Otsikkohan ei mitenkään liity koiriin, mutta tähän viikonloppuun kylläkin. Sillä aikaa kun mä olin soittamassa orkkaleirillä Östersundomissa, Lalo kävi Lahti KV:ssa äidin kanssa. Äiti siis itse esitti Lalon, eikä mun luotto niiden yhteistyöhön ollut kovinkaan suuri. Kaikkien yllätykseksi äiti sai Lalon kuitenkin esiintymään hyvin. Tuloksena hienosti NUO ERI2 SA. Lisäksi Lalo oli mukana ROP-kasviksessa. Perjantaina oli aksatreenit, jotka meni hyvin. Kouluttaja ei päässyt tällä kertaa paikalle (alusta asti oli tiedossa, ettei kouluttaja tule joka kerta), joten treenattiin omatoimisesti. Tehtiin rataa, jossa oli hyppyjen ja putkien lisäksi rengas ja muuri. Muuri ei tuottanut kummallekaan koiralle ongelmia, mutta rengas oli molemmille vähän haastava. Välillä mentiin läpi oikein mallikkaasti, mutta välillä mentiin renkaan ali tai vierestä. Rengas oli melko matalalla, joten vierestä juokseminen johtui varmaan ihan vaan siitä, että rengasta on treenattu niin vähän.
Molemmat koirat pääsivät myös keinulle. Hilu teki lopussa keinun ihan itse ilman apuja töpö heiluen! Se pysähtyy keinulle odottamaan, etää se keikahtaa ja jatkaa matkaa, eikä sitä juurikaan pelota. Mä luulin, että Hilun keinun kanssa jouduttaisiin tekemään huomattavasti enemmän töitä. Se kun on puomiakin pelännyt. Lalo ei taaskaan tainnut tajuta koko keinun ideaa. Täytyy toivoa, ettei se rupea juoksemaan keinua vaan läpi. Tällä kertaa Lalo siis pysähtyi odottamaan, mutta kova on vauhti.
Lalo keskittyi perjantain treeneissä todella mahtavasti! Maan tuoksut eikä muut koirat kiinnostaneet, jes!
Torstaina pidettiin pienet vetotreenit pihalla. Sain veljen kutsumaan koiria, vaikka se hieman myrtsinä olikin. Kyllä senkin ilme kirkastui, kun näki iloisten karvalallujen juoksevan. Meidän koirat kuulemma näyttää hassuita, kun ne vetää. Mitä muuta sitä voisi tollaselta karvakasalta odottaa? Molemmat vetivät lyhyen pätkän yhteensä viisi kertaa, välillä sai huilia toisen koiran vetäessä. Kyllä noi oli hengästyneitä treenin jälkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti