulla sekä kuusi uutta lelua yhteiseksi. Tosin Hilu ei vielä tiedä, mitä yhteiset lelut tarkoittaa.


Polskeja oli kolme, kaikki narttuja. Tuomarina oli norjalainen Leif Ragnar Hjorth, jolla oli vähän erilainen tapa suorittaa tuomarointi. Koiria ei oikeestaan missään vaiheessa pitänyt seisottaa, vaan tuomari saneli arvostelua samalla kuin kopeloi koiraa. Polskeista ensmmäisenä kehään meni junnunarttu, joka ei saanut SA:ta. Sitten oli Hilun vuoro. Liikkeet meni ihan hyvin, ympöri mennessä Hilu katsoi aika paljon eteenpäin, mutta edestakasin mennessä katsoi vaan muhun. Hampaita näyttäessä nojaili muhun aika paljon, mutta ei sen jälkeen. Meillä oli myös harjotusarvostelija, jonka tutkimisen aikana Hilu seisoi hyvin, eikä nojaillut. Meille näytettiin punaista ja vaaleanpunaista läpyskää, eli ERI ja SA. Hilun jälkeen myös valionarttu sai SA:n, joten sitten oli PN-kehä. Juostiin kerran ympäri ja Hilu laitettiin ykköseksi! Se sai toisen sertin ja oli kaiken lisäksi vielä ROP! Enää yksi serti ja H on valio.  

Me jäätiin odottamaan ryhmäkehiä ja saatiin odottaakin monta tuntia. Ykkösryhmän tuomari oli joku ruotsalainen mes, jonka nimeä en jaksa etsiä. Hilu käyttäytyi ja esiinty hyvin, mutta ei me puolen kierroksen juoksemista pidemmälle päästy.






Utmärkt typ och storlek. Utmärkt feminint huvud. Korrekt bett, god pigment, vackra ögon. Välplacerade öron, god hals, välvinklad, välutvecklad bröst. Välformad kors. Muskulös rygg. Typisk päls. Rör sig mycket bra. Typisk temperament. AVO ERI1 SA PN1 SERT ROP

Mätsäri Sahaajankadulla

Eilen käytiin pitkästä aikaa mätsärissä, niitä kun ei ole oikein ollut. Lalokin sai jo osallistua isoihin pentuihin ja Lalon veli Junnu oli myös mukana. Ensin sanottiin, että isoilla pennuilla ja isoilla on sama tuomari eli ne on peräkkäin samassa kehässä. Pentujen piti olla ensin, mutta kun Lalon kanssa odoteltiin kehän vieressä, huudettiin, että isojen kehä alkaa. Koira vaihtoon ja kehän viereen taas odottamaan. Isot alkoivat, mutta pennuilla oli vaihtunut tuomari ja ne alkoivat melkein samaan aikaan. Äkkiä piti hakea Junnu ja Lalo, ja Junnun oikea vuoro olikn mennyt jo. Junnu pääsi kuitenkn seuraavaan pariin ja sai hienolla käytöksellä punaisen nauhan. Kovasti oli tuomari ihmetellyt pennun ikää, noi kun on vasta vähän yli 4kk.
Sitten jännitettiin, että ehdinkö mä esittää sekä Hilun että Lalon. Hilun vuoro tuli ensin. Parina meillä oli valkoinenpaimenkoira. Hilu ei ole koskaan aikaisemmin käyttäytynyt kehässä noin nätisti ja liikkunut noin hienosti. Ensin mentiin kerran yhdessä ympäri ja H ravasi katse eteenpäin koko matkan. Ei vetänyt edellisen koiran perään, vaikka katsoikin sitä. Toinen koira tutkittiin ensin, sitten tuomari tuli meidän luo. Himpula ei nojaillut yhtään!! Vaikka oli miestuomari. Liikkeet meni myös kivasti, vähän otti taas liikaa kontaktia. Meille annettiin sininen.
Koira vaihtoon ja melkein heti päästiinkin Lalon kanssa kehään. Mentiin kerran yhdessä ympäri ja penska meni paljon nätimmin kuin pelkäsin. Pari laukka-askelta aina välissä, mutta suurimman osan ravasi hyvin. Lalokin yrittää ottaa kontaktia ravatessa, mutta ei kai sitä voi pentua syyttää liian hyvästä kontaktista? Tuomari tuli tutkimaan Lalon, muuten meni tosi hyvin, mutta hampaita ei kakara halunnut näyttää. Vähän aikaa tuomari yritti niitä katsoa, ja lopulta näki toisenkin puolen. Liikkeet meni taas ihan hyvin.

