Mäntsälä kr 22.7.

Kesän näyttelyputki jatkui sunnuntaina Mäntsälässä kaikkien rotujen näyttelyssä. PONien kehän arviotu alkamisaika oli 13.00. Me oltiin jo hyvissä ajoin perillä, joskus yhdentoista aikaan. Kehät olivat kuitekin edellä aikataulusta, joten me päästiin kehään jo puol yksi. Ennen kehää ehdittiin vähän treenata Hilun kanssa ja kiertää näyttelypaikkaa. Äiti osti Lalolle samanlaisen kevythäkin kun Hilulla sekä kuusi uutta lelua yhteiseksi. Tosin Hilu ei vielä tiedä, mitä yhteiset lelut tarkoittaa.


Polskeja oli kolme, kaikki narttuja. Tuomarina oli norjalainen Leif Ragnar Hjorth, jolla oli vähän erilainen tapa suorittaa tuomarointi. Koiria ei oikeestaan missään vaiheessa pitänyt seisottaa, vaan tuomari saneli arvostelua samalla kuin kopeloi koiraa. Polskeista ensmmäisenä kehään meni junnunarttu, joka ei saanut SA:ta. Sitten oli Hilun vuoro. Liikkeet meni ihan hyvin, ympöri mennessä Hilu katsoi aika paljon eteenpäin, mutta edestakasin mennessä katsoi vaan muhun. Hampaita näyttäessä nojaili muhun aika paljon, mutta ei sen jälkeen. Meillä oli myös harjotusarvostelija, jonka tutkimisen aikana Hilu seisoi hyvin, eikä nojaillut. Meille näytettiin punaista ja vaaleanpunaista läpyskää, eli ERI ja SA. Hilun jälkeen myös valionarttu sai SA:n, joten sitten oli PN-kehä. Juostiin kerran ympäri ja Hilu laitettiin ykköseksi! Se sai toisen sertin ja oli kaiken lisäksi vielä ROP! Enää yksi serti ja H on valio.  

Me jäätiin odottamaan ryhmäkehiä ja saatiin odottaakin monta tuntia. Ykkösryhmän tuomari oli joku ruotsalainen mes, jonka nimeä en jaksa etsiä. Hilu käyttäytyi ja esiinty hyvin, mutta ei me puolen kierroksen juoksemista pidemmälle päästy.






Utmärkt typ och storlek. Utmärkt feminint huvud. Korrekt bett, god pigment, vackra ögon. Välplacerade öron, god hals, välvinklad, välutvecklad bröst. Välformad kors. Muskulös rygg. Typisk päls. Rör sig mycket bra. Typisk temperament. AVO ERI1 SA PN1 SERT ROP

Mätsäri Sahaajankadulla

Eilen käytiin pitkästä aikaa mätsärissä, niitä kun ei ole oikein ollut. Lalokin sai jo osallistua isoihin pentuihin ja Lalon veli Junnu oli myös mukana. Ensin sanottiin, että isoilla pennuilla ja isoilla on sama tuomari eli ne on peräkkäin samassa kehässä. Pentujen piti olla ensin, mutta kun Lalon kanssa odoteltiin kehän vieressä, huudettiin, että isojen kehä alkaa. Koira vaihtoon ja kehän viereen taas odottamaan. Isot alkoivat, mutta pennuilla oli vaihtunut tuomari ja ne alkoivat melkein samaan aikaan. Äkkiä piti hakea Junnu ja Lalo, ja Junnun oikea vuoro olikn mennyt jo. Junnu pääsi kuitenkn seuraavaan pariin ja sai hienolla käytöksellä punaisen nauhan. Kovasti oli tuomari ihmetellyt pennun ikää, noi kun on vasta vähän yli 4kk.
Sitten jännitettiin, että ehdinkö mä esittää sekä Hilun että Lalon. Hilun vuoro tuli ensin. Parina meillä oli valkoinenpaimenkoira. Hilu ei ole koskaan aikaisemmin käyttäytynyt kehässä noin nätisti ja liikkunut noin hienosti. Ensin mentiin kerran yhdessä ympäri ja H ravasi katse eteenpäin koko matkan. Ei vetänyt edellisen koiran perään, vaikka katsoikin sitä. Toinen koira tutkittiin ensin, sitten tuomari tuli meidän luo. Himpula ei nojaillut yhtään!! Vaikka oli miestuomari. Liikkeet meni myös kivasti, vähän otti taas liikaa kontaktia. Meille annettiin sininen.
Koira vaihtoon ja melkein heti päästiinkin Lalon kanssa kehään. Mentiin kerran yhdessä ympäri ja penska meni paljon nätimmin kuin pelkäsin. Pari laukka-askelta aina välissä, mutta suurimman osan ravasi hyvin. Lalokin yrittää ottaa kontaktia ravatessa, mutta ei kai sitä voi pentua syyttää liian hyvästä kontaktista? Tuomari tuli tutkimaan Lalon, muuten meni tosi hyvin, mutta hampaita ei kakara halunnut näyttää. Vähän aikaa tuomari yritti niitä katsoa, ja lopulta näki toisenkin puolen. Liikkeet meni taas ihan hyvin.

