Motivoinnin vaikeudesta

Maanantai-iltana käytiin äidin ja siskon kanssa Heiluvassa hännässä kuuntelemassa luento Koiran ei-toivotun käytöksen ratkaiseminen. Masalla ja Lalolla alkaa parin viikon päästä Kiva koirakansalainen -kurssi, johon luento kuului. Luennolla puhuttiin aika perusjuttuja erilaisista ei-toivotuista käytöksistä, esim. hihnassa vetämisesta ja remmirähjämisesta. Hyvä luento oli kuitenkin!
Äiti sitten kysyi kotimatkalla, että opinko jotain uutta, ja hetki piti kyllä miettiä. Eräs mies oli luennolla ottanut puheeksi lasten/teinien osan koirankoulutuksessa. Eli siis jos koiraa opetetaan kävelemään vetämättä hihnassa, niin pitääkö kaikkien koiranulkoiluttajuen toimia savalla tavalla. Toivottavaa olisi, että kaikki tekisivät samalla tavalla. Miten sitten saa koiraa ulkoiluttavat nuoret tekemään muutakin kuin laajustamaan vetävän koiran perässä? Palkitsemalla niitäkin oikeasta käytöksestä. Nuorten motivoinnin ei luulisi olevan kovin vaikeaa, ellei koiran ulkoiluttaminen ole heistä ihan kamalaa.
Mutta meillä asia onkin toisin päin! Ensinnäkin oli todella mukava maanataina kuulla, että äiti lähtee seuraavana päivänä neljäksi päiväksi jonnekin kylpylään, mikä nyt olikaan matkan syy. Eli Lalo jää kokonaan mun vastuulle. Onhan se sitä kyllä yleensä muutenkin. Tässä meillä on nyt sitten ollut hyvin aikaa opetella kävelemään hihnassa, kun kukaan ei ole ollut häiritsemässä. Lalo on kova vetämään, ja sitä on erilaisin keinoin yritetty saada kulkemaan nätisti. Vetäminen on huomattavasti kovempaa äidin kuin minun kanssani. Maanantai-iltana päätin, että nyt loppui vetämiset! Maanantain jälkeen en ole käyttänyt koiria yhdessä lenkillä. Paitsi jos olen itse juossut, silloin vetämisongelmaa ei juurikaan ole. Me ollaan tehty ihan lyhyitä lenkkejä varsinki Lalon kanssa, koska muuten mulla menee hermot. Lenkeillä on ollut mukana naksutin, ja palkkaa on tullut todella todella paljon. Laloa palkkasin aluksi meilkein joka askeleella. Jos se vetää, matka ei jatku. Edistystä on selvästi tapahtunut jo muutaman päivän aikana.
Nyt ongelma onkin, että millä ihmeellä saan äidin jatkamaan samalla tavalla koiransa kouluttamista. Oikeastaan mulle on ihan sama, miten äiti aikoo toimia (kunhan kertoo mulle, että voin tehdä myös niin), mutta jotain on senkin nyt koiransa eteen tehtävä. Mä en vaan jaksa enää Lalon vetämistä. Eli, toisin kuin otsikosta olisi ehkä voinut luulla, mulla ei ole koirien motivoinnissa mitään ongelmia. Ne palkkautuu molemmat hyvin namista ja lelusta, toki tilanteesta ja palkan laadusta riippuen. Ja onhan nitä muitankin palkkaustapoja. Mutta äiti onkin sitten eri juttu. Mulle tulee lähinnä mieleen "rangaistuksia", jos se ei tee asian eteen mitään. Mutta ei sekään oikein toimi, äiti rupeaa vaan huutamaan mulle, ja lopputulos on se, että Lalo kärsii (ja Hilu siinä samalla niin kuin tähänkin asti). Eli vinkkejä otetaan vastaan! 

Terve poika!

