lauantai 16. elokuuta 2014

Maailman parhaan valinta

Viime viikonloppuna Helsingin Pasilassa saattoi törmätä toinen toistaan upeampiin koiriin, nimittäin maailman voittaja -koiranäyttely järjestettiin Suomessa! Viikon aikana kisattiin myös tokon ja koiratanssin maailmanmestaruuksista, ja kyllä mua harmitti kun en päässyt töiden takia kisoja katsomaan. Erityisesti koiratanssin esityksiä olisin halunnut nähdä.  


Meidän osalta viikonloppu alkoi PONporukan grilli-illalla meidän pihalla. Paikalle saapui tuttuja naamoja Suomesta kymmenkunta, joiden lisäksi muutama ulkomaalainenkin löysi perille mukanaan suuri määrä ruokaa. Hilu ja Lalo oli viety evakkoon veljelle, sillä koiratkin olivat tietenkin tervetulleita. Ajateltiin, että on meille helpompaa, jos omia ei tarvitse koko ajan vahtia. 



Vietettiin siis hauska ilta polskeista ja Helsingistä ja mistä lie jutellen, ja välillä aina naurettiin pikkupentujen hölmöilylle. Ja ruoka oli tietysti hyvää! 




Lauantaina lähdin (pyörällä!!!) turistelemaan messukeskukseen, koska oletin sen olevan täynnä kaiken maailman myyntikojuja, jotka edes vähän liittyisivät koiriin. Joten olin melko yllättynyt ja pettynyt kun pääsin perille ja sain kierrettyä paikan hetkessä, eikä oikein mitään ostettavaakaan löytynyt. Pariin kertaan kiersin paikan uudestaan, ja kyllä sieltä kuitenkin jotain tarttui mukaankin (mm. 70 euron shampoopullo...). Aika pian lähdin takaisin kotiin, olihan mulla vielä yksi (ja puoli) koiraa laitettavana. 

Kaikkia oli kovasti varoiteltu ruuhkista parkkialueella, joten me lähdimme sunnuntaiaamuna todella hyvissä ajoin kohti messukeskusta. Ruuhkia ei kuitenkaan näkynyt missään, ja saatiin auto heti parkkiin (viidenteen kerrokseen jee) ja kehän laidalla oltiin jo reilu kaksi tuntia ennen arviotua alkamisaikaa. 

Polskeja oli ilmoitettu ihan kiva määrä, 34, ja kaikki olivat saapuneet paikalle. Suomesta koiria oli 20, Saksasta 6 ja Puolasta ja Ruotsista 4. Masa oli ensimmäinen PON, ja mittatikkuahan tuomari rupesi heti kaivelemaan. Ison koon lisäksi tuomari ei tainnut muutenkaan erityisesti pitää vielä keskeneräisestä junnusta, ja tulokseksi tuli EH. Masa oli ainut junnu-uros, eli titteli olisi ERIllä irronnut, joten vähän harmitti. 


Valiouroksia oli tosi paljon, 11 kappaletta ja todella hienoja suurin osa! Oli vähän hassua olla kehässä niin monen polskin kanssa, yleensä kun on tottunut olemaan siellä yksin tai korkeintaan muutaman muun polskin kanssa. Juostiin yhdessä kaksi kertaa ympäri, ja voi että kuinka huonosti Lalo meni. Nänä pysyi matossa kiinni vaikka miten viheltelin ja kimitin ja yritin saada Lalon huomion. 


Yksilökehään lähdettiin salainen ase (lue: vinkuva pallo) mukana, ja johan poika liikkui nätisti! Tutkimisessakaan ei mitään ongelmaa ja meille heilauettiin punaista läpystkää! Kovatasoisessa (11 koirata 10 sai erin) luokassa ei enää sijoituttu, mutta sijoittuneet oli kaikki kyllä niin hienoja, että ei ihme. Kehän jälkeen kyllä pari ihmistä tuli sanomaan, että Lalosta on kasvanut tosi komea ja että kyllä se vielä muut voittaa! Ja esiintymistäkin kehuttiin! 



Excellent balance. Very good skull & eye. Needs much stronger underjaw . Very good neck & topline. Excellent forechest. Good body for age. A little straight in front. Very goog movement, a little weak in hocks. Excellent coat. Excellent temperament with good style. VAL ERI 
Staton Paul, Ruotsi

Narttujen jälkeen osallistuttiin Lalon kanssa vielä kasvattajaluokkaan, jossa tuli tulokseksi toinen sija kera KP:n. 






 Kun kaikki poslkit oli arvosteltu, oli piknikin vuoro kehän laidalla. Kaikki olivat tuoneet jotain mukanaan, ja taas juteltiin ja nautittiin hyvästa ruuasta ja iloittiin hyvistä tuloksista.


Kaiken kaikkiaan kiva viikonloppu! Saa nähdä, koska pääsen seuraavan kerran näin isoon näyttelyyn. Poikia ei ole taidettu nyt mihinkään näyttelyyn ilmottaa, mutta eiköhän me ainakin messariin tulla. Viralliset aksakisatkin olisi Lalon kanssa tarkoitus startata syksyn aikana, kunhan kepit vaan tulisi kuntoon. Ja ehkä tämä postaustahtikin tästä vähän paranisi...