Polski polskii osa 2

Tiistaina käytiin uimassa. Hilu piti taas kivan huutokonsertin. Haukkuminen alkoi heti kun päästiin sisään ja Hilu tunnisti paikan. Kun H pääsi veteen, se haki lelua innokkaasti, eikä olis halunnut tulla ollenkaan pois vedestä. Se piti väkisin ottaa sieltä pois, ja taas piti haukkua. Ei ole Hilun tapasta haukkua asioille, kai se uiminen on sit vaan niiin kivaa. Ens viikolla uudestaan.

Hilu otti meidän jouluvieraan hirmu hienosti vastaan. Ensin vähän haukuttiin, mutta sitten H hiljeni ja meni haistelemaan. Loppupäivänä se ei enää oikeestaan edes välittänyt vieraasta, ja seuraavakin päivä meni hienosti. Sitten Hilu vähän kyllästyi vieraaseen ja kiltisti olemiseen, mutta ihan hyvin se kuitenkin käyttäytyi. Saa nähdä, mitä lauantain vieraille käy.

Koska postaukset ilman kuvia on tylsiä, laitan tähän viime vuotisen lumen tonkimis-kuvan.

Polski polskii

Tällä viikolla avattiin Helsinkiin vihdoinkin koirauimala. Me käytiin kokeilemassa sitä Hilun ja parin muun koiran kanssa heti tiistaina.

Paikka oli vielä vähän kesken ja siellä oli työmiehiä tekemässä töitä. Koirien kuivauspaikat ja suihkut oli aseteltu vähän tyhmästi, kun piti mennä kaikkien koirien ohi, että pääsi suihkuun. Siellä onneks oli vaan pari hyvin käyttäytyvää koiraa ennen meitä ja meidän jälkeen, eli ei tullut ongelmia.

 Itse allas on 4x8m iso. Koirille heitettiin vuorotellen lelua, koska Hilu ei ainakaan osaa jakaa mitään. Kun H oli ekan kerran käynyt vedessä, se ei olis halunnut tulla sieltä enää pois, se oli niin kivaa. Ei Hilu ole ennen noin paljoo uimisesta tykännyt. Kun Hilu ei ollut vedessä, se haukku ja murisi ja piti ties mitä ääniä kun se olis vaan halunnu uida. Se meteli oli oikeesti ihan kamala! Toivottavasti olis ens viikolla edes vähän hiljempaa.

Rakas Hilu, voisitko olla ensi viikolla vähän hiljempaa?

Joulukuvia

Lunta ja koirapuistoilua

Maanantai-iltana satoi vihdoinkin ensilumi tänne etelään ja kun tiistaina heräsi, oli lunta maassa. Lähdin Hilun kanssa pellolle riehumaan ja pösilö riemastui kun tajusi että täällähän on lunta.

En varmasti katso kameraan!

Nyt on lumi sulanut jo pois, ja tuolla on taas masentavan pimeää ja likaista. Ja sataa vettä.

Me käytiin tänään koirapuistossa Hilun kanssa. Siellä oli ennestään tuttu irlanninterrieri Ruusa ja collie, jota en ole varmaan koskaan ennen nähnyt. Molemmat siis narttuja. Ruusan kanssa Hilu leikki muutaman kerran joskus pentuna ja nyt taas pitkästä aikaa. Hilu käyttäytyi hienosti, olin tosi yllättynyt kun se oli niin kiltisti. Aikansa ne siinä painiskeli (nimenomaan paini, vaikka Ruusa leikkii kaikkien muiden kanssa jahtausleikkejä), ja me lähdettiin pois. Siitä colliesta H ei juurikaan välittänyt.

Messariin

Nyt on tän vuoden viimeinenkin näyttely ohi. Aamulla meitä tultiin hakemaan 8.30. Hilu käyttäytyi heti kivasti, kun se haisteli vierasta ihmistä meidän pihalla ilman murinoita. Me lähettiin kohti messukeskusta, ja perillä oltiin joskus 9 jälkeen. Parkkeerattiin muiden ponien luo ja Hilu meni häkkiin. Siellä se tyytyväisenä makoli, paitsi silloin kun joku meni liian läheltä. Hilun häkin lähellä oli jonkun setterin häkki, ja ne meni siitä aika monta kertaa ohi. H räksytti kerran kun ne meni ohi, ja se toinen koira ei sitten enää oikein uskaltanut mennä siitä. On Hilu aika pelottava.

Kehää odotellessa Hilun tassukarvoja vähän siistittin ja sitä tietysti harjattiin. Hilu myös moikkas paria uutta ihmistä ja anto niiden koskea, se on edistynyt. Sitten päästiin kehään. Ensin juostiin toisen nuoren nartun kanssa ympäri. Hilu ei välittänyt siitä toisesta yhtään, vaikka se on (melkein) aina aikaismmin lähtenyt edellä menevän perään. Siihen tosin jäi aika paljon väliä kun mä säädin jotain omaa. Tuomari katsoi ensin sen toisen koiran, ja sitten oli meidän vuoro. Hilu käyttäytyi hienosti, ei mitään ongelmaa missään vaiheessa. Liikkeet meni myös ihan hyvin. Hilu ei koko aikaa tuijottanut mua, mikä on hyvä juttu.Se katsoi välillä eteenkinpäin. Punanenhan sieltä tuli, ja toinen sija (yllätys yllätys). SA:ta ei tullut, mutta arvostelu oli vissiin hyvä mitä siitä nyt ymmärsi kun se oli espanjaksi.
Tulos siis NUO ERI2.
Kehän jälkeen lähdettiin kiertelemään, ja toin kanssa on kyllä nykyään niin helppo liikkua näyttelyissä! Se ei välitä ihmisistä eikä koirista, vaan kävelee siinä mun vieressä hihna löysänä. Mitään ostettavaa ei löytynyt, mutta näytteitä tuli otettua tosi paljon. Ja hyvin maistuu meidän ahmatille.

Meillä kävi tänään isoveljen kavereita kylässä kun mä en ollut kotona, ja kiltisti H oli niitä haistellut. Ongelmana oli taas vaan se kun ihminen nousee, niin sitten pitää murahtaa. Tääytyy jatkossa kutsua Hilu kauemmas tai ruokkia sitä ja antaa vieraan vasta sitten nousta.

Hilulla on muuten oma joulukalenteri. Se on aina innoissaan avaamassa sitä mun kanssa, töpö vaan heiluu kun Hilu edes näkee sen. Sieltä tulee aina semmonen tekoluu, tai mikälie onkaan mutta hyvin maistuu.

Hilun 30. match show

Käytiin Hilun kanssa eilen Sipoossa mätsärissä. Mätsäri järjestettiin maneesissa, jossa oli tietysti hiekkaista ja kuraista. Hilu näyttikin sitten ihan lampaalta kun se oli makoillut jalat märkänä siinä hiekalla. (Sen jalat näytti siis tosi ohuilta, ja muuten turkki oli normaalin näkönen, eli Hilu näytti hassulta.)

Hilu ei mennyt kehään mun kanssa. Me haluttiin kokeilla, että miten se käyttäytyy, jos mä en vie sitä. Ens vuonna on monet näyttelyt lauataina, jolloin mä en pääse, ja olis kiva kuitenkin ilmotta H niihin.

Kehässä Hilu liikku kivasti. Tuomari meni tutkimaan ja mä katoin jo, että vitsi toi käyttäytyy henosti. Sitten tuomari nousi ja Hilu yritti näykkästä sitä. Toivottavasti toi ei nyt vaikuta sunnuntain kehäkäyttäytymiseen, kun H menee mun kanssa. En kyllä usko että vaikuttaa, mun pitää vaan pitää Hilua tiukasti ja antaa sen järsiä lihapullaa, niin on ennenki selvitty.                                                       Hilu on käynyt tänävuonna siis 30 mätsärissä, ja tää taitaa jäädä vuoden vikaksi. Tällä hetkellä ei ainakaan ole enää mätsäreitä tiedossa. Ja onhan toi 30 ihan kiva tasaluku :).  