Jihaa, Lalon terveystutkimusten tulokset tulivat! Lalohan kävi joulukuun lopussa Mevetissä luustokuvissa ja tällaisia tuloksia Koiranetistäkin löytyy:

Välimuotoinen lanne-ristinikama Normaali
Kyynärnivel 0/0
Lonkkanivel A/A

Eli terve koira! Olen niiiin onnellinen, nyt voi hyvillä mielin jatkaa agilitya ja vetojuttuja. Ja onhan se polskienkin kannalta hienoa, että juuri tuo pitkähäntäinen yksilö on luustoltaan terve!

Mitä tänään syötäisiin?

Jos nyt saisi vihdoinkin tämän postauksen julkaistuksi. 

Hilun kanssa siirryttiin kokonaan raakaan tammikuun alussa. Tai no kokonaan ja kokonaan, kupista saa siis vaan raakaa. Treenatessa saatan käyttää palkkana nappuloita esim. näytepusseista. Natural menua menee myös päivittäin lenkki- ja treeninamina. 

Pitkään mietin nappuloiden jättämistä kokonaan pois ja nyt on reilu kolme viikkoa raakaa syöty. Sitä ennen noi söi aamuisin nappulaa ja illalla lihaa, joten mikään kovin suuri muutos tämä ei ollut. Lalo syö vielä noin kolmanneksen nappulaa, koska äiti niin haluaa. (Muilla polskeilla on kuulemma niin hienot turkit ja ne syö nappulaa...)

Miksi me sitten vaihdettiin raakaan? En oikein edes tiedä. Netistä oon lukenut tosi paljon juttuja siitä ja kaikki on positiivisia. Ehkä toi turkkikin voisi kasvaa vähän pidemmäksi. Toisaalta ei Hilun turkilla nyt ole niin kauheasti väliä, kunhan se voi hyvin. Turkki on siis melko lyhyt, mutta näyttää ja tuntuu hyvältä, eikä neiti raavi itseään. 

Hilu syö kokoisekseen melko vähän. Sen annos näyttää todella pieneltä Lalon annoksen rinnalla. Lihaa Hilu saa 150 grammaa päivässä, ja kaiken aamuisin. Päädyin lopulta yhteen ruokintakertaan päivässä oikeastaan tuon annoskoon takia. 75g annos olisi niin pieni, ettei toi ahmatti varmaan edes tajuaisi syövänsä. Tällä hetkellä pakastin on (vihdoin!) melko tyhjä, eli tällä viikolla pitää varmaan käydä Murren murkinassa täydentämässä lihavarastoja. Viimeaikoina Hilu on syönyt enimmäkseen lohta, broileria, hevosta ja naudan grossilihaa. Jonkin verran myös Alkuvoima-tuotteita on kupiin mennyt. Saa nähdä, mitä sieltä kaupasta tulee ostettua, siellä kun on niin paljon kaikkea mitä olisi kova kokeilla. Hiluhan syö ihan mitä vaan (paitsi kokonaisia munuaisia), mutta olisi kiva, että ruuat maistuisivat Laltsullekin. 

Luita Hilu saa muutamana iltana viikossa. Sian selkärankaa löytyy pakkasesta vielä melko paljon, Hilu vaan oksentaa sen ulos aina syötyään. Pitäisi kai antaa pienemmissä paloissa. Hirven ja poron luut ovat maistuneet molemmille hyvin ja tulleet oikeaa kautta ulos, joten niitä voisi ostaa lisää. Luut vaan vievät paljon tilaa pakastimessa, joten niitä en vähään aikaan osta lisää. 

Aluksi en ajatellun antaa Hilulle kasvissoseita, vaan pellavansiemenrouhetta kuidun saamiseksi. Koira ei saa kasvissoseista juuri mitään, joten en kokenut niitä tarpeellisiksi. Hilun pienen annoksen takia tein sille maanantaina kuitenkin ison satsin kasvissosetta, jotta se edes kuvittelisi syövänsä enemmän. 

Lihan lisäksi Hilun kuppiin menee Möllerin kalanmaksaöljyä. Siitä neiti saa tarvittavat A-, D- ja E-vitamiinit. Maksastahan saisi myös A-vitamiinia, mutta ajattelin, että on helpompi antaa kaikki öljyn muodossa. D-vitamiinia pitäisi kuitenkin lisätä purkista, koska Hilu ei syö erityisen rasvaista kalaa, eikä se muuten saisi sitä tarpeeksi. Merilevää Hilu saa myös päivittäin. Tosin se loppui juuri eikä Mustissa ja Mirrissäkään sitä tällä hetkellä ole, pitäisi varmaan tilata taas netistä. Sinkkiä olen ajatellut antaa kuureina, mutta sitä ei ole vielä tullut hankittua. Molemmat koirat saavat myös kananmunat kuorinen ruuan sekaan pari kertaa viikossa. 

Näitäkin löytyy pakastimesta vielä pussillinen

Lalo syö aina samaa lihaa kuin Hilukin. Se syö aamuisin 300-400g lihaa ja iltaisin 150g Jahti&Vahti kana-riisiä. Tai tarkoitus olisi, Lalo on nyt taas ruvennut jättämään ruokaa syömättä. Mitäköhän senkin päässä taas liikkuu? Lalo ei saa kalanmaksaöljyä vaan lohiöljyä, jossa taitaa olla aika samat vitamiinit, mutta niitä on vaan vähemmän. 

:D

Miten eläin oppii?

HEI, täähän on blogin sadas postaus!

Asiaan. Ilmoittauduin syksyllä Suomen eläinkoulutuskeskuksen järjestämään eläinkoluluttajan kouloutusohjelmien perusopitokokonaisuuteen (tai mikä nyt onkaan, tämä siis kyseessä). Tai siis olen ilmoittautunut vaan moduli ykköseen, mutta ehkä ne kaksi muutakin voisi tämän kevään aikana käydä.

Nyt viikonloppuna oli ensimmäiset lähiopetuspäivät, netissä kurssi alkoi jo pari viikkoa sitten. Viikonlopun aikana kävimme läpi asioita eläinten oppimisesta, alkaen oppimispsykologian historiasta ja siitä, miten eläin oppii. Selväksi tuli mm. klassinen ja operantti ehdollistuminen, vahviste ja rankaisu, toiminnan aikaansaaminen jne. Kaikki asiat olivat mulle ennestään enemmän tai vähemmän tuttuja, mutta asiat käsiteltiin aikaisempaa syvällisemmin. Kaikki kurssilaiset eivät esim. kuitenkaan tienneet, että mihin naksutinta käytetään, ja voin vain kuvitella kuinka sekaisin ne ovat kaikista termeistäja uudesta tiedosta. Kurssilla on paljon netissä tehtäviä tehtäviä, sekä teoriasta että käytännöstä. Helmikuun puolessa välissä onkin käytäntöpäivä, jolloin Lalo pääsee mukaan! Pitäisi vaan keksiä joku helppo juttu, mitä voisi opettaa hömelölle siellä. Kurrea olen vähän miettinyt, mutta saa nähdä.

Äiti löysi tuon kurssin netistä, se kun etsii sieltä jatkuvasti jotain kursseja/töitä jne. meille lapsille. Ajattelin sitten, että olisihan se keväällä kiva tehdä muutakin kuin lukea pääsykokeisiin, joten ilmoittauduin sinne.

Pösilöt ydinluiden kimpussa:

Ydinluut from Elli Heinilä on Vimeo.

