Aptus show

Mun opiskellessa Punkaharjulla Hilu kävi ensimmäisen kerran virallisessa kehässä jonkun muun kuin mun esittämänä. Neiti käyttäytyi kuulemma hyvin. Nojaili kun tuomari tuli tutkimaan, josta arvostelun perusteella sakotettiin, mutta käyttäytyi muuten nätisti. Viipurin kovakouraisen kohtelun jälkeen H on muutenkin harrastanut tota nojailua, toivottavasti lopettasi sen pian. Nyt ei ole yhtään mätsäreitäkään tiedossa ennen heinäkuun näyttelyitä.

Tuomarina oli Sveitsiläinen Barbara Müller.
Very well musculated. Which should build up abit more confidence. Pleasing head and expression. Very well angulated in front and rear. Moves well.
AVO ERI2

Lohja rn 3.6.

Sunnuntaina käytiin Lohjan ryhmiksessä Hilun kanssa. Aamulla satoi vettä ja menomatka ajettiinkin vesisateessa. Näyttelypaikallakin satoi, mutta sade loppui juuri sopivasti ennen meidän kehän alkua. Hilu ei ehtinyt kauheasti kastua, koska sillä oli haalari (joka näytti tosi hassulta).

Meidän kehä alkoi heti kymmeneltä, Hilua ennen oli kolme pumia. Hilu oli ainoa polski. Tuomarina oli virolinen Maret Kärdi, joka puhui suomea. Kehässä me mentiin ensin ympäri ja sitten edestakaisin. Hilu liikkui kivasti eikä kauhasti tuijottanut mua (vaikka tossa kuvassa katsoo mua). Sitten tuomari rupesi tutkimaan koiraa, katsoi hampaat tosi tarkasti, vaikkei niistä mitään arvosteluun laittanutkaan. Päätä tutki muutenkin aika kauan. Hilu seisoi hienosti paikallaan, välillä vähän nojaili, muttei mitenkään pahasti.  Sitten ruvettiin seisomaan, ja tuomari seisotti Hilua tosi kauan. Hienosti kuitenkin jaksoi neiti seistä.

2 v. Oikeaa rotutyyppiä edustava. Sopusuhtainen ääriviivoiltaan. Kokoonsa nähden toivoisin aavistuksen tukevamman raajaluuston. Vielä kapeahko pää, kauniit tummat silmät, kiva pigmentti. Sivusuuntiin taipuneet korvat , kevyehkö alaleuka. Hyvä kaula, liikkessä hyvin tiivis ylälinja, hyvin kannettu häntä. Aavistuksen ylikorkea takaa. Tehokkaat, yhdensuuntaiset liikkeet. Laadultaan erinomainen mustavalkoinen karvapeite.
AVO EH 1

Viipurii

Hilu ja Rocky

Myöhään perjantai-iltana 25.5. lähdettiin Hilun ja äidin kanssa kohti Tikkurilan Shelliä. Siellä odoteltiin vähän yli tunti King Toursin bussia jolla jatkettiin kohti Viipuria. Hilu laitettiin häkkiin Rocky-PONin viereen keskioven eteen. Ei ollut paras paikka kahdelle äänekkäälle polskille, mutta hienosti ne häkeissään kuitenkin oli. Menomatkalla Hilu haukkui ja murisi melkein aina kun joku meni ohi, mutta paluumatkalla se oli varmaan niin väsynyt ettei jaksanut enää ja oli hiljaa.

Matkalla pysäkdyttiin parissa paikassa ja mukaan tuli lisää koiria ja ihmisiä. Lappeenrannassa koirat pääsivät vähän jaloittelemaan ja sitten jatkettin matkaa rajalle. Venäjän tullissa jouduttiin jonkun aikaa odottamaan, mutta päästiin kuitenkin jatkamaan matkaa. Viipuriin ei ollut enää pitkä matka ja me pysähdyttiin vaan vaihtamaan rahaa. Jossain vaiheessa matkaa alkoi valitettaasti satamaan vettä ja kun me päästiin perille, sade vain yltyi. Meillä oli onneksi lainateltta mukana, joten me kasattin se kohtaan, jossa oli lyhin nurmikko ja kuivinta. Kukaan meistä ei tiennyt miten se teltta kuuluu koota, mutta pienen säädön jälkeen me saatiin se pystyyn.