Me käytiin lauantaina Hilun kanssa koirapuistossa pitkän tauon jälkeen. En edes muista koska olitais viimeks käyty. Siellä oli Hilua pari kuukautta nuorempi chihupoika, eli tosi hyvä kaveri tolle. Hilu kun on aina tykännyt pikkukoirista. Siinä ne vähän aikaa leikki ja juoksenteli, mutta sitten rupes hajut kiinnostamaan liikaa. Hilu vaan kulki nenä kiinni maassa ja tuhisi, joten me sit lähettiin kun mullekkin tuli vähän kylmä. Mutta oli ihana nähdä, kun Hn töpö heilui vinhaa vauhtia kun se tervehti toista koiraa.

2x Jyväskylä KV

Lauantaina herätys oli 4.30 ja kuuden aikaan auto starttas meidän pihalta määränpäänä Jyväskylä. Alkumatkan satoi masentavasti, mutta loppumatka meni mukavasti ja me nähtiin jopa lunta. Hilu istui ja läähätti taas melkein koko matkan. Reilun kolmen tunnin ajomatkan jälken me saatiin auto parkkiin vähän matkan päähän näyttelypaikasta, ja käveltiin perille. Hilu ei ollut matkasta kuitenkaan yhtään stressaantunut, vaan se oli tosi reipas ja iloinen. Päästiin sisälle, ja voi että kun oli paljon porukkaa! Käytävät oli tosi ahtaita, mutta kai ne on niin isolla koiramäärällä. Tungettiin meidän kehän luo, ja Hilu käyttäytyi oikein mallikkaasti. Ei haukkunut tai murissut kenellekkään, vaikka jotkut sitä haistelikin. Me oltiin perillä siis jo ennen kymmentä, ja ponien vuoro olisi vasta 12. Ei kun odottamaan.
Poneja oli kymmenen, ja niitä tuomaroi Pirjo Aaltonen. Ensin oli 3 valiourosta, jonka jälkeen oli Hilun ja kahden muun nuoren nartun vuoro. Hilu käyttäytyi tosi hienosti! Tuomari sai tutkia miten vaan ja päätä se katsoikin tosi kauan. Liikkeetkin meni hyvin vaikka meidän piti juosta ympäri kolme kertaa. Saatiin punainen nauha ja Hilun sijoitettiin kolmanneksi ilman SA:ta.
Mittasuht. tyypill. selvän sukup.leiman omaava narttu, joka saa kehittyä vielä rungoltaan. Lantio voisi olla hieman voimakk. Seistessä hyvä ylälinja, mutta liikk. hieman etumatala. Hyvä pään vahvuus. Oik. laat. karvap. Hyvä askelpit. Hyvät liikkeet ed. ja takaa. NUO ERI NUK3

Hilu pääsi sängylle nukkumaan.

Ponien jälkeen lähdettiin ajamaan Jämsään, jossa me yövyttiin. Me käytiin syömässä vuorotellen Jämsän Forumin Rossossa, ettei Hilun tarvinnut olla yksin. Loppuilta kului nukkuen, lukien, lenkkeillen ja tv:tä katsellen.    
Aamulla herätys oli 7.00, ja vein Hilun ulos. Sen jälkeen me syötiin aamiaista, ja Hilu odotti ihan yksin meidän huoneessa. Se oli kulemma välillä vähän haukkunut, mutta se oli ainakin silloin hiljaa, kun mä tulin takaisin.
Sitten lähdettiin ajamaan taas Jyväskylään, ja oltiin näyttelypaikalla joskus puol kymmenen aikaan. Poneja oli taas 10, melkein samat kuin lauantaina. Tuomarina oli irlantilainen Jean Lawless. Ekaks oli urokset, sitten Hilu ja toinen nuori narttu. Tuomari oli aika tiukka ja antoi molemmille EH:t. Myös avonarttu ja jotkut valiotkin sai EH:n.
Hilu oli kuitenkin taas mahtava. Tuomari sai tehdä mitä halusi. Hän tutki H:n päätä tosi kauan ja tarkasti, ja sanoi, että Hilulla on kauniit silmät.
19 months. Good size. Good proportions. Nice head with lovely eye. Would like a little more ? in neck. Good topline. Well angulated. Good chest. Stands a little weak behind and toes out in front. Good coat. Moves ok behind with ok side ?, loose on front. NUO EH

Kaikin puolin onnistunut ja kiva reissu, ja Hilun kaytös oli niin ihanaa! Kyllä siitä vielä ihmisystäällinen tulee.

