Voiksä kääntää sivua, kun mun pitää soittaa humpappaa?

Otsikkohan ei mitenkään liity koiriin, mutta tähän viikonloppuun kylläkin. Sillä aikaa kun mä olin soittamassa orkkaleirillä Östersundomissa, Lalo kävi Lahti KV:ssa äidin kanssa. Äiti siis itse esitti Lalon, eikä mun luotto niiden yhteistyöhön ollut kovinkaan suuri. Kaikkien yllätykseksi äiti sai Lalon kuitenkin esiintymään hyvin. Tuloksena hienosti NUO ERI2 SA. Lisäksi Lalo oli mukana ROP-kasviksessa.

Perjantaina oli aksatreenit, jotka meni hyvin. Kouluttaja ei päässyt tällä kertaa paikalle (alusta asti oli tiedossa, ettei kouluttaja tule joka kerta), joten treenattiin omatoimisesti. Tehtiin rataa, jossa oli hyppyjen ja putkien lisäksi rengas ja muuri. Muuri ei tuottanut kummallekaan koiralle ongelmia, mutta rengas oli molemmille vähän haastava. Välillä mentiin läpi oikein mallikkaasti, mutta välillä mentiin renkaan ali tai vierestä. Rengas oli melko matalalla, joten vierestä juokseminen johtui varmaan ihan vaan siitä, että rengasta on treenattu niin vähän.
Molemmat koirat pääsivät myös keinulle. Hilu teki lopussa keinun ihan itse ilman apuja töpö heiluen! Se pysähtyy keinulle odottamaan, etää se keikahtaa ja jatkaa matkaa, eikä sitä juurikaan pelota. Mä luulin, että Hilun keinun kanssa jouduttaisiin tekemään huomattavasti enemmän töitä. Se kun on puomiakin pelännyt. Lalo ei taaskaan tainnut tajuta koko keinun ideaa. Täytyy toivoa, ettei se rupea juoksemaan keinua vaan läpi. Tällä kertaa Lalo siis pysähtyi odottamaan, mutta kova on vauhti.
Lalo keskittyi perjantain treeneissä todella mahtavasti! Maan tuoksut eikä muut koirat kiinnostaneet, jes!

Torstaina pidettiin pienet vetotreenit pihalla. Sain veljen kutsumaan koiria, vaikka se hieman myrtsinä olikin. Kyllä senkin ilme kirkastui, kun näki iloisten karvalallujen juoksevan. Meidän koirat kuulemma näyttää hassuita, kun ne vetää. Mitä muuta sitä voisi tollaselta karvakasalta odottaa? Molemmat vetivät lyhyen pätkän yhteensä viisi kertaa, välillä sai huilia toisen koiran vetäessä. Kyllä noi oli hengästyneitä treenin jälkeen!

Tykkää meistä facebookissa!

Otsikko kertookin jo kaiken olleellisen. PONnaripäät naamakirjassa.

Ja lauantain möllikisojen Hilun suoritus löytyy täältä!

”Olet yhtä nopea kuin hitain koirasi” - koirajuoksun aloittelua

 Mua on jo pidemmän aikaa kiinnostanut canicross eli koirajuoksu. Koirajuoksussa koira ja ihminen juoksevat niin, että koira vetää ihmistä. Joskus pari vuotta sitten yritin opettaa Hilua vetämään, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Hilua ei kiinnostanut vetäminen, enkä minä sitä osannut opettaa, joten se jäi siihen. Tänä kesänä päätin yrittää uudestaan ja nyt pääsi Lalokin mukaan. Lalo ei oikein tajunnut vetämisen ideaa, mutta Hilu alkoi muutaman lenkin jälkeen tajuamaan, mitä sen pitäisi tehdä. Koirien valjaat eivät kuitenkaan olleet parhaat mahdolliset vetoon ja muissakin varusteissa oli toivomisen varaa.

Syksyn into piukka-leirillä oli ohjelmassa myös koirajuoksua, ja sieltä sai ostettua kunnon varusteet. Reilu viikko sitten tuli postissa viimeinen tarvittava osa, eli vetovyö, muut saatiin jo leirillä. Kaikki ovat Non-stop -merkkisiä, ja valjaat istuvat koirille todella hyvin.