Pakkasta

Tiistaina oli kivat agitreenit. Menin treeneihin tällä kertaa yksin koirien kanssa, joten pääsin lähtemään reilusti normaalia aikaisemmin kun ei tarvinnut odottaa äitiä töistä. Pösilöt ovat normaalisti vähän liian innokkaita, kun mennään suoraan autosta halliin. Lämmittelyt on siis hoidettu jo kotona. Tiistaina tehtiin kuitenkin vasta Ojangossa lenkki, ja ehkä koirat sitten olivat vähän rauhallisempia. Ainakin ovelle käveltiin ihan neljällä jalalla ravaten.
Treenit meni kivasti, molemmat koirat tekivät hienosti töitä. Keppejä pitää molempien kanssa vielä treenata, Lalolla ei riitä keskittymiskyky kaikkien kahdentoista pujotteluun. Hilu teki pari kertaa muuten oikein hienosti, mutta lopetti juuri ennen viimeistä keppiä. Lalo päsi treenaamaan myös verkoilla, saatiin poikaan vähän vauhtia!
Keskiviikkona käytiin Laltsun kanssa Viikissä miittailemassa muita koiria. Koiria olikin paikalla melkein kymmenen, joista suurin osa oli narttuja. Laloa ei oikein leikit kiinnostaneet, se keskittyi lähinnä tyttöjen haisteluun. Lähdettiin sitten aika pian pois kun oli niin kylmä ja L vaan kiusasi tyttöjä.
Saa nähdä onko tänään treenejä, pakkasrajana meillä on -10. Eli jos on kylmempi, niin ohjattuja treenejä ei pidetä. Hallille saattaa kuitenkin päästä itsekseen treenaamaan, ja voihan siellä sitten treenata vaikka tokojuttuja.
//No ei päästäkkän, just tuli viesti, että treenit on peruttu :(

Lisää kuvia pellolta löytyy täältä. On muuten ihan uudistuneet kuvasivut! (Tosin niitäkin olisi tarkoitus vielä muokkailla)

Hilu sai Turusta tuliaisiksi majavan, joka on neidin uusi lempilelu! 

21 tuntia

Vietin viime viikonlopun aikana koiranäyttlyissä (matkat mukaanlukien). Lauantaina käytiin Lalon kanssa Turussa, ja sunnuntaina oli Masan ja Lahden vuoro.
Polskit olivat lauantaina vasta reilusti puolenpäivän jälkeen, joten ei tarvinnut lähteä kovin aikaisin.
Tuomarina meillä oli puolalainen PON-kasvattaja Anna Dominiak, ja oli mielenkiintoista nähdä, mitä mieltä hän on suomalaisista polskeista. Taisi pitää, sillä kahdestatoista koirasta kymmenen sai ERIn ja SAn. Lalo kuului näihin kymmeneen, ja tuloksena siis NUO ERI3 SA. Taas oli edellä ne samat kaksi koiraa kuin aiemminkin, mutta SA sentään tuli.

Lalo esiintyi hienosti, mitä nyt ensimmäisellä kierroksella ei oikein muistanut, miten näyttelyissä kuuluikaan käyttäytyä. Lalo oli mukana myös ROP-kasvattajaryhmässä, jonka takia päivä venyi niin pitkäksi. Bis-kasvattaja valittiin vasta viimeisenä. Menestystä siellä ei tullut, mutta ainakin kaikki ravasivat nätisti.

Nice size & expression but i would prefer masculine and bigger head. Very good topline, good chest. Moves well & sound. The coat of good quality especially on neck and shoulders. Very good temperament. NUO ERI3 SA




Masan kehä oli sunnuntaina heti kymmenen jälkeen. Masa oli ainut polski, ja minä olin lupautunut esittämään sen. Vähän jännitti mennä pikkupolskin kanssa kehään, koska mulla ei ollut mitään hajua, miten se käyttäytyisi. Seisomista me ollaan jonkun verran treenattukin ja ennen kehää ehdittiin vähän ravaamistakin harjoitella. Kaikki meni kehässä kuitenkin kivasti, Masa malttoi seistäkin tosi hyvin paikallaan ikäänsä ja treeniin nähden. Liikkeet meni myös hyvin. Masa liikkuu vaan tosi hitaasti, huomattavasti hitaammin kuin esim. Lalo ja Hilu. Hampaiden katsomisessa oli vähän ongelmaa, mutta kyllä nekin saatiin katsotuksi. Masa sai KP ja oli ROP-pentu, joten jäimme odottamaan ryhmäkehiä. Niitä saatiinkin odottaa aika kauan, mutta onneksi ykkösryhmä oli ensimmäisenä. Ryhmässä ei tullut menestystä, eikä Masa oikein jaksanut esiintyäkään.  Seuraavat näytelmät pojilla onkin vasta maaliskuussa PON-katselmuksessa, jonne en itse valitettavasti pääse mukaan.

Agilityepikset, vähän vetämistä ja lunta!

