Treeniä treeniä!

Perjantain aksatreeneissä ei ollut kouluttajaa tällä kertaa, joten tehtiin sitten juttuja omatoimisesti. Tehtiin lyhyttä rataa. Radalla oli rengas, joka tuotti taas Lalolle ongelmia. Laskin rengasta, jonka jälkeen L taisi mennä sen ihan oikein (kannattaisi kirjoittaa nää heti treenien jälkeen niin muistaisikin jotain). Hilulla ei ollut radalla ongelmia, oikeisiin asioihin keskittyminen oli vaan välillä hukassa.
Sivussa treenattiin molempien kanssa keppejä. Hilulla taisi mennä hyvin, en tarkemmin ehtinyt seuraamaan. Juuri kun olin sanonut, ettei Lalo oikein osaa vielä keppejä eikä sen keskittyminen riitä kaikkien suorittamiseen, se teki ne täydellisesti!  Kaikki kepit! Mä vaan kävelin hölmistyneenä vierellä. Molemmat koirat menivät myös pussin läpi muutaman kerran. Luulin, että Hilua pelottaisi, mutta sieltä se vaan juoksi läpi. Hilusta on tullut rohkea!
Hilu teki keinunkin pari kertaa ihan superisti! Vähän sitä vielä taitaa jännittää, sen verran varovaista meno on, mutta ei se enää mitään apuja tarvitse. Laltsulle keinu ei ole koskaan mikään vaikea ollutkaan, ja se sujui perjantainakin hyvin.

Ensi viikon perjantaina eli itsenäisyyspäivänä meillä onkin jo seuraavat rally-tokokisat. Lalo mölleilee ja Hilun kanssa yritetään saada avosta kolmas hyväksytty tulos ja RTK2.

Popsi popsi broileria

Sydäntä ja kivipiiraa, nam nam! No koirat ainakin tykkää. Viime perjantaina kävin ostamassa Mustista ja Mirristä Maukkaan kokonaisia broilerin sydämiä ja kivipiiroja. Sydämiä ostin kaksi 500g pötkylää. Kivipiiroja otin kaksi pussia, jotka nekin taitaa olla 500g. Hinnaksi näille kaikille tuli reilut seitsemän euroa, eli suht edullisia nämä on koirien treeninameiksi. Kotona heitin kattilaan ensin kivipiirat, sitten laitoin uuden veden ja sydämet. Tein vaan sen virheen, että valitsin pienimmän meiltä löytyvän kattilan. Ja se oli liian pieni! Ihan hyvin onnistui kuitenkin keittäminen. Keitinveden olen aiemmin ottanut talteen ajatuksena antaa se koirille, mutta se on yleensä unohtunut, joten nyt kaadoin veden suoraan pois. Seuraavana päivänä pilkoin sydämet ja kivipiirat pienempiin paloihin ja laitoin ne pussiin ja pakkaseen.





Koirat saivat tällä viikolla taas munuaista. Pilkoin ne valmiiksi ihan pieniin paloihin, mutta syöminen ei siltikään onnistunut. Lalollekaan ei kelvannut. Nappulan mukana meni muutama pala, mutta ilman ei. Täytyy varmaan seuraavalla kerralla keittää munuaiset, niitäkin kun tuolta pakastimesta löytyy.

Perjantai-illan aksailut ja "oikeat" rally-tokotreenit

Eilen oli taas aksatreenit, jotka jäivät viimeviikolla Lalon matkan ja mun sellokonsertin takia väliin. Lalon keskittymiskyky oli vähän hukassa ja herra oli muutenkin jotenkin hidas. Radalla oli tällä kertaa mukana myös pituus, joka hieman hämmensi Laloa. Tehtiin pari kertaa vaan pituus, jonka jälkeen sen suorittamisessa ei ollut ongelmia. Treenasit itse myös Hilun kanssa. Lalolta vauhti puuttui, mutta Hilulla sitä riittii. Hoota ei pituuskaan hämmentänyt, hienosti se sen hyppäsi. Sivussa treenattiin molempien koirien kanssa rengasta niin, että se oli ihan matalalla. Läpi meni molemmat jokaisella kerralla.

Meidän agilitypolskiporukka otti Vuokkoset-areenalta vuoron tiistaisin 16-17, minne en itse toistaiseksi pianotunnin takia pääse. Molemmat siellä kuitenkin pääsevät treenaamaan. Ensi vuodeksi saan toivottavasti tunnin siirrettyä niin pääsisin itsekin mukaan.

