I'm dreaming of a white christmas

Ja täällä vaan sataa vettä... Vuoden ensimmäiset joulukuvatkin piti ottaa pimeissä sisätiloissa.

Miten väsyttää polski

joka ei saa tehdä mitään? Hilu on omasta mielestään jo täysin parantunut, ja kirmailisi mielellään vapaana pitkin kurapeltoja. Nyt on kuitenkin kulunut vasta kolme päivää leikkauksesta, eli reilu viikko pitäisi vielä kestää ilman riehumista. Sisällä Hilu on aina osannut olla rauhallisesti ja yleensä se makoilee jossain päin asuntoa kun mitään mielenkiintoista ei tapahdu. Tähän ei ole tullut ainakaan vielä muutosta, mutta kovasti neiti olisi lähdössa kaikkien mukana ulos. On se välillä kyllä pallojakin yrittänyt kantaa heiteltäviksi. Tossa yriteltiin äsken vähän tokoilla Hilun kanssa, mutta sekin taitaa olla riehumista ainakin Hilun kanssa... Luita toi on myös ajankuluksi saanut. Käytiin vähän aikaa sitten n. 20 min lenkillä ja neiti oli ihan sekaisin, sinkoili vaan sinne tänne.
Laloa häiritsee Hilun outous ja se, ettei sen kanssa voi leikkiä. Lalo on ollut koko päivän ihan varma, että meidän pihalla on joku. Muutenkin se on vaikuttanut jotenkin masentuneelta, toivottavasti se nyt johtuu vaan Hilusta. Hilulla on tosiaan pidetty nyt melkein koko ajan tötteröä päässä, koska se päässä Hilu käyttäytyy rauhallisemmin.
Leikkasin tänään ensimmäistä kertaa takkuja koirasta ihan tarkoituksella. Hilulla oli kauhea takkurivistö heti ajellun kohdan vieressä. En viitsinyt sitä nyt ruveta kiusaamaan ja harjaamaan, eikä se edes niitä karvoja tarvitse mihinkään kun muukin maha on kalju.

Tötteröpää

Hilun sterilointia oli mietitty jo pitkään ja vihdoin torstaina se sitten koitti. Hilu sterkattiin tossa Sopulitien eläinlääkäriasemalla, mikä on siis muutaman sadan metrin päässä meiltä. Vanhemmat veivät Hilun, koska olin itse silloin vielä töissä. Sieltä sanottiin, että ne soittavat mulle sitten kun Hilun voi tulla hakemaan. Soittoa ei kuitenkaan parin tunnin jälkeen kuulunut, joten äiti päättii, että nyt lähdetään sinne odottamaan. Koira piti kuulemma hakea autolla, joten autolla sitten mentiin. Tuntui kyllä todella tyhmältä, kävellen olisit jo perillä ja niin. Hilu oli siellä jo häkissä heräilemässä. Tai oli se oikeastaan jo herännyt ja olisi se voinut melkein kävelläkin kotiin. Kaikki oli kuulemma mennyt hyvin. Saatiin mukaan lääkkeet ja tötterö, jota Hilun pitää pitää yksinollessaan, ettei se pääse nuolemaan. Ajettiin autolla kotiin ja Hilu nukkuikin sitten loppuillan. Yökin meni hyvin, Hilu vaan tuhisi omassa rakkassa säkkituolissaan. Pillereiden antaminen on mennyt hienosti, kaikki neljä pilleriä on saatu ensimmäisellä yrityksellä menemään! Nyt sitten otetaan pari viikkoa rauhallisemmin ja toivotaan, että kaikki sujuu hyvin.

Pieni ravaava heiluhäntä

Mahtava lastenlaulun nimi, vai mitä!
Viime viikonloppuna järjestettiin jälleen vuoden odotetuin koiratapahtuma, Koira2013. Lalo oli mukana kaikkina kolmena päivänä, Hilu vain perjantaina.

Perjantai (13.!)

Lähdettiin kymmenen aikoihin kotoa ja oltiin perillä hyvissä ajoin. Etsittiin oikea kehä ja sieltä löytyikin jo muita polski-ihmisiä. Kehä oli myöhössä ja paljon, joten odottelua riitti. Onneksi seura oli hyvää! Lopulta oli PONien vuoro ja me päästiin Lalon ja kahden muun nuoren uroksen kanssa kehään. Lalo käyttäytyi hienosti, antoi tutkia ja ravasi nätisti melkein koko ajan, myös muiden perässä. Lalo sai ERIn ja jä kolmanneksi luokassaan ilman SA:ta. Hilu oli viimeisenä valionartuissa ja kaikki meni hienosti kunnes tuomari tuli miljoonannen kerran länttäämään yhtäkkiä kätensä suoraan Hilun pään päälle, jolloin Hilu nappasi hihasta kiinni. Hylätty siis. Lalo oli mukana myös kasvattajaryhmässä, joka oli hienosti ROP! Eli messarin iso kehä, täältä tullaan! Koska polskit olivat niin myöhään, meidän ei tarvinnut kovin kauan odottaa kokoomakehiä. Siellä saatiinkin odottaa kauan. Tuomari liikuttii kaikki yli 100 ryhmää, mikä meni meidän osalta hyvin. Vihdoin päästiin isoon kehään, ja siellä ei mennytkään niin hyvin. Lalo laukkasi ja pomppi vaihtelevasti, mutta kovin montaa ravausaskelta se ei ottanut. No olihan sillä ollut tosi pitkä päivä takana. Kotona oltiin muistaakseni joskus kuuden jälkeen, eikä siinä ollalla oikein enää jaksanut tehdä mitään.

