Me ei sittenkään rallytokoilla sunnuntaina

 Hilulla alkojuoksut, joten me ei päästäkkään niihin rallytokon epiksiin sunnuntaina. Tyhmää! Ei me olla oikeestaan edes treenattu, mutta Hilu periaatteessa osaa kaiken. Mun osalta se onkin sitten jotain sähellystä hihnan ja namien kanssa. Olis kutenkin ollu mielenkiintoista nähdä, että miten Hilu tottelee tollasessa tilanteessa, vai totteleeko ollenkaan. Tuleehan noita kisoja myöhemminkin...

Toisten koirien ohitukset menee hyvin, ja ne paranee koko ajan. Olis kiva päästä nameista kokonaan eroon ennen kuin tulee kylmä, ja ohittaa pelkän lelun avulla. Namien kanssa on helpompi ohittaa, mutta sormet jäätyy.Tosin talvella ihmiset liikkuu paljon vähemmän koiriensa kanssa( ainakin viime talvena), joten ohituksia tulee aika vähän, eli ei ne sormet kauheesti ehtis jäätyä.

Match show Espoo

Tänään lähdettiin aamulla yhdeksältä kohti agimestaa, jossa oli AKK:n järjestämä mätsäri. Meidän piti mennä jopa kolmella eri bussilla, eikä Hilu oikein tykännyt siitä. Päästiin perille joskus kymmenen jälkeen ja mä ilmoitin Hilun isoihin koiriin. Hilu ei räyhännyt matkalla kenellekkään ja mätsäripaikallakin vain niille, jotka tunki ihan liian lähelle. Vois muutkin koiranomistajat vähän kattoo, että minne kaikkialle päästää sen koiran. Yhdellekkin koiralle Hilu ärähti kerran ja silti sen omistaja päästi sen vielä kaks kertaa haistelemaan Hilua.
Itse kehässä meillä meni kivasti. Hilu seisoi ihan nätisti, ja kun mentiin parin kanssa ympäri, se ravasi koko matkan. Edistystä on selvästi tapahtunut. Tuomari sai kattoa hampaat ja tutkia muutenkin kun Hilu mussutti lihapullaa. Tosta lihapullien antamisesta vois pikkuhiljaa yrittää luopua, sen jälkeen Hilu on ihan liian innoissaan. Seuraavaksi piti mennä edestakasin. Hilu sai jonkun ihmeen jeejee-kohtauksen (varmaankin juuri sen lihapullan takia) ja hyppelehti ja pomppi koko matkan. Tuomari kuitenkin pyysi meitä menemään uudestaan ja menikin jo paljon paremmin. Sitten tuomari tutki toisen koiran, ja ojensi meille punaisen nauhan. Mehän ollaan saatu melkein aina sininen, joten oli tosi kivaa saada punanen. Odoteltiin vähän aikaa isojen loppumista, ja mentiin taas kehään. Juostiin pari kertaa ympäri ja seisotettiin koiria. Tuomari valitsi jatkoon kuusi koiraa, ja me oltiin niiden joukussa! Sijoitusta ei kuitenkaan tullut, mutta ei se haitannu. Me oltiin kuitenkin kuuden parhaan punasen joukossa, ja isoja koiria oli yhteensä yli 20. Olin kyllä niin ylpeä tosta karvatollosta kun oli niin hienosti.

Eläinlääkäriin

Hilulla alkoi ripuli viikonloppuna, ja eilen aamulla sen kakan seassa oli verta. Kävin eläinlääkärissä varaamassa ajan ja niillä oli onneksi yksi peruutusaika, muuten ei oltais päästy enne huomista. Ensin lääkäri kyseli kaikenlaista, ja sitten se tutki Hilua pöydällä. Voi että miten hienosti Hilu oli! Se vaan seistä pönötti vaikka mä en edes antanut sille nameja, pidin vaan kiinni. Ei siitä mitään erikoista löytyny. Lääkäri sitten pisti Hilun niskaan jotain, joka saattaa tuntua koirasta myöhemmin oudolta.

Hilu rupesi melkein heti rapsuttamaan sitä paikkaa johon sitä oli pistetty. Se rapsutteli sitä melkein koko ajan, ja ihmetteli kun kaikki huusi sille, että ei saa. Mä laitoin sille hienon paidan, ettei sen kaikki karvat lähtisi eikä se raapis itteensä verille. Ei paita näyttänyt Hilua häiritsevän, ei sitä yleensä mitkään vaatteet häiritse. Jatkoi vaan rapsuttelua.

Muuten meillä on mennyt hyvin. Viikonloppuna meillä kävi molempina päivinä vieras, joka viipyi vähän aikaa. Tervehdys-haukkujen jälkeen Hilu oli hiljaa ja meni haistelemaan vierasta. Kaikki meni hyvin, kunnes vieras lähti liikkumaan ja Hilu rupes haukkumaan. Sen mielestä meillä olevat vieraat on nähtävästi ok, kunhan ne ei liiku. On edistystä kuitenkin tapahtunut.

Maanantaina me mentiin mun kaverin luokse ja tehtiin 1,5h lenkki. Meidän piti mennä metrolla, ja se oli pelottavaa! Hilu oli vähän rennompi kuin aiemmin ja oli koko matkan kuitenkin ihan hiljaa. Perillä mä tervehdin mun kaveria, ja Hilu oli ihan hiljaa. Ennen se on haukkunut jos joku vieras on puhunut mulle ulkona. Hilu vähän haisteli ja sitten me lähdettiin kävelemään. Hilu oli tosi kiltti koko lenkin ajan ja lopulta se rupes kerjäämään mun kaverilta ruokaa. Paluumatka meni paremmin kuin menomatka, metro ei ollut enää läheskään yhtä pelottava. Hilu oli varmaan niin väsynyt ettei jaksanut pelätä.

Hilu on jo 1,5 v vanha. Puoltoistavuotislahjaksi mä tein sille uuden pannan. Siitä ei tullut kauheen hieno, koska mun ompelemistaidot on vähän ruosteessa (tai niitö ei ole koskaan ollut). Uusi panta ei varmaan koskaan tule vakituiseen käyttöön, mutta saimpahan sen sentään tehtyä.

Hilun uusi prinsessa-panta

Bussilla ajelua ja vesisadetta

Mulla oli tiistaina koeviikon takia vapaapäivä, joten piti keksiä jotain yhteistä puuhaa Hilulle ja mulle. Mä sitten tajusin, ettei me olla käyty pitkään aikaan Itiksessä, ja sinnehän me lähdettiin. Otin Hilulle mukaan paljon nameja, mm. lihapullan ja nakin paloja. Me mentiin bussilla, ja vieläkin toi pelkäs vähän, mutta oli kuitenkin paljon rennompi. Itiksessä Hilu käyttäytyi paremmin kuin se on aikaisemmin käyttäytynyt, tapitti suurimmaksi osaksi mua namin toivossa. Käytiin ostamassa mulle yks koulukirja, ja lähdettiin kotiin. Koska oli niin kiva sää, me käveltiin kotiin niin tuli samalla tehtyä kunnon lenkki.

    

Tällä viikolla on satanut paljon, mutta eipä se meidän menoa haittaa. Hilu on tähän mennessä lähtenyt ulos minkälaisessa säässä tahansa, ja se itse asiassa tykkää sateella juoksemisesta.
Mulla on koko ens viikko syyslomaa, eli me ehditään tekemään vaikka mitä. 

Leireilyä

Hilu lähti perjantaina PON-leirille Punkalaitumelle. Mä en päässyt mukaan ja mulla olkin sitten tavallista tylsempi viikonloppu. Hilu käyttäytyi koko viikonlopun mallikkaasti ja haisteli jo perjantaina vieraita ihmisiä ja sai niiltä nameja. Hilu myös haisteli vieraita koiria, ja kai se töpökin heilui kun oli niin ihania poika polskeja.

Lauantaina Hilu osallistui tokoon, agilityyn ja näyttelyharjotuksiin. Agilitya se kokeili ensimmäistä kertaa ja ihan hyvin se meni. Näyttelyharkat meni hyvin, Hilu ravasi ja antoi tutkia. Illemmalla olikin sitten tokokisa, johon Hilu osallistui.

Luoskepäästävyys 10! Tosin tuomari oli Hilulle jo vähän tuttu.

Paikalla makaaminen 7, joku pikkupoika häiritsi Hilua.

Seuraaminen kytkettynä 8, maan hajut kiinnosti liikaa.

Luoksetulo 10, jee! Liikkeestä maahan 9,5

Estehyppy 8,5 ei olla ikinä harjoiteltu eli ihan hyvin.

Sympatiapisteet koiralle 9 Huumoripisteet ohjaajalle 10

Kannustuspisteet 20

Eli yhteesä 92, on Hilu aika taitava!

Sunnuntaina oli taas tokoa agia ja näyttelyjuttuja, meni hyvin. Hilu oli tosi innostunut kun pääsi agilitykentän lähelle, ja se oikeesti tykkäs siitä. Ennen lähtöä Hilu sai kannustuspalkinnon (tai mikä nyt olikaan) agilitystä!

Ehkä me vielä joskus jollekkin agility kurssille päästään, ne on vaan kaikki kauheen kaukana.