Vihdoinkin tänne satoi lunta! Koirat tykkää ja minä tykään, koska ei tarvitse koko ajan pestä likaisia koiria. Tykkään mä lumesta muutenkin. Lenkeillä näkee paremmin ja kyllä talvella pitää lunta olla! Pakkasta on ollut ehkä vähän liikaa kuitenkin. Viisi astetta pakkasen puolella voisi olla hyvä, ei jäädy lenkillä, mutta lumi pysyy maassa.
Tiistaina käytiin agitreeneissä ja pääsin itsekin mukaan. Vuokkoset-areenalla en olekaan käynyt sitten viime talven möllien, vaan koirat ovat käyneet siellä muiden kanssa treenaamassa. Tästä eteenpäin pääsen siis itsekin mukaan, eli meillä on Lalon kanssa kahdet treenit viikossa ja Hilulla yhdet. Hilu oli tiistaina treenaamassa ensimmäistä kertaa steriloinnin jälkeen, ja intoa riitti. Tosin riittää sitä muutenkin! Treenien jälkeen samassa paikassa järjestettiin möllikisat, joihin Lalo osallistui. Itse jouduin lähtemään aikaisemmut, mutta onneksi kasvattaja kisasi Lalon kanssa ilman mitään ongelmia. Lalo kisasi mölliradan lisäksi putkirallissa, josta ei valitettavasti ole videota, koska kamerasta loppui akku.

 
Lalo 14.1.13 from Elli Heinilä on Vimeo.

Keskiviikkona pidettiin pienet vetotreenit. Ensin käytiin lämmittelemässä ja juoksemassa ihan tavallisesti pannat kaulassa melko pitkä lenkki, koska oli niin kylmä. Sitten laitoin Lalolle vetovaljaat päälle, Hilu sai vielä hetken odottaa omaa vuoroaan. Lalo veti kolme lyhyttä pätkää. Ensin käytiin viemässä lelu jonkin matkan päähän ja sitten Lalo sai vetää sen luo. Hienosti poika vetikin! Keskimmäinen matka oli pidempi kuin ensimmäinen ja kolmas, ja varmaan pisin, mitä L on koskaan vetänyt. Mutta ei sekään ollut kuin muutama sata metriä. Sen jälkeen Hilu pääsi vetämään. Sen kanssa otettiin vähän lyhyemmät matkat, koska se ei ole steriloinnin takia vetänyt eikä muutenkaan liikkunut niin paljon kuin normaalisti. Hilu ehti vetää vain kaksi kertaa, koska naapurin "Maurit" tulivat pihalle. Maurit ovat melkein naapurissa asuvat kaksi rotikkaa. Toinen niistä on Mauri, joten äiti on nimennyt ne Maureiksi. Ne ovat ihan kilttejä, mutta ovat paljon valvomatta pihallaan, jonka heppoisen aidan ne kaataisivat helposti. Joten lopetettiin Hilun kanssa kahden vedon jälkeen, jatketaan siitä sitten ensi kerralla.