Lauantai

Lauantaina kehä olikin vähän aikaisemmin, mutta se oli myös myöhässä. Polskit olivat yläkerrassa, joten kaikki tavarat piti tietenkin raahata sinne. Löydettiin taas muut ja ruvettiin odottamaan ja laittamaan koiraa kuntoon (vaikka ei siinä nyt kauheasti mitään kuntoon laittamista ollutkaan). Vihdoin oli jälleen polskien vuoro ja Lalolla oli taas ne samat kaksi "vastustajaa". Lalo käyttäytyi taas hienosti. Tulokseksi tänäänkin NUO ERI3. Arvostelu oli kiva, erityisesti lauseet "Reipas nuori uros" ja "Kovin iloinen häntä". Lalolla oli ainakin hauskaa, ja hyvä jos tuomari huomasi sen!  Lalon Mimmi-siskolla meni todella upeasti, se oli VSP ja sai PMV-13 -tittelin! Lalo oli taas mukana ROP-kasviksessa, joten tuli pitkä päivä. Koska kehä oli aikaisemmin kuin perjantaina, oli ennen isoja kehiä aikaa kierellä hakemassa ilmaispusseja. Ja niitä me äidin kanssa hamstratiinkin aika paljon :D. Tällä kertaa eisarvostelussa ei liikuttu, mutta tuomari kävi kaikki ryhmät suht tarkasti läpi. Isossa kehässä meni paremmin kuin edellisenä päivänä, muttta siihen tarvitaan kuitenkin vielä lisää treeniä. Mimmi tuli omistajineen meille yöksi ja Masakin kävi leikkimässä ja tapaamassa Mimmiä ja Maijaa. Ilta menikin rupatellessa ja jouduttiin me veljen kanssa joululaulujakin soittamaan.

Sunnuntai

Sunnutaina kehä oli ajoissa! Mutta siinä pidettiin tauko ennen polskien alkua. Lalolla meni taas kivasti, sijoitus yllätys yllätys NUO ERI3. Lalon sisarukset taas veivät tittelin kotiin, Junnu oli ROP ja Mimmi VSP ja molemmille tiestysti V-13 -tittelit. Kaikki kolme sisarusta olivat mukana ROP-kasviksessa, mutta tällä kertaa ei menty isoon kehään, koska Mimmin piti päästä kotiinkin joskus. Pitihän jonkun kuitenkin jäädä Junnuakin kannustamaan, ja onneksi ykkäsryhmä oli heti ensimmäisenä. Junnulla menikin ihan mahtavasti, se pääsi kahdeksan parhaan joukkoon! Ehkä Lalokin joskus... :D

Voittajaan!

Enkä nyt tarkoita viikon päästä järjestettäviä voittaja-näyttelyitä, vaikka meidät löytää sieltäkin kaikkina kolmena päivänä.
Eilen käytiin koirien kanssa rally-tokoilemassa Ylöjärvellä asti. Avoimenluokan rataantutustuminen alkoi vasta 14.00, joten aamulla ei ollut mikään kiire. Mä olisin kuitenkin paljon mielummin herännyt kuudelta ja kisannut heti kymmeneltä, kun kisat alkoivat. Olisi päässyt joskus kotiinkin. Avon rata vaikutti ihan kivalta, ei mitään kummempia juttuja. Hilun kanssa kisattiin toiseksi viimeisenä, koiria yhteensä oli 15. Hilulla oli taas niin kivaa, ettei se malttanut ihan keskittyä. Ehkä kuitenkin parempi niin, on se kivempi kisata innokkaan koiran kanssa kuin haistelevan koiran kanssa (= Lalo). Perusasennot oli vähän vinoja välillä, mikä nyt ei mikään ihme ole. Sitä pitäisi treenata lisää. Muuten neiti teki kivasti. Pisteitä saatiin 93/100 ja lisäksi RTK2! Ja sijoituskin oli hienosti kolmas.



Hilu avo 6.12.13 from Elli Heinilä on Vimeo.

Mölli-alon rataantutustuminen alkoi heti Hilun radan jälkeen. Rata oli pitkä! Oli pujottelua ja spiraali molempiin suuntiin. Mölli-alossa kisaajia oli vähän yli 20. Lalon olisi pitänyt olla kahdeksas, mutta jotain sähläystä siinä oli vuorojen kanssa. Päästiin kuitenkin kisaamaan, ja rata alkoi hyvin! Sitten mukaan tulikin taas haistelu, pisteitä siitä huolimatta tuli 89/100. Lalo teki hienosti silloin kuin ei haistellut.