Edistymistä

Meillä kävi eilen mun kaveri kattomassa Hilua. Ensin mentiin ulos moikkaamaan, koska Hilu hyväksyy ihmiset paremmin ulkona kuin meillä sisällä. Ensin toi haukkui kauheesti, mutta nopeesti se hiljeni. Kun Hilu oli rauhoittunut, tehtiin semmosta käsi-temppua(H koskee vieraan käteen, mä naksautan ja annan namin) ja mentiin sisälle. Sit tehtiin sama juttu eteisessä ja keittiössä ja Hilun töpö heilu kun sillä oli niin hauskaa! Tän jälkeen mun kaveri käveli ympäri keittiötä, eikä siinä vieraan liikkumisessakaan ollut mitään ongelmaa. Vieras ei ollut Hilulle kuitenkaan ihan tuntematn, on nähnyt sen muutaman kerran aikasemminkin.

Missä lumi viipyy?

Jyväskylän numerot tuli tänään. Lauantaina ponit on onneksi vasta 12.00, joten ei ihan yöllä tarvitse lähteä. Sunnuntaina on  vähän aikasemmin, mutta sillon onkin paljon lyhyempi matka.

Ostin eilen lemmikkimessuilta Hilulle 15m liinan ja tänään käytiin pellolla juoksemassa. Hilu sai juosta vapaasti, eikä mun tarvinnut pelätä, että se karkaisi. Ei se varmaan oikeesti mihinkää lähtisi, ellei sitten näkisi jotain toista eläintä. Mutta enää ei ole sitä vaaraa, ja Hilu juoksi ihan riemuissaan.

Match show Kilo 6.11

Eilen käytiin taas mätsärissä Hilun kanssa. Mentiin metrolla ja bussilla, ja Hilu oli molemmisa ihan rennosti. Vähän vielä metroasemat pelotti ja hississä piti vähän panikoida, mutta muuten ton kanssa kulkemnen alkaa jo sujua.

Hilu oli ihan seko kun jäätiin bussista, sillä oli hirveesti energiaa. Sen mielestä me käveltiin ihan liian hitaasti, vaikka ihan normivauhtia mentiin. Kun päästiin Espoon koirakeskukseen, jossa mätsäri järjestettiin, Hilun piti murahdella vähän kaikille. Mätsäri oli siis sisällä, ja oli todella ahdasta! Kun olin ilmottanut Hilun, vein sen ulos juoksentelemaan ja purkamaan energiaa. Kun mentiin takaisin sisälle, ei Hilu viitsinyt enää murahdella ja käyttäytyi hyvin. Paitsi yks koira tuki taas haistelemaan liian lähelle, niin piti vähän haukkua. Mä en tajua, että miten voi olla niin vaikeeta olla päästämättä omaa koiraa haistelemaan vierata.

Meidän numero oli 515, ja meidän parina oli pesukarhukoira. Ekaks juostiin kerran ympäri, ja Hilu meni tosi hyvin paria pomppua lukuunottamatta. Sen jäkeen panin Hilun seisomaan, laitoin se nenän eteen lihapullan ja menin polvilleni sen viereen. Tää tuomari tulee heti valittamaan että pistä se lihapulla pois, ei oikeissakaan näyttelyissä saa nameja olla. Laitoin sen lihapullan selän taakse, ja tuomari tutki Hilun päätä. Hilu ahmtti sitten ihmetteli, että minne ihmeeseen se lihapulla oikeen hävisi ja lähti kävelemään. Tuomari taas valitti jotain, ja käski meidän mennä edestakasin ja ympäri. Tän jälkeen tuomari yritti uudestaan koskea, mutta Hilu väisti. Tuomari ei suostunut koskemaan Hiluun, ja sininenhän sieltä tietty tuli. Tän jälkeen lähettiin heti pois kun mua ärsytti niin kauheesti. Mä en yhtään tykännyt tosta tuomarista, se puhetyyli oli tosi ilkeä ja muutenkin se oli ärsyttävä.

