Polskierkkari vesisateessa

Eilen järjestettiin PONien erkkari Heinolassa SSKY:n näyttelyssä. Meiltä lähti perjantaina matkaan täysi auto, kun mukana oli viisi ihmistä ja yksi koira. Hilu sai siis jäädä kotiin, ja kyllä harmitti moneen otteeseen, ettei sitäkin oltu ilmoitettu. Yövyttiin mummolassa, ja lauantaiaamuna oli paljon aikaa laittaa koira kuntoon, sillä meidän vuoro oli vasta reilusti puolenpäivän jälkeen. Lähdettiin kuitenkin jo vähän yhdentoista jälkeen pystyttämään telttoja ja juttelemaan tuttujen kanssa. Koko päiväksi oli luvattu sadetta, mutta sade alkoikin vasta juuri sopivasti polskien mennessä kehään.  Nuorissa uroksissa oli kolme koiraa. Lalo ei liikkunut kauhean hyvin, ja ensimmäistä kertaa näyttelyyn mukaan tullut veli jo totesikin, että ihan turha reissu,  ei tuolla liikkumisella voi pärjätä. Tuomari tutki kaikki koirat pöydällä ja oli kiva nostaa tuo märkä 23 kiloinen uros pöydälle. Lalo oli hieman hämmentynyt pöydällä ollessaan, mutta oli kuitenkin nätisti. Pöytä oli onneksi tuomariteltan sisällä, joten ei tarvinnut kovassa sateessa seistä. Tuomari kehui Laloa harjoitusarvostelijalle, joten odotin hyvää menestystä. Ja sieltähän se tulikin, Laltsu oli luokkansa ensimmäinen tuloksella ERI1 SA. Paras uros -kehässä valiot menivät edelle, mutta Lalo sai silti sertin. Hieno poika.

Lalo oli mukana myös kasvattajaluokassa, joka valittiin rodun parhaaksi, joten jäimme odottamaan ryhmäkehiä ja kuivailemaan koiria. Kovin kauaa ei tarvinnut odottaa ennen kokoomakehän alkua. Kokoomakehässä Lalo ei liikkunut hyvin, sillä parin koiran perässä tuli juoksuinen sisko, joka oli niiin ihana. Vaihdettiin siinä sitten esittäjää pari kertaa ja järjestyskin oli lopulta erilainen, muttei liikkeet isossa kehässäkään kovin hyvin menneet. Tuomari alkoi sijoittamaan ryhmiä ja vähän jännitti, sillä tuomari kuulemma tykkää polskeista. Ei oltu neljänsiä, kolmansia, eikä toisia. Kaveri sanoi vieressä, että meidän on sitten pakko voittaa. Ja niin me voitettiinkin! Flinkbein oli BIS1-kasvattaja ja voi että me oltiin onnellisia. Kasvattajaryhmässä oli mukana myös Lalon sisko ja veli, on sillä hienot sisarukset! Eipä enää kauheasti haitannut märkä ja likainen koira, kotimatka sujui onnellisissa merkeissä.   

Näytelmiä

Ehkä olisi taas aika tännekin kirjoittaa kuulumisia. 18.8 käytiin Lalon kanssa kaikkien rotujen koiranäyttelyssä Heinolassa. Paikalla oli kuusi polskia, joista neljä oli uroksia ja kaksi narttuja. Lalo oli oma reipas itsensä, ja se näkyi myös kehässä, sillä herran meno oli vähän villiä. Lalo oli ainoa luokassaan ja sai erinomaisen ilman SA:ta. Lalo oli mukana myös kasvattajaryhmässä, joka oli ROP-kasvattaja. Isoon kehään ei kuitenkaan jääty. Polskit tuomaroi Maija Mäkinen, ja Lalo oli ensimmäinen PON, jonka hän on koskaan virallisesti arvostellut.

Viikkoa myöhemmin käytiin Tervakosken KV:ssa molempien koirien kanssa. Polskeja oli neljä, Lalon lisäksi uroksissa oli Junnu-veli ja Hilun seurana oli toinen valionarttu. Lalo käyttäytyi hyvin, mutta pitkän hännän takia tulokseksi tuli EH. Arvostelu oli muuten samanlainen kuin Junnulla, mutta hännästä mainittiin. Hilu oli todella iloisella tuulella, eikä liikkeet oikein onnistuneet, muuten Hilu käyttäytyi nätisti. Hilukin sai EH:n, se oli tuomarin mielestä takaa ylikulmautunut. Olisi ollut kiva saada Hilulle se ensimmäinen CACIB, mutta ehkä niitä vielä tulee. Tai jos ei tule, niin sitten ei tule.

7.9. oli vuorossa Vantaa, jonne lähdettiin vaan Lalon kanssa. Lalo liikkui hienosti ja käyttäytyi muutenkin nätisti. Tuloksetkin olivat mukavat, kolmesta uroksesta Lalo oli  PU1 SERT, mutta hävisi nartulle ja oli VSP.

Seuraavana viikonloppuna oli molempina päivinä näyttelyt, lauantaina Porvoo ja sunnuntaina Helsinki. Porvoossa Lalo sai lapsellisuuden takia EH:n ja Helsingissä Lalo Johan Juslin antoi jätkälle ERI:n, mihin olen todella tyytyväinen!

Kuvat ovat toisella koneella, eli niitä tulee sitten kun se jaksaa taas toimia.