Akupainantaa koiralle

Viime viikonloppuna oli siis vuorossa akupainantaa koiralle -kurssi. Kurssi pidettiin koirien monitoimitalo Nuuskulan tiloissa Porvoossa. Kurssilla oli yhteensä viisi koiraa ja kymmenen ihmistä. Neljä koirista oli polskeja. Myös Lalo pääsi mukaan.
Akupainanta on akupunktiota ilman neuloja. Se on vanha kiinalainen hoitomuoto, jonka perustana on energia, eli qi. Se kulkee kaikkialla kehossa meridiaaneja pitkin. Kehossa on akupisteitä, joiden avulla ihmistä tai eläintä hoidetaan. Ehkä en nyt sen kummemmin rupea selittelemään, koskaa uutta asiaa tuli niin paljon, että sen sisäistämiseen menee hetki. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea kirja Akupainantaa koiralle.
Me kävimme ensin läpi perinteisen kiinalaisen lääketieteen perusjuttuja, jonka jälkeen pääsimme itse pisteisiin. Pisteet löytyvät ihmiseltä ja koiralta samoista paikoista. Lauantaina kävimme läpi kymmenen pistettä ja etsimme ne koirista. Pisteiden etsiminen oli vähän hankalaa, koska kurssin vetäjä ei näyttänyt/kertonut, missä ne sijaitsevat. Kirjan kuvien avulla melkein kaikki kuitenkin löytyivät. Ja pyydettäessä sai apua niiden etsimiseen. Lauantaina kurssi kesti noin kuusi tuntia.
Sunnuntaina kävimme läpi kuusi uutta pistettä. Pyynnöstä niiden sijainnit näytettiin mallikoiralla, mutta tätä kurssin vetäjä ei jostain syystä voinut tehdä itse. Saimme kaikki myös neljä neulaa jalkoihin, että tietäisimme, miltä koirasta tuntuu kun niitä painellaan. Ihan mielenkiintoista se oli, kun en itse ole koskaan akupunktiossa käynyt. Sunnuntain kesto taisi olla suunnilleen viisi tuntia.
Kurssi oli mielenkiintoinen, mutta sen olisi voinut pitää paremmin. Toinen päivä oli ihan turha, sillä kaikki asiat olisi ehtinyt käydä läpi yhdessäkin päivässä. Eteneminen oli hidasta ja tauot venyivät melkein aina kaksinkertaisiksi. Lisäksi olisi voitu keskittyä enemmän koiriin, nyt puhuttiin todella paljon ihmisestä. Yllätyin, kun selvisi, ettei kurssin vetäjä tiennyt, mitä peitsaaminen tarkoittaa.

Masa kävi lauantaina ensimmäisesstä näyttelyssään! Tuloksena hienosti ROP-pentu. Tosin muita polskeja ei näyttelyssä ollut.

Pesulla

Kaksitoista tassua on vähän liikaa

Masa on ollut meillä kyläilemässä tällä viikolla vähän reilummin. Se on viettänyt täällä kaikki päivät, eli se on tuotu meille aamulla ja haettu joskus neljän jälkeen. Ja täytyy kyllä sanoa, että kolme koiraa on liikaa. Ei mulla ainakaan olisi kunnolla aikaa kolmelle koiralle. Pari viikkoa kyllä menee, mutta... Varsinkin kun yksi on tuollainen hullu polskipentu, jolla virtaa riittää! Jokainen aamu on aloitettu pitkällä riehumisella pihalla. Masalla on vielä vähän vaikeuksia tarpeiden tekemisen kanssa, tai siis kyllä se sisälle tekee, muttei ulos. Ollaan siis oltu ulkona niin kauan, että tarpeet on saatu tehtyä. Ja on se ollut välillä vähän ärsyttävää, kun Hilukin on käynyt maahan makaamaan (pallo tietysti kainalossa) ja silti on pitänyt vaan odotella. Olisihan Masan kanssa voinut lähteä lenkillekin, mutta sitten olisi saanut odottaa vielä kauemmin. Meidän pihalle se todennäköisesti pissaa, jos edes aikoo pissata ulos. Toivotaan, että Masa pian oppisi uloskin tekemään tarpeitaan, pidättää se kyllä osaa. Tällaista siis tällä viikolla (Musta on tosi hauskaa kuvata Hilun heiluvaa töpöä :D)


.
Pihalla from Elli Heinilä on Vimeo.

Huomenna mennään Lalon ja äidin kanssa Porvooseen Akupainantaa koiralle -kurssille. Ja sunnuntaina myös. Mielenkiinnolla odotan, mitä on luvassa! Laloa pitäisi varmaan vähän harjata, että sen kehtaa viedä minnekään (Masa on varmaan roikkunut Lalon turkissa, koska mä just viime viikonloppuna harjasin sitä, eikä siihen enää nykyään tule noin helposti takkuja). Masalla taas on huomenna ensimmäinen näyttely, ja kyllä mua harmittaa, että en pääse mukaan. Helsingin pentunäyttely siis kyseessä ja Masa ainut PONi.

