Polski polskii osa 2

Tiistaina käytiin uimassa. Hilu piti taas kivan huutokonsertin. Haukkuminen alkoi heti kun päästiin sisään ja Hilu tunnisti paikan. Kun H pääsi veteen, se haki lelua innokkaasti, eikä olis halunnut tulla ollenkaan pois vedestä. Se piti väkisin ottaa sieltä pois, ja taas piti haukkua. Ei ole Hilun tapasta haukkua asioille, kai se uiminen on sit vaan niiin kivaa. Ens viikolla uudestaan.

Hilu otti meidän jouluvieraan hirmu hienosti vastaan. Ensin vähän haukuttiin, mutta sitten H hiljeni ja meni haistelemaan. Loppupäivänä se ei enää oikeestaan edes välittänyt vieraasta, ja seuraavakin päivä meni hienosti. Sitten Hilu vähän kyllästyi vieraaseen ja kiltisti olemiseen, mutta ihan hyvin se kuitenkin käyttäytyi. Saa nähdä, mitä lauantain vieraille käy.

Koska postaukset ilman kuvia on tylsiä, laitan tähän viime vuotisen lumen tonkimis-kuvan.

Polski polskii

Tällä viikolla avattiin Helsinkiin vihdoinkin koirauimala. Me käytiin kokeilemassa sitä Hilun ja parin muun koiran kanssa heti tiistaina.

Paikka oli vielä vähän kesken ja siellä oli työmiehiä tekemässä töitä. Koirien kuivauspaikat ja suihkut oli aseteltu vähän tyhmästi, kun piti mennä kaikkien koirien ohi, että pääsi suihkuun. Siellä onneks oli vaan pari hyvin käyttäytyvää koiraa ennen meitä ja meidän jälkeen, eli ei tullut ongelmia.

 Itse allas on 4x8m iso. Koirille heitettiin vuorotellen lelua, koska Hilu ei ainakaan osaa jakaa mitään. Kun H oli ekan kerran käynyt vedessä, se ei olis halunnut tulla sieltä enää pois, se oli niin kivaa. Ei Hilu ole ennen noin paljoo uimisesta tykännyt. Kun Hilu ei ollut vedessä, se haukku ja murisi ja piti ties mitä ääniä kun se olis vaan halunnu uida. Se meteli oli oikeesti ihan kamala! Toivottavasti olis ens viikolla edes vähän hiljempaa.

Rakas Hilu, voisitko olla ensi viikolla vähän hiljempaa?

Joulukuvia

Lunta ja koirapuistoilua

Maanantai-iltana satoi vihdoinkin ensilumi tänne etelään ja kun tiistaina heräsi, oli lunta maassa. Lähdin Hilun kanssa pellolle riehumaan ja pösilö riemastui kun tajusi että täällähän on lunta.

En varmasti katso kameraan!

Nyt on lumi sulanut jo pois, ja tuolla on taas masentavan pimeää ja likaista. Ja sataa vettä.

Me käytiin tänään koirapuistossa Hilun kanssa. Siellä oli ennestään tuttu irlanninterrieri Ruusa ja collie, jota en ole varmaan koskaan ennen nähnyt. Molemmat siis narttuja. Ruusan kanssa Hilu leikki muutaman kerran joskus pentuna ja nyt taas pitkästä aikaa. Hilu käyttäytyi hienosti, olin tosi yllättynyt kun se oli niin kiltisti. Aikansa ne siinä painiskeli (nimenomaan paini, vaikka Ruusa leikkii kaikkien muiden kanssa jahtausleikkejä), ja me lähdettiin pois. Siitä colliesta H ei juurikaan välittänyt.

Messariin

Nyt on tän vuoden viimeinenkin näyttely ohi. Aamulla meitä tultiin hakemaan 8.30. Hilu käyttäytyi heti kivasti, kun se haisteli vierasta ihmistä meidän pihalla ilman murinoita. Me lähettiin kohti messukeskusta, ja perillä oltiin joskus 9 jälkeen. Parkkeerattiin muiden ponien luo ja Hilu meni häkkiin. Siellä se tyytyväisenä makoli, paitsi silloin kun joku meni liian läheltä. Hilun häkin lähellä oli jonkun setterin häkki, ja ne meni siitä aika monta kertaa ohi. H räksytti kerran kun ne meni ohi, ja se toinen koira ei sitten enää oikein uskaltanut mennä siitä. On Hilu aika pelottava.

Kehää odotellessa Hilun tassukarvoja vähän siistittin ja sitä tietysti harjattiin. Hilu myös moikkas paria uutta ihmistä ja anto niiden koskea, se on edistynyt. Sitten päästiin kehään. Ensin juostiin toisen nuoren nartun kanssa ympäri. Hilu ei välittänyt siitä toisesta yhtään, vaikka se on (melkein) aina aikaismmin lähtenyt edellä menevän perään. Siihen tosin jäi aika paljon väliä kun mä säädin jotain omaa. Tuomari katsoi ensin sen toisen koiran, ja sitten oli meidän vuoro. Hilu käyttäytyi hienosti, ei mitään ongelmaa missään vaiheessa. Liikkeet meni myös ihan hyvin. Hilu ei koko aikaa tuijottanut mua, mikä on hyvä juttu.Se katsoi välillä eteenkinpäin. Punanenhan sieltä tuli, ja toinen sija (yllätys yllätys). SA:ta ei tullut, mutta arvostelu oli vissiin hyvä mitä siitä nyt ymmärsi kun se oli espanjaksi.
Tulos siis NUO ERI2.
Kehän jälkeen lähdettiin kiertelemään, ja toin kanssa on kyllä nykyään niin helppo liikkua näyttelyissä! Se ei välitä ihmisistä eikä koirista, vaan kävelee siinä mun vieressä hihna löysänä. Mitään ostettavaa ei löytynyt, mutta näytteitä tuli otettua tosi paljon. Ja hyvin maistuu meidän ahmatille.

Meillä kävi tänään isoveljen kavereita kylässä kun mä en ollut kotona, ja kiltisti H oli niitä haistellut. Ongelmana oli taas vaan se kun ihminen nousee, niin sitten pitää murahtaa. Tääytyy jatkossa kutsua Hilu kauemmas tai ruokkia sitä ja antaa vieraan vasta sitten nousta.

Hilulla on muuten oma joulukalenteri. Se on aina innoissaan avaamassa sitä mun kanssa, töpö vaan heiluu kun Hilu edes näkee sen. Sieltä tulee aina semmonen tekoluu, tai mikälie onkaan mutta hyvin maistuu.