Seuraavaksi alkoi isojen nauhakehät, jonne me Hilun kanssa mentiin. Hilu liikkui ja seisoi nätisti, mutta meidät kuitenkin käteltiin pois. Ei kuitenkaan ekojen joukossa, aika kauan me siellä pysyttiin, mutta kahdeksan parhaan joukkoon me ei päästy. Pentujen sinisten oli alkamassa ja sinne hirveetä vauhtia. Isoja pentuja oli yhteensä 34 eli sinisen saaneita 17. Ensin puolen meni kerran ympäri ja sitten puolet. Lalo välillä yritti päästä haistelemaan edellistä, mutta nätisti meni suurimman osan matkasta. Tuomari rupesi kättelemään koiria pois ja meni meidän ohi. Odoteltiin siinä vähän aikaa kunnes pentuja oli seitsemän. Mentiin pareittain edestakasin, jonka jälkeen tuomari tiputti kaksi. Mentiin yhdessä ympäri, jonka jälkeen me ja yksi toinen pentu mentiin vielä kerran ympäri. Se toinen pentu käteltiin pois, eli me oltiin neljän parhaan joukossa. Lopulta meille annettiin keltainen ruusuke eli tulokseksi tuli isojen pentujen SIN3. Junnu kävi vielä punaisten kehässä, mutta ei hienosta käytöksestä huolimatta sijoittunut.

Forssa kr 15.7.

Matkaan lähdettiin jo lauantaiaamuna molempien koirien kanssa. Lalokin pääsi tutustumaan maalaiskoiran elämään ja lehmiin. Matka sujui hyvin. Hilu istui taas koko matkan, mutta Lalo sentään tajusi olla makuulla. Pösilöt sai olla paljon ulkona vapaana, ja aika kuluikin niiden leikkejä seuratessa. Lalo ei millään meinannut pysyä Hilun perässä, mutta yritti kuitenkin kovasti. Yöllä Hilu ja Lalo nukkuivat ensimmäistä kertaa samassa huoneessa, eikä mitään ongelmia tullut.

Sunnuntaina oli vuorossa näyttely, jonne Lalokin pääsi mukaan. Päiväksi oli luvattu vesisadetta, joten me kasattiin teltta ja odoteltiin siellä polskien alkamista. PONien tuomarina oli suomalainen Saija Juutilanen ja niitä oli ilmoitettu kuusi kappaletta. Kaikki oli paikalla, kolme urosta ja kolme narttua. Ensin oli urokset, vaan yksi sai SA:n. Pian olikin Hilun vuoro. Neiti antoi tuomarin tutkia tosi hyvin, ei oikeestaan yhtään nojaillut. Liikkeetkin meni kivasti, vaikka alusta oli aika epätasainen. Hilu sai ERI:n ilman SA:ta.

2v. Oikean raaminen nuori narttu. Sopivat kulm. ja raajaluusto. Vielä kovin kapea linja ja kevyt runko. Tarvitsee lisää tilavuutta. Narttumaien pää, johon saa tulla lisää voimaa. Hyvä ilme ja purenta. Oikea kaulan pituus. Vahvat kintereet. Erinomainen karvanlaatu. Kovin kapea liikemalli ja korkeat etuaskeleet. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen, mutta raamit ovat laadukkaat. AVO ERI1