Hilun käytökseen oon kuitenkin tosi tyytyväinen, se atto tuomarin kuitenkin hetken aikaa koskea ilman namia. Se ei murissut eikä yrittänyt näykkästä, se vaan oli.

Rallymölleilyä

Tässä kävi nyt kuitenkin niin, että me suunnattiin sunnuntaina kohti Koirakeidasta ja rallymöllejä. Enhän mä voinut jättää niitä väliin, kun järjestäjillekkin oli ihan ok osallistua juoksusen koiran kanssa kunhan on pöksyt jalassa.
Me lähdettiin kotoa 10.30, ja mentiin kahdella bussilla. Hilu oli tosi rauhallinen busseissa! Toinen bussi einas mennä meidän ohi, kun se näytti ihan pitkän matkan bussilta (tai en tiedä oliko se sellanen), ja mä tajusin vasta viime hetkellä pysäyttää sen. Onneksi kuski oli kiva ja pysähty, me ei nimittäin oltu katottu toisia busseja, eikä oltais muuten varmaan koskaan päästy perille.
Perillä me ilmottauduttiin ja ootettiin hetki, että kaikki 8 koiraa on tullut. Sitten oli rataantutustuminen, ja rata vaikutti ihan mukavalta. Yks kyltti mua kuitenkin jännitti vähän enemmän, istu-maahan-kierrä koiran ympäri, koska Hilu ei häiriössä aina pysy siellä maassa. Muut kyltit oli ihan perusjuttuja, mutta niinhän ne kaikki alokkaan kyltit on.

Valmistautumista lähtöön

Me kisattiin juoksujen takia vikana, eli numerolla 8. Ehdin nähdä kaikkien muiden suoritukset, ja näin muiden virheet. Tosi monet piti hihnaa tosi kireellä vastoin sääntöjä (hihnan kiristymsestä lähtee pisteitä vähintään -1p), ja jotkut ohjas hihnalla. Ei myöskään kannattanut mennä liian lähelle kylttiä, koska koira saattaa jäädä ihmettelemään sitä.
Kun meidän vuoro tuli, mua jännitti yllättävän vähän. Heti lähtö meni huonosti, Hilu olis vaan halunnu haistella mielenkiintoisia hajuja. Sen jälkeen kaikki meni niin kuin piti, mutta ei olisi kyllä mikään onnistunut ilman nameja, onneksi oltiin nami-luokassa. Siellä oli Hilun (ja toistenkin koirien) mielestä niin paljon hajuja että en olisi saanut siihen kunnon kontaktia ilman ruokaa. Tajusin pitää hihnaa tosi löysällä, ettei menisi pisteitä, ja Hilu oli välillä aika kaukana musta, mutta ei se kai kauheesti haitannut.

"Koira hieman haahuili tänään"

Kun meidän vuoro oli ohi, jäätiin jännittämään tuloksia. Mä en oikeestaan tiennyt, mitä odottaa, eikä mulla kummempia tavotteitakaan ollut. Tuomari rupes sijottamaan, ekaks ensimmäiseks tulleet huimalla 99 pisteellä ja se yks piste lähti siitä, ettei ne odottanut lähtölupaa. Sitten tuomari sano, että toiseksi tulee 96 pisteellä Elli ja Hilu! Mitä ihmettä? Mun pikku räyhääjä-karvatollo sai 96 pistettä! Käveltiin siinä sitten palkintojen luo ja voi että kun olin ylpee tosta. Siinä piti kuitenkin vielä ruveta haukkumaan ekaksi tulleelle koiralle kun se oli niin lähellä, mutta nopeesti Hilu kuitenkin hiljeni. Palkinnoks saatiin jotan koiranherkkuja, pallo ja muki. Pisteet siis lähti siitä alun haistelusta -1p puutteellisesta yhteistyöstä ja -3p oliskohan ollu yleisvaikutelmasta. Tuomarin kommentti oli, että koira hieman haahuili tänään.
Lähettiin sitten kotiin, ja olin just ottamassa Hilulta pöksyjä pois, kun se päätti pissata. Siis ne housut jalassa. Oli tosi kiva ottaa ne pois ja tunkea muovipussiin...
Kotimatka meillä kesti melkein kolme tuntia, kun bussit ei menny mitenkään järkevästi. Käveltiin ensin 1,5h juna-asemalle ja sitten mentiin junalla ja bussilla. Kotona annoin Hilulle sen pallo-palkinnon ja sehän, yllätys yllätys, rikko sen viidessä minuutissa.
Illalla lattialla makas väsynyt, mutta tyytyväinen pon.