Rocky käsittelyssä

Kenttä, jolla näyttely järjestettiin oli aika kamala. Jossain kohdissa oli tosi pitkää ruohoa ja jotain voikukkiakin siellä oli. Muutenkin oli vähän eri tasoa toi näyttely kuin Suomen näyttelyt. Kehiä oli vaan kolme ja ne oli todella pienet. Yhtä kehää ei edes käytetty kuin pari tuntia jos sitäkään. Arvostelun välissä oli jotain ihmeen parin tunnin taukoja, ruokataukoja vissiin. Ja kesken näyttelyn järjestettiin myös ainakin kahden rodun erkkarit, joihin meni aikaa. Tosi monet piti koiriansa vapaana, varsinkin nöffit vaan juoksenteli ja leikki siellä vapaana. Yksi nöffi selätettiin ja sitä lyötiin kun se ei totellut luoksetulokutsua. Sitten vielä se bajamaja. Hyi!

Meidän bussi

Näyttelupaikkaa

Luettelo

Polskeja oli neljä, Hilun ja Rockyn lisäksi yksi junnu-uros ja yksi valiouros. PONien vuoro oli vähän ennen yhtätoista. Tuomarina oli joku venäläinen nainen. Ensin kehään meni urokset vuorotellen, kaikki sai ERIn ja "pääsi jatkoon". Sitten Rocky meni kehään valion kanssa ja valittiin ykköseksi. Valiouros vaihtui junnuun ja junnu valittiin parhaaksi. En muista, tuliko sen jälkeen vielä jotain ennen Hilua, mutta Rocky sai joka tapauksessa sertin! Sitten oli Hilun vuoro ja neiti käyttäytyi niin hienosti. Tuomari oli kovakourainen, katsoi hampaat kaksin käsin niin, että takahampaatkin näkyi. Muilta ei edes tainnut katsoa hampaita. Myöhemmin meinas nostaa Hilun takapään ilmaan töpöstä. Sitten mentiin tosi pieni kehä kerran ympäri ja Hilu haisteli maata! Se ei koskaan ikinä tee niin. Tulokseksi tuli ERI ilman mitään muuta. Mitä nyt ollaan arvostelua saatu suomennttua, niin Hilu oli tuomarin mielestä takakorkea. En tiedä, johtuiko se sitten siitä maan haistelusta.

Polskien kehän jälkeen odotettiin monta tuntia chihujen kehien alkoa, että meidän matkaseuralaisetkin pääsi kehään. Sade oli loppunut jo vähän ennen ponien kehää ja auronko paistoikin kuumasti koko loppupäivän.
Pääsihän ne chihutkin kehään ja hyvin niillä menikin. Molemmat pitkäkarvaiset saivat sertit, niistä tuli Venäjän muotovalioita, ja toinen oli vielä ROP ja RYP2!

Loppupäivä odoteltiin bussissa, että kaikki BIS-pentu, -junnu yms kehät loppuivat. Sitten päästiinkin liikkeelle ja ajateltiin, että jes, nyt päästään kotiin, mutta ei vaan me ajettiin n. 5 minuuttia ja pysähdyttiin kauppakeskukseen 45 minuutiksi. Saihan sieltä kaikkea kivaa ostettua. Lopulta me päästiin kunnolla lähtemään ja kaikki meni hyvin Suomen tullille asti (paitsi että Venäjän tullilla taas vähän kesti). Kaikki koirat piti ottaa ulos autosta ja niiden passit ja mikrosirut tarkastettiin. Kahden koiran madotuksissa oli jotain vikaa, tai ohjeet oli ymmärretty eri tavalla. Siellä me sitten odoteltiin, että päästiin johonkin päätökseen, jonka jälkeen päästiin jatkamaan matkaa. Meidät jätettiin taas Tkkurilan Shellille, josta me jatkettiin taksilla kotiin. Kun päästiin kotiin, kello oli n. kolme yöllä, joten mentiin heti nukkumaan.

Matkaseuraa