Vuorikiipeilijä

Lalo-riiviö on ruvennut hyppimään ja pomppimaan ties minne. Eilen se meni sohvan kautta ensimmistä kertaa pöydälle. Tänään se tiputti päydältä videokameran, joka onneksi toimii vielä. Sitä ei voi näköjään jättää yksin olkkariin, ettei vaan käy mitään. Sohvallekkin se hyppää, heiluttaa siinä häntäänsä ja tekee olonsa mukavaksi. Ei se mua haittaa, että se sohvalla on, mutta muut meillä ei oikein tykkää siitä.
Pentukurssi oli taas tiistaina ja hienosti kakara käyttäytyi. Me harjoteltiin rauhassa katsomista ja ohittamista niin, että jokainen aina vuorollaan käveli huoneen keskellä koiran kanssa. Hienosti meni Lallulla. Treenattiin myös vähän luoksetuloa ja lelulla leikkimistä. Uutena juttuna tuli käden koskettaminen nenällä. Tosin ei se meille mikään uus juttu ollut kun ollaan Hilun kanssa sitä tehty paljon. Vetäjä kysyi, että ollaanko me harjoiteltu sitä aikaisemmin, kun menee niin hienosti. Ei oltu, Lalo on vaan niin viisas ja nopeasti oppiva penska (silloin kun on sill tuulella).
Hilu on ilmoitettu muutamaan uuteen kaikkien rotujen näyttelyyn, Heinolaan 19.8, Helsinkiin 2.9. ja Porvooseen 9.9. Jos siitä joskus valio tulis. Erkkariin lähtee molemmat koirat ja se onkin Lalon ensimmäinen näyttely. Riiviö menee pikkupentujen luokkaan.
Ilmoitin Hilun tänään myös rally-tokokisoihin ALO:on  Hyvinkäälle 18.8. Vielä on reilu kuukausi aikaa treenata. Vahvistusta pitää vielä odottaa, mutta kyllä mä luulen, että me sinne mahdutaan.

144 kg ilmaista ruokaa!

Lalo syö Hill`sin penturuokaa, joten äiti liittyi johonkn Hill`sin pentuklubiin tai mikä nyt onkaan. Sieltä tuli sitten sähköposti, jossa kerrottiin, että äiti on voittanut vuoden koiranruuat! Meille tuli 12 kuponkia, joilla saa kaikilla hakea yhden 12kg säkin Hill`siä. Lalo jatkaa samalla penturuualla, mutta Hilu sai nyt vaihtaa myös Hill`siin. Ostettiin, tai siis haettiin sille Nature's Best™ Canine Adult Mini/Medium ruokaa se 12kg. Hyvin ainakin maistuu, eikä ainakaan vielä ole tullut mitään ongelmia. Hassun muotosia noi nappulat, siellä on luun ja sydämen muotosia mappuloita.

Karjaa KV 8.7

Eilen otettiin suunta kohti Karjaan kansainvälistä kera Hilun ja toisen pösilön, Lalon isän Rockyn. Matka sujui nopeasti kivassa säässä, vaikka oli luvattu sadetta ja ukkosta.
Näyttely järjestettiin urheilukentällä, tilaa oli paljon ja kehät oli kivan kokoiset. Meillä oli tällä kertaa telttakin mukana, kun äiti sellaisen oli tilannut. Koska sää oli niin hyvä, jäettiin teltta ensin autoon. Teltoille oli kuitenkin varattu paljon tilaa ihan meidän kehän vierestä, eli päätettiin sittenkin hakea se. Siellä sitten odoteltiin ja kateltiin, miten tuomari lähestyy koiria. Näytti jakavan aika paljon ERIä ja SA:ta. Ennen PONeja vähän satoi, mutta se onneksi loppui ennen meitä. Teltasta oli hyötyä.
Polskeja oli ilmoitettu viisi, kolme urosta ja kaksi narttua. Tuomarina siis venäläinen Abrakimov Shamil. Rocky jahtasi viimeistä valioitumiseen tarvittavaa sertiä, mutta tulos oli PU3 kera varojen. Hilua ennen oli junnunarttu, joka sai ERIn ja SAn. Himpulan vuoro tuli, ja neiti oli hienosti. Vähän taas nojaili tuomarin tutkiessa. Tuomari ei kauheasti kopeloinut, mutta katsoi hampaat tosi tarkasti. Mentiin ympäri ja H vähän pomppi lopussa, muuten meni hienosti. Sitten seisottiin. Hilu oli vähän malttamaton ja levoton, eikä sen asentokaan vissiin ollut hyvä. Liikuttiin uudestaan, edestakas ja ympäri. Hilu jatkoi välillä pomppimista, meni kuitenkin muuten nätisti, tosin tuijotti muhun kamalasti. Hilppe sai ERIn ja SAn ja  sitten olikin parhaan nartun valinta. Juostiin kerran ympäri ja H veti edellisen perään tai pomppi. Välillä meni ihan hienosti. Junnu valittiin ensimmäiseksi, eli Hilu oli toinen. Hilu sai vara-sertin, mutta cacibia tuomari ei jostain syystä halunnut sille antaa.