Me ei sittenkään rallytokoilla sunnuntaina

 Hilulla alkojuoksut, joten me ei päästäkkään niihin rallytokon epiksiin sunnuntaina. Tyhmää! Ei me olla oikeestaan edes treenattu, mutta Hilu periaatteessa osaa kaiken. Mun osalta se onkin sitten jotain sähellystä hihnan ja namien kanssa. Olis kutenkin ollu mielenkiintoista nähdä, että miten Hilu tottelee tollasessa tilanteessa, vai totteleeko ollenkaan. Tuleehan noita kisoja myöhemminkin...

Toisten koirien ohitukset menee hyvin, ja ne paranee koko ajan. Olis kiva päästä nameista kokonaan eroon ennen kuin tulee kylmä, ja ohittaa pelkän lelun avulla. Namien kanssa on helpompi ohittaa, mutta sormet jäätyy.Tosin talvella ihmiset liikkuu paljon vähemmän koiriensa kanssa( ainakin viime talvena), joten ohituksia tulee aika vähän, eli ei ne sormet kauheesti ehtis jäätyä.

Match show Espoo

Tänään lähdettiin aamulla yhdeksältä kohti agimestaa, jossa oli AKK:n järjestämä mätsäri. Meidän piti mennä jopa kolmella eri bussilla, eikä Hilu oikein tykännyt siitä. Päästiin perille joskus kymmenen jälkeen ja mä ilmoitin Hilun isoihin koiriin. Hilu ei räyhännyt matkalla kenellekkään ja mätsäripaikallakin vain niille, jotka tunki ihan liian lähelle. Vois muutkin koiranomistajat vähän kattoo, että minne kaikkialle päästää sen koiran. Yhdellekkin koiralle Hilu ärähti kerran ja silti sen omistaja päästi sen vielä kaks kertaa haistelemaan Hilua.
Itse kehässä meillä meni kivasti. Hilu seisoi ihan nätisti, ja kun mentiin parin kanssa ympäri, se ravasi koko matkan. Edistystä on selvästi tapahtunut. Tuomari sai kattoa hampaat ja tutkia muutenkin kun Hilu mussutti lihapullaa. Tosta lihapullien antamisesta vois pikkuhiljaa yrittää luopua, sen jälkeen Hilu on ihan liian innoissaan. Seuraavaksi piti mennä edestakasin. Hilu sai jonkun ihmeen jeejee-kohtauksen (varmaankin juuri sen lihapullan takia) ja hyppelehti ja pomppi koko matkan. Tuomari kuitenkin pyysi meitä menemään uudestaan ja menikin jo paljon paremmin. Sitten tuomari tutki toisen koiran, ja ojensi meille punaisen nauhan. Mehän ollaan saatu melkein aina sininen, joten oli tosi kivaa saada punanen. Odoteltiin vähän aikaa isojen loppumista, ja mentiin taas kehään. Juostiin pari kertaa ympäri ja seisotettiin koiria. Tuomari valitsi jatkoon kuusi koiraa, ja me oltiin niiden joukussa! Sijoitusta ei kuitenkaan tullut, mutta ei se haitannu. Me oltiin kuitenkin kuuden parhaan punasen joukossa, ja isoja koiria oli yhteensä yli 20. Olin kyllä niin ylpeä tosta karvatollosta kun oli niin hienosti.