Tavoitteita vuodelle 2014

En ole kummemmin mitään kunnon tavoitteita miettinyt tälle vuodelle. Hilun kanssa keskitytään hauskan pitämiseen ja jätetään nuo kilpailut ja näyttelyt muille ainakin toistaiseksi. Tai no mätsäreissä varmaan tullaan käymään jos niitä nyt joku täällä järjestäisi. Ja polskien agitreeneissä tietysti.  Hilun kanssa myös siirrytään kokonaan raalle (tai ollaan oikeastaan siirrytty jo), jos sitä nyt voi tavoitteksi kutsua. (Äiti ei oikein usko raakaruokinnan toimivuuteen, joten Lalo syö vielä puolet nappulaa.)  Ruokinnasta on tulossa vielä oma teksi.
Lalolle mun on jotenkin vaikea tehdä suunnitelmia, sen kanssa eteneminen kun on vähän mitä sattuu. Agilitya treenataan ja siinä Lalo edistyykin, joten olisihan sitä kiva kisaamaan päästä. Näyttelyissä käydään varmaan vähemmän kuin viime vuonna, varsinkin Suomessa (jos se viimeinen serti saadaan keväällä/alkukesästä). Baltianmaihin ehkä lähdetään Lalon ja Masan kanssa, saa nähdä.  Muut lajit (toko, rally-toko) onkin sitten vähän eri juttu, kun hajut kiinnostavat muuta tekemistä enemmän. Mutta niitäkin treenataan ja kisoihin mennään jos saadaan keskittyminen kohdilleen. Keskittymisessä on kuitenkin tapahtunut selvää edistymistä syksyn aikana, joten eiköhän me joskus kisoihin päästä.
Vetojuttuja jatketaan molempien kanssa, Lalon kanssa myös suksilla jo tulee lunta. Vähän huonolta kyllä näyttää... Lalon vetotreeneistä onkin yksi video, jota en ole tänne muistanut laittaa. Hilu toipui tuolloin vielä leikkauksesta, eikä siksi päässyt mukaan.
Veto 29.12 from Elli Heinilä on Vimeo.

Molemmilla on hihnakäyttäytymisessä vielä parantamisen varaa, joten sitäkin treenataan aina kun lenkkeillään. Yksi vuoden tärkeimmistä tavoitteista onkin saada molempien hihnakäytös kuntoon. Tai tärkein, kun ei niitä muita kunnon tavoitteita ollut. Lenkillä pitää kuitenkin joka päivä käydä monta kertaa, ja olisihan se huomattavasti mukavampaa jos hihnakäytös olisi kunnossa.

Sekopää orava

Hilu sai uuden lempinimen, se teki niin innokkaasti temppuja :D

Joulu tuli ja joulu meni, koirat sai mieleiset lahjat (Lalo ja Masa vinkuvat pallot ja Hilu vinkuvan sorsan) ja taisi ne jotain herkkujakin saada. Uudenvuoden raketit eivät pösilöjä häirinneet. Sisällä niitä ei edes huomattu ja kun käytiin pissalla katsottiin vähän äänen suuntaan ja jatkettiin matkaa.

Hilun sterkkauksesta on nyt reilu kaksi viikkoa ja neiti on parantunut tosi hyvin! Kovasti olisi pidempiä lenkkejä ja riehumista halunnut, mutta maltettiin silti odottaa ja haava on parantunut hyvin. Torstaina päästin koirat pitkästä aikaa pihalle, ja siellähän ne juoksivat onnessaan. Hilulla pidettiin tötteröä päässä se kaksi viikkoa, vaikka lääkärissä sanottiin, että 3-5 päivää riittää. Vaan ulkoilujen ajaksi otettiin se pois, koska Hilua se ei häirinnyt yhtään ja helpompihan se meillekin oli, kun ei tarvinnyt koko ajan vahtia.



Masan ensimmäinen joululahja <3

 

Olin ajatellut kirjoittaa viime vuodesta jonkun oman postauksen, mutta toistaiseksi en ole sitä jaksanut tehdä. Voi olla, että innostun tekemään sen ensi viikolla, mutta ei ehkä kannata odottaa liikoja.