Abrakimov Shamil, Venäjä
Of breed type, good body fill & depth front quarters bit east-west. Rear angulations could be bit better. Coat could be better prepared.
AVO ERI1 SA PN2 VARA-SERT

Kotimatkalla rupesi satamaan, mutta me oltiin turvallisesti autossa, eikä kastuttu. Kotona odotti tylsistynyt Lalo, joka pääsi moikkaamaan isäänsä ja oli niiin iloinen!

Keltainen koira tarvirsee tilaa

Jotkut koirat tarvitsevat tilaa

Jos näet koiran, jolla on keltainen nauha tai rusetti hihnassaan, anna sille tilaa. Älä lähesty koiraa tai sen taluttajaa. Keltaisella värillä he osoittavat ettei koira voi syystä tai toisesta olla lähellä toisia koiria. Mikä on liian lähellä, sen tietävät vain koira ja sen omistaja.

Miksi jotkut koirat tarvitsevat enemmän tilaa?

Koira voi olla sairas tai sitä saatetaan parhaillaan kouluttaa.
Se saattaa olla rescuekoira, jota totutetaan pelottavalta vaikuttavaan ympäristöön.
Sillä voi olla huonoja kokemuksia toisista koirista, eikä se siten halua kohdata muita koiria, vaikka ne olisivatkin ystävällisiä.
On olemassa useita syitä, miksi koira voi tarvita hieman tavallista enemmän tilaa. Osoitathan siis kunnioitusta heidän esittämälle toiveelle ja pidät etäisyyden koiraan tai annat sille aikaa siirtyä pois tieltäsi.

Keltaisen merkki koiralla tarkoittaa siis lyhyesti ja yksinkertaisesti:
Tämä koira tarvitsee hieman enemmän tilaa kuin toiset koirat.

Kiitos!
Keltaisten koirien emännät ja isännät kiittävät huomaavaisuudestasi.

http://www.gulahund.se/default_fi.asp

Ponien agilitypäivä + Lalo sosiaalistuu

Hilu pääsi eilen pitkästä aikaa sen niiin ihanan lajin, agilityn pariin ponien agilitypäivän merkeissä. Lalo pääsi myös mukaan tapaamaan sisaruksiaan ja muita poneja. Meni se pari kertaa putkenkin läpi.
Hilu oli koko päivän niin innoissaan, sen mielestä agility on tosi hauskaa. Me tehtiin pari rataa ja Hilu tutustui ensimmäistä kertaa puomiin ja A-esteeseen. Puomi oli vähän pelottava, mutta parin kerran jälkeen se meni siitä ihan reippaasti. A sen sijaan ei ollut läheskään yhtä pelottava ja se löytyikin viimeiseltä radalta. Hypyt oli Hilulle välillä vaikeita kun se ei oikein tajunnut, mitä sen pitäisi tehdä. Muut naureskeli Hilun vauhdittomille hypyille, kun se ylitti esteet tosta vaan ilman vauhtia.








Lalon pentukurssi alkoi tiistaina. Se on Heiluvan hännän järjestämä ja kestää viisi kertaa. Ekalla kerralla me harjoteltiin katsekontaktia, luoksetuloa ja nätisti hihnassa kävelemistä. Lalo oli viidestä pennusta vanhin, muut oli melkein kuukauden nuorempia. Lalo teki kaiken hienosti, vaikka välillä piti haukkua, koska oli muka liian tylsää.




Keskiviikkona Lalo pääsi tapaamaan sisaruksiaan Koneen kentälle. Meno oli reipasta ja penskoilla oli tosi hauskaa. 
Tänään käytiin Itiksessä ja Lalo tuli mukaan. Eläinkaupoissa myyjät sitä rapsutteli ja häntä vaan heilui. Lalo on ihanan avoin! Loppuvaiheessa poikaa rupesi vähän väsyttämään ja se rupesi nukkumaan keskellä lattiaa.