Eläinlääkäriin

Hilulla alkoi ripuli viikonloppuna, ja eilen aamulla sen kakan seassa oli verta. Kävin eläinlääkärissä varaamassa ajan ja niillä oli onneksi yksi peruutusaika, muuten ei oltais päästy enne huomista. Ensin lääkäri kyseli kaikenlaista, ja sitten se tutki Hilua pöydällä. Voi että miten hienosti Hilu oli! Se vaan seistä pönötti vaikka mä en edes antanut sille nameja, pidin vaan kiinni. Ei siitä mitään erikoista löytyny. Lääkäri sitten pisti Hilun niskaan jotain, joka saattaa tuntua koirasta myöhemmin oudolta.

Hilu rupesi melkein heti rapsuttamaan sitä paikkaa johon sitä oli pistetty. Se rapsutteli sitä melkein koko ajan, ja ihmetteli kun kaikki huusi sille, että ei saa. Mä laitoin sille hienon paidan, ettei sen kaikki karvat lähtisi eikä se raapis itteensä verille. Ei paita näyttänyt Hilua häiritsevän, ei sitä yleensä mitkään vaatteet häiritse. Jatkoi vaan rapsuttelua.

Muuten meillä on mennyt hyvin. Viikonloppuna meillä kävi molempina päivinä vieras, joka viipyi vähän aikaa. Tervehdys-haukkujen jälkeen Hilu oli hiljaa ja meni haistelemaan vierasta. Kaikki meni hyvin, kunnes vieras lähti liikkumaan ja Hilu rupes haukkumaan. Sen mielestä meillä olevat vieraat on nähtävästi ok, kunhan ne ei liiku. On edistystä kuitenkin tapahtunut.

Maanantaina me mentiin mun kaverin luokse ja tehtiin 1,5h lenkki. Meidän piti mennä metrolla, ja se oli pelottavaa! Hilu oli vähän rennompi kuin aiemmin ja oli koko matkan kuitenkin ihan hiljaa. Perillä mä tervehdin mun kaveria, ja Hilu oli ihan hiljaa. Ennen se on haukkunut jos joku vieras on puhunut mulle ulkona. Hilu vähän haisteli ja sitten me lähdettiin kävelemään. Hilu oli tosi kiltti koko lenkin ajan ja lopulta se rupes kerjäämään mun kaverilta ruokaa. Paluumatka meni paremmin kuin menomatka, metro ei ollut enää läheskään yhtä pelottava. Hilu oli varmaan niin väsynyt ettei jaksanut pelätä.

Hilu on jo 1,5 v vanha. Puoltoistavuotislahjaksi mä tein sille uuden pannan. Siitä ei tullut kauheen hieno, koska mun ompelemistaidot on vähän ruosteessa (tai niitö ei ole koskaan ollut). Uusi panta ei varmaan koskaan tule vakituiseen käyttöön, mutta saimpahan sen sentään tehtyä.

Hilun uusi prinsessa-panta

Bussilla ajelua ja vesisadetta

Mulla oli tiistaina koeviikon takia vapaapäivä, joten piti keksiä jotain yhteistä puuhaa Hilulle ja mulle. Mä sitten tajusin, ettei me olla käyty pitkään aikaan Itiksessä, ja sinnehän me lähdettiin. Otin Hilulle mukaan paljon nameja, mm. lihapullan ja nakin paloja. Me mentiin bussilla, ja vieläkin toi pelkäs vähän, mutta oli kuitenkin paljon rennompi. Itiksessä Hilu käyttäytyi paremmin kuin se on aikaisemmin käyttäytynyt, tapitti suurimmaksi osaksi mua namin toivossa. Käytiin ostamassa mulle yks koulukirja, ja lähdettiin kotiin. Koska oli niin kiva sää, me käveltiin kotiin niin tuli samalla tehtyä kunnon lenkki.

    

Tällä viikolla on satanut paljon, mutta eipä se meidän menoa haittaa. Hilu on tähän mennessä lähtenyt ulos minkälaisessa säässä tahansa, ja se itse asiassa tykkää sateella juoksemisesta.
Mulla on koko ens viikko syyslomaa, eli me ehditään tekemään vaikka mitä. 

Leireilyä

Hilu lähti perjantaina PON-leirille Punkalaitumelle. Mä en päässyt mukaan ja mulla olkin sitten tavallista tylsempi viikonloppu. Hilu käyttäytyi koko viikonlopun mallikkaasti ja haisteli jo perjantaina vieraita ihmisiä ja sai niiltä nameja. Hilu myös haisteli vieraita koiria, ja kai se töpökin heilui kun oli niin ihania poika polskeja.