Tänään kokeiltiin vetämistä etupihalla. Meillä ei ollut kotona ketään, joka olisi voinut houkutella koiria, joten lelun avulla mentiin.
 Käytiin koiran kanssa viemässä lelu (vinkuva banaani :D) toiseen päähän pihaa, käveltiin toiseen päähän ja juostiin taas lelun luo. Molemmat veti hienosti täysillä laukaten. Toistettiin sama noin viisi kertaa, jonka koirat jaksoivat hyvin. Ennen vetämistä lämmiteltiin tekemällä pieni lenkki, ja sama lenkki tehtiin myös vetämisen jälkeen.

Loppuviikosta varmaan kokeillaan uudestaan. Äiti lupas ostaa mulle luistelusuksetkin!



 Ja pitihän tietysti kuviakin saada! Kuvien ottamin järkkärillä ja juokseminen samaan aikaan ei ollutkaan niin helppo juttu...



Möllirallattelua

Eilen lähdettiin koirien kanssa Saukkolaan rally-tokon möllikisoihin. Kisojen alkua saatiinkin sitten odottaa melkein tunti kylmässä tuulessa. Kisailmoituksessa luki, että kisat ovat klo 16 alkaen. Minä sitten luulin, että itse kisat alkavat tuolloin neljältä, ja kaikki rokotusten tarkastukset yms olisi hoidettu pois alta. No näin ei tietenkään ollut. Kaikki tarvittavat papeit löysivät perille tasan neljäksi, jonka jälkeen odotettiin vielä kamalan kauan mölli-alon rataantutustumista. Vihdoin päästiin käymään rata läpi. Rata oli kiva, ei mitään ihmeellisempää. Tein oikein ratapiirroksenkin!



Mölli-alo

Tehtiin Lalon kanssa jotain pikkujuttuja ennen omaa vuoroa ja jätkä keskittyi tosi hienosti. Kun tuli meidän vuoro mennä radalle, Laloa kiinnosti vaan maan hajut. Eli meillä ei mennyt kauhean hyvin. Silloin, kun Lalo keskittyi muhun, se teki tosi hienosti. Suurimman osan ajasta se kuitenkin vaan haisteli. Lalolle siis pisteitä 71/100, mikä nyt sinänsä on ihan hyvä.


Saatiin odottaa taas todella kauan ennen kuin mölli-avon rataantutustuminen pääsi alkamaan. Tämäkin rata oli kiva, vähän pidempi kuin mölli-alon rata. Hilu oli taas tosi innokas ennen rataa, mutta radalla sekin haisteli. Hilu ei yleensä haistele, eli maa varmaan  haisi erityisen mielenkiintoiselta. Muuten Hilu teki kivasti, houkutuksen maksalatikko vaan tuoksui liikaa. Pisteitä tuli 93/100 ja niillä päästiin toiselle sijalle!  Kotiin päästiin lähtemään vasta seitsemän jälkeen, paljon myöhemmin kuin olin kuvitellut. Kaikki kesti kamalan kauan ja välillä tuntui, ettei mitään tapahdu. Onneksi meillä meni hyvin Hilun kanssa niin jäi hyvä mieli.

Isä kuvasi videot mun kännykällä, mutta en saa ladattua niitä vielä minnekään. (Läppärin laturi ei toimi, kuvat.fi-sivusto ei toimi pöytäkoneella...) Nyt on Hilun radasta video!

Aksaa

Eilen päästiin taas treenaamaan. Hilu oli vähän liian innoissaan ennen kuin päästiin edes sisälle, inisi ja poukkoili joka suuntan. Kun ohjaajat kävivät rataa läpi, molemmat koirat haukkuivat tuttuun tapaansa. Onneksi turha haukkuminen väheni, kun koirat pääsivät tekemään. Tehtiin rataa, jossa oli mentiin paljon kontakteja. Molemmat koirat teki hienosti, mutta mä vähän sekoilin, kun en muistanut rataa... Toisella puolella treenattiin itsenäisesti rengasta, keinua ja Hilu taisi pussinkin menä pari kertaa läpi. Lalo keskittyi huomattavasti paremmin kuin viikko sitten, ja renkaan ideankin se on näyttänyt jo tajuavan. Rengasta treenattiin myös keskiviikkona polskien treeneissä, mitkä meni myös kivasti.
Keinu meni molemmilta omaan tasoon nähden hyvin, Hiluakaan ei enää juurikaan pelottanut. Lahopää ei edes tajunnut keinun keikahtamista, mikä ei edes ollut mikään yllätys.
Kohta lähdetään Saukkolaan rallymölleihin, toivottavasti menee hyvin!