Aptus show

Mun opiskellessa Punkaharjulla Hilu kävi ensimmäisen kerran virallisessa kehässä jonkun muun kuin mun esittämänä. Neiti käyttäytyi kuulemma hyvin. Nojaili kun tuomari tuli tutkimaan, josta arvostelun perusteella sakotettiin, mutta käyttäytyi muuten nätisti. Viipurin kovakouraisen kohtelun jälkeen H on muutenkin harrastanut tota nojailua, toivottavasti lopettasi sen pian. Nyt ei ole yhtään mätsäreitäkään tiedossa ennen heinäkuun näyttelyitä.

Tuomarina oli Sveitsiläinen Barbara Müller.
Very well musculated. Which should build up abit more confidence. Pleasing head and expression. Very well angulated in front and rear. Moves well.
AVO ERI2

Lohja rn 3.6.

Sunnuntaina käytiin Lohjan ryhmiksessä Hilun kanssa. Aamulla satoi vettä ja menomatka ajettiinkin vesisateessa. Näyttelypaikallakin satoi, mutta sade loppui juuri sopivasti ennen meidän kehän alkua. Hilu ei ehtinyt kauheasti kastua, koska sillä oli haalari (joka näytti tosi hassulta).

Meidän kehä alkoi heti kymmeneltä, Hilua ennen oli kolme pumia. Hilu oli ainoa polski. Tuomarina oli virolinen Maret Kärdi, joka puhui suomea. Kehässä me mentiin ensin ympäri ja sitten edestakaisin. Hilu liikkui kivasti eikä kauhasti tuijottanut mua (vaikka tossa kuvassa katsoo mua). Sitten tuomari rupesi tutkimaan koiraa, katsoi hampaat tosi tarkasti, vaikkei niistä mitään arvosteluun laittanutkaan. Päätä tutki muutenkin aika kauan. Hilu seisoi hienosti paikallaan, välillä vähän nojaili, muttei mitenkään pahasti.  Sitten ruvettiin seisomaan, ja tuomari seisotti Hilua tosi kauan. Hienosti kuitenkin jaksoi neiti seistä.

2 v. Oikeaa rotutyyppiä edustava. Sopusuhtainen ääriviivoiltaan. Kokoonsa nähden toivoisin aavistuksen tukevamman raajaluuston. Vielä kapeahko pää, kauniit tummat silmät, kiva pigmentti. Sivusuuntiin taipuneet korvat , kevyehkö alaleuka. Hyvä kaula, liikkessä hyvin tiivis ylälinja, hyvin kannettu häntä. Aavistuksen ylikorkea takaa. Tehokkaat, yhdensuuntaiset liikkeet. Laadultaan erinomainen mustavalkoinen karvapeite.
AVO EH 1

Viipurii

Hilu ja Rocky

Myöhään perjantai-iltana 25.5. lähdettiin Hilun ja äidin kanssa kohti Tikkurilan Shelliä. Siellä odoteltiin vähän yli tunti King Toursin bussia jolla jatkettiin kohti Viipuria. Hilu laitettiin häkkiin Rocky-PONin viereen keskioven eteen. Ei ollut paras paikka kahdelle äänekkäälle polskille, mutta hienosti ne häkeissään kuitenkin oli. Menomatkalla Hilu haukkui ja murisi melkein aina kun joku meni ohi, mutta paluumatkalla se oli varmaan niin väsynyt ettei jaksanut enää ja oli hiljaa.

Matkalla pysäkdyttiin parissa paikassa ja mukaan tuli lisää koiria ja ihmisiä. Lappeenrannassa koirat pääsivät vähän jaloittelemaan ja sitten jatkettin matkaa rajalle. Venäjän tullissa jouduttiin jonkun aikaa odottamaan, mutta päästiin kuitenkin jatkamaan matkaa. Viipuriin ei ollut enää pitkä matka ja me pysähdyttiin vaan vaihtamaan rahaa. Jossain vaiheessa matkaa alkoi valitettaasti satamaan vettä ja kun me päästiin perille, sade vain yltyi. Meillä oli onneksi lainateltta mukana, joten me kasattin se kohtaan, jossa oli lyhin nurmikko ja kuivinta. Kukaan meistä ei tiennyt miten se teltta kuuluu koota, mutta pienen säädön jälkeen me saatiin se pystyyn.