Seuraavaksi alkoi isojen nauhakehät, jonne me Hilun kanssa mentiin. Hilu liikkui ja seisoi nätisti, mutta meidät kuitenkin käteltiin pois. Ei kuitenkaan ekojen joukossa, aika kauan me siellä pysyttiin, mutta kahdeksan parhaan joukkoon me ei päästy. Pentujen sinisten oli alkamassa ja sinne hirveetä vauhtia. Isoja pentuja oli yhteensä 34 eli sinisen saaneita 17. Ensin puolen meni kerran ympäri ja sitten puolet. Lalo välillä yritti päästä haistelemaan edellistä, mutta nätisti meni suurimman osan matkasta. Tuomari rupesi kättelemään koiria pois ja meni meidän ohi. Odoteltiin siinä vähän aikaa kunnes pentuja oli seitsemän. Mentiin pareittain edestakasin, jonka jälkeen tuomari tiputti kaksi. Mentiin yhdessä ympäri, jonka jälkeen me ja yksi toinen pentu mentiin vielä kerran ympäri. Se toinen pentu käteltiin pois, eli me oltiin neljän parhaan joukossa. Lopulta meille annettiin keltainen ruusuke eli tulokseksi tuli isojen pentujen SIN3. Junnu kävi vielä punaisten kehässä, mutta ei hienosta käytöksestä huolimatta sijoittunut.

Forssa kr 15.7.

Matkaan lähdettiin jo lauantaiaamuna molempien koirien kanssa. Lalokin pääsi tutustumaan maalaiskoiran elämään ja lehmiin. Matka sujui hyvin. Hilu istui taas koko matkan, mutta Lalo sentään tajusi olla makuulla. Pösilöt sai olla paljon ulkona vapaana, ja aika kuluikin niiden leikkejä seuratessa. Lalo ei millään meinannut pysyä Hilun perässä, mutta yritti kuitenkin kovasti. Yöllä Hilu ja Lalo nukkuivat ensimmäistä kertaa samassa huoneessa, eikä mitään ongelmia tullut.

Sunnuntaina oli vuorossa näyttely, jonne Lalokin pääsi mukaan. Päiväksi oli luvattu vesisadetta, joten me kasattiin teltta ja odoteltiin siellä polskien alkamista. PONien tuomarina oli suomalainen Saija Juutilanen ja niitä oli ilmoitettu kuusi kappaletta. Kaikki oli paikalla, kolme urosta ja kolme narttua. Ensin oli urokset, vaan yksi sai SA:n. Pian olikin Hilun vuoro. Neiti antoi tuomarin tutkia tosi hyvin, ei oikeestaan yhtään nojaillut. Liikkeetkin meni kivasti, vaikka alusta oli aika epätasainen. Hilu sai ERI:n ilman SA:ta.

2v. Oikean raaminen nuori narttu. Sopivat kulm. ja raajaluusto. Vielä kovin kapea linja ja kevyt runko. Tarvitsee lisää tilavuutta. Narttumaien pää, johon saa tulla lisää voimaa. Hyvä ilme ja purenta. Oikea kaulan pituus. Vahvat kintereet. Erinomainen karvanlaatu. Kovin kapea liikemalli ja korkeat etuaskeleet. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen, mutta raamit ovat laadukkaat. AVO ERI1