HurHan agitreenit

Me ollaan nyt päästy molempien koirien kanssa Hurttaharrastajien agilityryhmään, jee! Treenit alkoivat toissaviikolla. Jouduin menemään ensimmäisiin treeneihin yksin, joten otin vaan Lalon mukaan. Treenaan itse Lalon kanssa muutenkin, ja mun serkku puolestaan treenaa Hilun kanssa. Treenit pidetään perjantai-iltaisin purina-areenalla, ja Lalon oli ensimmäisellä kerralla todella vaikea keskittyä. Treenien jälkeen tajusin, että eihän se ole koskaan ennen oikeassa hallissa ollutkaan. Eiköhän se keskittymiskyky parane syksyn ja talven aikana.
Perjantaina pääsi Hilukin mukaan. Tehtiin pientä rataa, ja toisella puolella sai itsekseen treenata kontakteja. Molemmilla koirilla oli vaikeuksia renkaan kanssa, mutta eihän me olla sitä juurikaan treenattu. Hilu kuitenkin tajusi idean ja pystyi tekemään sen ihan radallakin. Lalon kanssa rengasta täytyy vielä treenata yksittäisenä esteenä. Radalta löytyi myös kepit, jotka tuottivat varsinkin Lalolle vaikeuksia. Sillä ei keskittymiskyky riitä kotonakaan kaikkien kahdentoista kepin pujotteluun, treeneistä puhumattakaan. Jätettiin sitten sekin pois radalta. Lalo keskittyi huomattavasti paremmin kuin viikkoa aiemmin, mutta vielä on paljon parantamisen varaa. Keskittymistä ei yhtään helpota treeniryhmässä oleva juoksuinen narttu...
Kamera pääsi tänään lenkille ihan ilman koiria!

Tahtoo kisaamaan!

Lauantain episten ja Hilun hienon käytöksen takia mulle iski kauhea kisakuume. Niimpä löysin itseni sen ainoan lajin, jossa toistaiseksi voimme kisata, eli rally-tokon foorumilta. Sieltä löytyikin möllikisojen ilmoitus, joten pösilöt pääsee reilun viikon päästä taas kisailemaan. Lalo osallistuu mölli-ALOon ja Hilu mölli-AVOon. Ilmoitin Hilun myös virallisiin (tai "virallisiin" vielä toistaiseksi) kisoihin Lahteen 2.11. Lohjallakin näyttäisi olevan möllikisat marraskuussa...
Lalo on ilmottu muutamaan näyttelyyn vielä tälle vuodelle. Lokakuun lopussa on Lahti KV, jonne mä en taida soittojuttujen takia valitettavasti päästä. Ehkä äiti sitten vihdoinkin pääsee Lalon kanssa kehään. Sen kun on pitänyt koko kesä mennä, mutta aina sillä on ollut joku selitys, miksei vielä tänään. Marraskuussa herra lähtee Baltian voittajaan, äidin kanssa jälleen. Ja joulukuussa on tietenkin messari, jossa Lalo kirmailee kaikkina kolmena päivänä. Hilukin pääsee messariin perjantaina, toivottavasti malttaisi edes vähän esiintyä.

Käytiin koirien kanssa toissapäivänä pellolla juoksemassa.