Rocky käsittelyssä

Kenttä, jolla näyttely järjestettiin oli aika kamala. Jossain kohdissa oli tosi pitkää ruohoa ja jotain voikukkiakin siellä oli. Muutenkin oli vähän eri tasoa toi näyttely kuin Suomen näyttelyt. Kehiä oli vaan kolme ja ne oli todella pienet. Yhtä kehää ei edes käytetty kuin pari tuntia jos sitäkään. Arvostelun välissä oli jotain ihmeen parin tunnin taukoja, ruokataukoja vissiin. Ja kesken näyttelyn järjestettiin myös ainakin kahden rodun erkkarit, joihin meni aikaa. Tosi monet piti koiriansa vapaana, varsinkin nöffit vaan juoksenteli ja leikki siellä vapaana. Yksi nöffi selätettiin ja sitä lyötiin kun se ei totellut luoksetulokutsua. Sitten vielä se bajamaja. Hyi!

Meidän bussi

Näyttelupaikkaa

Luettelo

Polskeja oli neljä, Hilun ja Rockyn lisäksi yksi junnu-uros ja yksi valiouros. PONien vuoro oli vähän ennen yhtätoista. Tuomarina oli joku venäläinen nainen. Ensin kehään meni urokset vuorotellen, kaikki sai ERIn ja "pääsi jatkoon". Sitten Rocky meni kehään valion kanssa ja valittiin ykköseksi. Valiouros vaihtui junnuun ja junnu valittiin parhaaksi. En muista, tuliko sen jälkeen vielä jotain ennen Hilua, mutta Rocky sai joka tapauksessa sertin! Sitten oli Hilun vuoro ja neiti käyttäytyi niin hienosti. Tuomari oli kovakourainen, katsoi hampaat kaksin käsin niin, että takahampaatkin näkyi. Muilta ei edes tainnut katsoa hampaita. Myöhemmin meinas nostaa Hilun takapään ilmaan töpöstä. Sitten mentiin tosi pieni kehä kerran ympäri ja Hilu haisteli maata! Se ei koskaan ikinä tee niin. Tulokseksi tuli ERI ilman mitään muuta. Mitä nyt ollaan arvostelua saatu suomennttua, niin Hilu oli tuomarin mielestä takakorkea. En tiedä, johtuiko se sitten siitä maan haistelusta.

Polskien kehän jälkeen odotettiin monta tuntia chihujen kehien alkoa, että meidän matkaseuralaisetkin pääsi kehään. Sade oli loppunut jo vähän ennen ponien kehää ja auronko paistoikin kuumasti koko loppupäivän.
Pääsihän ne chihutkin kehään ja hyvin niillä menikin. Molemmat pitkäkarvaiset saivat sertit, niistä tuli Venäjän muotovalioita, ja toinen oli vielä ROP ja RYP2!

Loppupäivä odoteltiin bussissa, että kaikki BIS-pentu, -junnu yms kehät loppuivat. Sitten päästiinkin liikkeelle ja ajateltiin, että jes, nyt päästään kotiin, mutta ei vaan me ajettiin n. 5 minuuttia ja pysähdyttiin kauppakeskukseen 45 minuutiksi. Saihan sieltä kaikkea kivaa ostettua. Lopulta me päästiin kunnolla lähtemään ja kaikki meni hyvin Suomen tullille asti (paitsi että Venäjän tullilla taas vähän kesti). Kaikki koirat piti ottaa ulos autosta ja niiden passit ja mikrosirut tarkastettiin. Kahden koiran madotuksissa oli jotain vikaa, tai ohjeet oli ymmärretty eri tavalla. Siellä me sitten odoteltiin, että päästiin johonkin päätökseen, jonka jälkeen päästiin jatkamaan matkaa. Meidät jätettiin taas Tkkurilan Shellille, josta me jatkettiin taksilla kotiin. Kun päästiin kotiin, kello oli n. kolme yöllä, joten mentiin heti nukkumaan.

Matkaseuraa