Vuorikiipeilijä

Lalo-riiviö on ruvennut hyppimään ja pomppimaan ties minne. Eilen se meni sohvan kautta ensimmistä kertaa pöydälle. Tänään se tiputti päydältä videokameran, joka onneksi toimii vielä. Sitä ei voi näköjään jättää yksin olkkariin, ettei vaan käy mitään. Sohvallekkin se hyppää, heiluttaa siinä häntäänsä ja tekee olonsa mukavaksi. Ei se mua haittaa, että se sohvalla on, mutta muut meillä ei oikein tykkää siitä.
Pentukurssi oli taas tiistaina ja hienosti kakara käyttäytyi. Me harjoteltiin rauhassa katsomista ja ohittamista niin, että jokainen aina vuorollaan käveli huoneen keskellä koiran kanssa. Hienosti meni Lallulla. Treenattiin myös vähän luoksetuloa ja lelulla leikkimistä. Uutena juttuna tuli käden koskettaminen nenällä. Tosin ei se meille mikään uus juttu ollut kun ollaan Hilun kanssa sitä tehty paljon. Vetäjä kysyi, että ollaanko me harjoiteltu sitä aikaisemmin, kun menee niin hienosti. Ei oltu, Lalo on vaan niin viisas ja nopeasti oppiva penska (silloin kun on sill tuulella).
Hilu on ilmoitettu muutamaan uuteen kaikkien rotujen näyttelyyn, Heinolaan 19.8, Helsinkiin 2.9. ja Porvooseen 9.9. Jos siitä joskus valio tulis. Erkkariin lähtee molemmat koirat ja se onkin Lalon ensimmäinen näyttely. Riiviö menee pikkupentujen luokkaan.
Ilmoitin Hilun tänään myös rally-tokokisoihin ALO:on  Hyvinkäälle 18.8. Vielä on reilu kuukausi aikaa treenata. Vahvistusta pitää vielä odottaa, mutta kyllä mä luulen, että me sinne mahdutaan.

144 kg ilmaista ruokaa!

Lalo syö Hill`sin penturuokaa, joten äiti liittyi johonkn Hill`sin pentuklubiin tai mikä nyt onkaan. Sieltä tuli sitten sähköposti, jossa kerrottiin, että äiti on voittanut vuoden koiranruuat! Meille tuli 12 kuponkia, joilla saa kaikilla hakea yhden 12kg säkin Hill`siä. Lalo jatkaa samalla penturuualla, mutta Hilu sai nyt vaihtaa myös Hill`siin. Ostettiin, tai siis haettiin sille Nature's Best™ Canine Adult Mini/Medium ruokaa se 12kg. Hyvin ainakin maistuu, eikä ainakaan vielä ole tullut mitään ongelmia. Hassun muotosia noi nappulat, siellä on luun ja sydämen muotosia mappuloita.

Karjaa KV 8.7

Eilen otettiin suunta kohti Karjaan kansainvälistä kera Hilun ja toisen pösilön, Lalon isän Rockyn. Matka sujui nopeasti kivassa säässä, vaikka oli luvattu sadetta ja ukkosta.
Näyttely järjestettiin urheilukentällä, tilaa oli paljon ja kehät oli kivan kokoiset. Meillä oli tällä kertaa telttakin mukana, kun äiti sellaisen oli tilannut. Koska sää oli niin hyvä, jäettiin teltta ensin autoon. Teltoille oli kuitenkin varattu paljon tilaa ihan meidän kehän vierestä, eli päätettiin sittenkin hakea se. Siellä sitten odoteltiin ja kateltiin, miten tuomari lähestyy koiria. Näytti jakavan aika paljon ERIä ja SA:ta. Ennen PONeja vähän satoi, mutta se onneksi loppui ennen meitä. Teltasta oli hyötyä.
Polskeja oli ilmoitettu viisi, kolme urosta ja kaksi narttua. Tuomarina siis venäläinen Abrakimov Shamil. Rocky jahtasi viimeistä valioitumiseen tarvittavaa sertiä, mutta tulos oli PU3 kera varojen. Hilua ennen oli junnunarttu, joka sai ERIn ja SAn. Himpulan vuoro tuli, ja neiti oli hienosti. Vähän taas nojaili tuomarin tutkiessa. Tuomari ei kauheasti kopeloinut, mutta katsoi hampaat tosi tarkasti. Mentiin ympäri ja H vähän pomppi lopussa, muuten meni hienosti. Sitten seisottiin. Hilu oli vähän malttamaton ja levoton, eikä sen asentokaan vissiin ollut hyvä. Liikuttiin uudestaan, edestakas ja ympäri. Hilu jatkoi välillä pomppimista, meni kuitenkin muuten nätisti, tosin tuijotti muhun kamalasti. Hilppe sai ERIn ja SAn ja  sitten olikin parhaan nartun valinta. Juostiin kerran ympäri ja H veti edellisen perään tai pomppi. Välillä meni ihan hienosti. Junnu valittiin ensimmäiseksi, eli Hilu oli toinen. Hilu sai vara-sertin, mutta cacibia tuomari ei jostain syystä halunnut sille antaa.