Lalon kieli :D

Epistelyä

Lalo peltoretkellä
 

Lauantaiaamuna piti taas herätä aikaisin koirien takia. Tällä kertaa ohjelmassa oli epäviralliset agilitykilpailut Hyvinkäällä. Matkaan lähdettiin yhdeksältä ja matka kesti kauemmin kuin olin kuvitellut. Ehdittiin kuitenkin hyvissä ajoin paikalle ja ilokseni (tai surukseni) huomasin, että halli olikin lämmin. Siis ihan oikeasti lämmin, siellä olisi tarennut vaikka t-paidalla. Mulla oli ihan vääränlaiset vaatteet päällä, mutta ehkä parempi näin, koirillakin oli mukavampaa. Ilmotin molemmat koirat maksien mölliagilityradalle. Hilulle otin kaksi starttia, Lalolle yhden. Ajattelin, ettei se kuitenkaan jaksaisi kunnolla keskittyä kahteen kertaan. Radalla oli esteinä siis hyppyjä, putkia, puomi ja a-este. Rimojen korkeus oli 45cm, joten pikku-Lalollakaan ei ollut niiden ylittämisessä ongelmaa.
Hilun vuoro oli ensin. Hilu keskittyi rataan todella hienosti, haukkuvat koirat eivät sitä häirinneet, eikä mikään muukaan. Radalla oli yksi ohjauksen kannalta haastava kohta, joka ei mennyt ihan niin kuin ajattelin. Hilun osalata rata meni hienosti, eikä virheitä tullut, nollarata siis. Video
Laloa selvästi häiritsi hallin hälinä ja koirien haukkuminen. Se ei pystynyt keskittymään muhun, ja karkasi putkeen, ennen kuin ehdittiin edes aloittaa. Välillä keskittyminen oli hienoa, välillä ei. Virhepisteitä tuli ties kuinka paljon, mutta loppuun asti päästiin kuitenkin! Video
Hilun toinenkin rata meni hienosti, kymmenen pistettä tuli. Video
Mä olen niin tyytyväinen Hilun käytökseen! Se ei rähissyt kennellekään vieraalle koiralle koko päivän aikana (paitsi ehkä häkissä ollessaan, kun joku tuli ihan kiinni)! Hilu keskittyi täysillä muhun, eikä sitä kiinnostanut lähellä olevat koirat. Siitä on tullut hieno, lenkeilläkään ei enää juuri koskaan rähjää!

Into piukassa!

Toissa viikonloppuna järjestettiin polskien ikioma leiri, into piukka. Tällä kertaa leiri järjestettiin Hartolassa, Kunkkulan koirakeskuksessa. Paikalle saapui perjantaina noin 15 innokasta PONia omistajineen ja sunnuntaiksi tuli vielä pari lisää.
Perjantaina ei ohjelmassa ollut mitään kummempaa; majottauduttiin, tutustuttiin paikkaan ja käytiin tekemässä vähän agilityjuttuja. Lauantaiaamuna päästiin tositoimiin, kun koulutukset alkoivat kahdeksalta. Molempien koirien kanssa keskityttiin pääasiassa agilityyn. Hilun kanssa käytiin myös jonkin verran tokoilemassa ja kyllähän me yksi rallyratakin suoritettiin. Lalo kävi äidin kanssa näyttely- ja perustottistreeneissä ja sisko kokeili sen kanssa peltojälkeä. Molemmat koirat pääsivät myös vetämään koirajuoksutunnilla.

Lauantai-iltana järjestettiin polskien hihnaluokan tokomestaruuskilpailut. Molemmat koirat osallistuivat kisaan. Hilun kanssa tein kaiken itse, äiti teki Lalon kanssa luoksepäästävyyden ja paikallamakuun, minä loput. Liikkeinä meillä oli siis luoksepäästävyys, paikallamakuu 1min, seuraaminen (hihnassa tai ilman, sai itse päättää), luoksetulo, liikkeestä maahanmeno ja hyppy, jonka sai tehdä seuraamisesta suoraan tai normaalina alokasluokan hyppynä. Hilu oli neljästä koirasta ensimmäinen ja kyllä se hienosti tekikin! Perus Hiltsu, kyllä se osaa ja tekee iloisesti. Tarkkoja pisteitä en muista, mutta tosi hyvät pisteet tuli joka liikkeestä.

Lalo ei tehnyt niin hienosti, tosin se ehkä johtuu siitä, ettei se oikeasti osaa. Iloisesti sekin kyllä tekee, silloin kun malttaa keskittyä muhun ja siihen, mitä ollaan tekemässä. Treeniä vaan lisää, kyllä me Lalon kanssa vielä virallisiin kisoihin päästään! Lalo sijoittui lopulta kolmanneksi ja Hilu hienosti ensimmäiseksi.
Sunnuntai meni samoissa merkeissä kuin lauantaikin. Lounaan jälkeen järjesteiin aloittelevien koirien agilitymestaruuskilpailut. Jälleen olin molempien koirien kanssa kisaamassa. Rata oli suht helppo, niin kuin tuon tasoisessa kisassa kuuluukin. Kilpailevia koiria oli yhteensä yhdeksän. Ensin käytiin Hilun kanssa vetämässä nollarata ja sitten Lalon kanssa myös nollarata. Sijoitukset oli samat kuin tokokisassa, Hilu voitti ja Lalo oli kolmas, on ne vaan taitavia!
Sunnuntai-iltana oli kotona todella väsynyttä porukkaa, varsinkin koirat olivat kaikkensa antaneita.