Lauantaina Hilu osallistui tokoon, agilityyn ja näyttelyharjotuksiin. Agilitya se kokeili ensimmäistä kertaa ja ihan hyvin se meni. Näyttelyharkat meni hyvin, Hilu ravasi ja antoi tutkia. Illemmalla olikin sitten tokokisa, johon Hilu osallistui.

Luoskepäästävyys 10! Tosin tuomari oli Hilulle jo vähän tuttu.

Paikalla makaaminen 7, joku pikkupoika häiritsi Hilua.

Seuraaminen kytkettynä 8, maan hajut kiinnosti liikaa.

Luoksetulo 10, jee! Liikkeestä maahan 9,5

Estehyppy 8,5 ei olla ikinä harjoiteltu eli ihan hyvin.

Sympatiapisteet koiralle 9 Huumoripisteet ohjaajalle 10

Kannustuspisteet 20

Eli yhteesä 92, on Hilu aika taitava!

Sunnuntaina oli taas tokoa agia ja näyttelyjuttuja, meni hyvin. Hilu oli tosi innostunut kun pääsi agilitykentän lähelle, ja se oikeesti tykkäs siitä. Ennen lähtöä Hilu sai kannustuspalkinnon (tai mikä nyt olikaan) agilitystä!

Ehkä me vielä joskus jollekkin agility kurssille päästään, ne on vaan kaikki kauheen kaukana.

Kelpo koira

Hilu ohittaa nykyään toiset koirat ihan hiljaa. Se on kehittynyt tosi paljon muutaman kuukauden aikana. Tänäänkin meitä vastaan tuli monta koiraa eikä sanonu mitään. Kaksi vesikoiraa rupes kauheesti räksyttämään kun näki Hilun, mutta Hilu vaan käveli ohi ja mutusti keksiä. On se hieno.

Hilu lähtee huomenna pon-leirille, ja se on ilmotettu siellä pidettäviin alottelevien koirakoiden tokokisaan. Tänään käytiin vähän harjottelemassa liikkeitä tossa lähellä olevalla kentällä. Yllättävän hyvin se osaa, vaikka ei olla paljoa harjoteltu. Luoksepäästävyys mua eniten epäilyttää, kun toi ei oikein tykkää vieraista.

Me käytiin sunnuntaina Kilossa mätsärissä ja Hilu käyttäytyi hyvin. Junassa oli vähän pelottavaa ja kun pääsi ulos piti ryntäillä minne sattuu, mutta kyllä se siitä rauhoittui. Kehät alko jo 10.00, eli meidän piti lähteä kotoa vähän kaheksan jälkeen. Hilu käyttäytyi kehässä kiltisti, ei sanonut tuomarille mitään. Hilu jopa ravasi, vaikka mä juoksin. Tuomari sano, et vois olla ehkä vähän laihempi, mutta muuten tosi nätti. Tässähän me ollaan koko kesä tota yritetty laihduttaa ja nyt se on ihan hyvän kokoinen. Meille annettiin sininen nauha. Isoja koiria oli vaan 8 ja pian me mentiinkin uudestaan kehään. Sinisen nauhan saaneita oli siis vaan 4, eli me sijotuttaisiin! Siinä sitten seisottiin ja juostiin ympäri, kun palkintojan kanssa oli jotain ongelmaa. Lopulta tuomari rupes sijottamaan ja me oltiin kolmansia, ei jääty vikoiksi :)

SIN3 Mahtava tyttö!

Ensimmäinen postaus

Päätin nyt sitten tehdä Hilulle oman blogin. Täältä blogista voi lukea meidän arjesta ja tapahtumista. Me ei Hilun kanssa varsinaisesti harrasteta mitään, mutta kierrellään mätsäreissä aina kun niitä täällä pääkaupunkiseudulla on, kesän aikana on aika monessa mätsärissä tullu käytyä. Me käydään myös näyttelyissä aina silloin tällöin. Kotona me tokoillaan ja opetellaan temppuja aina kun omistaja jaksaa :).