Abrakimov Shamil, Venäjä
Of breed type, good body fill & depth front quarters bit east-west. Rear angulations could be bit better. Coat could be better prepared.
AVO ERI1 SA PN2 VARA-SERT

Kotimatkalla rupesi satamaan, mutta me oltiin turvallisesti autossa, eikä kastuttu. Kotona odotti tylsistynyt Lalo, joka pääsi moikkaamaan isäänsä ja oli niiin iloinen!

Keltainen koira tarvirsee tilaa

Jotkut koirat tarvitsevat tilaa

Jos näet koiran, jolla on keltainen nauha tai rusetti hihnassaan, anna sille tilaa. Älä lähesty koiraa tai sen taluttajaa. Keltaisella värillä he osoittavat ettei koira voi syystä tai toisesta olla lähellä toisia koiria. Mikä on liian lähellä, sen tietävät vain koira ja sen omistaja.

Miksi jotkut koirat tarvitsevat enemmän tilaa?

Koira voi olla sairas tai sitä saatetaan parhaillaan kouluttaa.
Se saattaa olla rescuekoira, jota totutetaan pelottavalta vaikuttavaan ympäristöön.
Sillä voi olla huonoja kokemuksia toisista koirista, eikä se siten halua kohdata muita koiria, vaikka ne olisivatkin ystävällisiä.
On olemassa useita syitä, miksi koira voi tarvita hieman tavallista enemmän tilaa. Osoitathan siis kunnioitusta heidän esittämälle toiveelle ja pidät etäisyyden koiraan tai annat sille aikaa siirtyä pois tieltäsi.

Keltaisen merkki koiralla tarkoittaa siis lyhyesti ja yksinkertaisesti:
Tämä koira tarvitsee hieman enemmän tilaa kuin toiset koirat.

Kiitos!
Keltaisten koirien emännät ja isännät kiittävät huomaavaisuudestasi.

http://www.gulahund.se/default_fi.asp

Ponien agilitypäivä + Lalo sosiaalistuu

Hilu pääsi eilen pitkästä aikaa sen niiin ihanan lajin, agilityn pariin ponien agilitypäivän merkeissä. Lalo pääsi myös mukaan tapaamaan sisaruksiaan ja muita poneja. Meni se pari kertaa putkenkin läpi.
Hilu oli koko päivän niin innoissaan, sen mielestä agility on tosi hauskaa. Me tehtiin pari rataa ja Hilu tutustui ensimmäistä kertaa puomiin ja A-esteeseen. Puomi oli vähän pelottava, mutta parin kerran jälkeen se meni siitä ihan reippaasti. A sen sijaan ei ollut läheskään yhtä pelottava ja se löytyikin viimeiseltä radalta. Hypyt oli Hilulle välillä vaikeita kun se ei oikein tajunnut, mitä sen pitäisi tehdä. Muut naureskeli Hilun vauhdittomille hypyille, kun se ylitti esteet tosta vaan ilman vauhtia.








Lalon pentukurssi alkoi tiistaina. Se on Heiluvan hännän järjestämä ja kestää viisi kertaa. Ekalla kerralla me harjoteltiin katsekontaktia, luoksetuloa ja nätisti hihnassa kävelemistä. Lalo oli viidestä pennusta vanhin, muut oli melkein kuukauden nuorempia. Lalo teki kaiken hienosti, vaikka välillä piti haukkua, koska oli muka liian tylsää.




Keskiviikkona Lalo pääsi tapaamaan sisaruksiaan Koneen kentälle. Meno oli reipasta ja penskoilla oli tosi hauskaa. 
Tänään käytiin Itiksessä ja Lalo tuli mukaan. Eläinkaupoissa myyjät sitä rapsutteli ja häntä vaan heilui. Lalo on ihanan avoin! Loppuvaiheessa poikaa rupesi vähän väsyttämään ja se rupesi nukkumaan keskellä lattiaa.