Tänään käytiin Martinlaaksossa treenamassa rally-tokoa. Petsiessä oltiin sovittu treenit parin muun koiran kanssa. Lähdin ensimmäistä kertaa yksin autolla vieraaseen paikkaan! Hyvin pääsin kuitenkin perille. Mulla oli molemmat koirat mukana sekä videokamera, joten en jaksa sen kummempaa kirjoitella. Hienosti meni molemmilla. Lalo vaan sai jostain päähänsä, että joka kerta kun pysähdyn, pitää mennä maahan...



00007 from Elli Heinilä on Vimeo.


00006 from Elli Heinilä on Vimeo.



00004 from Elli Heinilä on Vimeo.

Pellolla

Hullumunailua

Hullumuna from Elli Heinilä on Vimeo.

Mä osasin, jee! Eilen rekisteröidyin tonne vimeoon just sen takia, että nää videot saisi suoraan tänne blogiin eikä tarvitsisi linkata. Osasin upottaakin videon tänne blogiin, pösilöt leikkimässä hullumunilla.

Ne Baltian tuliaiset

Good size and proportion, very nice topline, excellent line rear, very good line front, body wide enough for his age, nice head with a very goog profile, big nose, nose could be a little bigger for the male, very good coat structure, moves well from side. ERI1 SA PU3

Tuomarina puolalainen Andzej Stepinski.
Eli mitään varsinaisia tuliaisia ei tullut (paitsi ruokaa :D), mutta äiti sai paljon neuvoja esittämisestä. Kaikki kuusi polskia olivat suomalaisia, joten tittelit tulivat kuitenkin Suomeen. Sertin siirtymisestä ollaan montaa mieltä. Toisten mielestä Lalo saa Latvian sertin, koska PU1 ja PU2 olivat jo Latvian valioita, kun taas toiset väittävät, ettei sertiä saa, jos ei saanut kehässä sitä lappusta. Hilun ja Masan kanssa lähdetään kuitenkin vielä Latviaan, eiköhän yksi Lalo mene siinä samalla.

Käytiin Hilun kanssa sunnuntaina pitämässä pienet vetotreenit huonolla menestyksellä. Hilua ei vetäminen eikä lelu kiinnostaneet, joten lopetettiin melkein heti. Ehkä aina ei voi mennä hyvin?










Tänään treenattiin molempien koirien kanssa tokojuttuja pihalla. Ja voi miten hienoja toko-otuksia noi olikaan! Hilun on ruvennut edistämään seuraamisessa ihan kamalasti. Syynä lienee liika innostuminen ja huono keskittyminen. Treenattiin imuttamalla, jos se oikea paikka löytyisi. Ja kyllä se sieltä pikkuhiljaa alkaa löytymäänkin. Joku päivä käytin myös lelua takapalkkana, mikä ei ollut kovin hyvä idea, koska lelu innostaa Hilua entisestään. Pitäisi kokeilla jotain tylsää namia (jos sellaista edes Hilun mielestä on).
Lalon kanssa treenasin myös seuraamista ja perusasentoa. Lalo keskittyi mahtavasti ja häntä heilui koko ajan. Perusasennon jätkä osaa jo ihan hyvin ja seuraaminenkin alkaa muistuttamaan jo... seuraamista? Maahanmeno Laltsulla on nopea, mutta sitä ei vielä seuraamisen kanssa treenata.

 

 
 

Kuka on Masa?

Tää postaus olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten... Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Mun sisko (joka ei siis asu enää kotona) oli miettinyt oman polskin ottamista jo vähän pidemmän aikaa, kun Lalon kasvattaja kysyi, että haluaisiko hän puolalaisen polskin osaomistukseen (niin kuin meidän molemmat koirat on). Vähän aikaa sitä mietittiin, ja se oli sitten menoa. Puolassa oli reilu kolmikuinen reipas pitkähäntäinen ja tervesilmäinen PON-poika vailla kotia. Koska pentu oli jo niin vanha, se piti saada mahdollisimman nopeasti puolasta suomeen. Niinpä mun sisko, äiti ja Lalon kasvattaja lähtivät muutaman päivän miettimisen jälkeen hakemaan pentua, jonka kasvattaja perheineen toi Liettuaan. Nyt Masa on ollut muutaman viikon Suomessa ja alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään suomea ja tottumaan täällä elämiseen. Masa asuu noin kilometrin päässä meistä ja on käynyt meillä monta kertaa viikossa. Hilu ja Lalo ovat ottaneet pikkuherran hyvin vastaan, vaikka Hilu onkin sitä pari kertaa vähän rajummin komentanut. Lalon leikit ovat liian rajuja pennulle, joten poikien ollessa riehakkaalla tuulella niitä pidetään eri huoneissa. Masa kasvaa kuitenkin kovaa vauhtia, joten eiköhän Lalokin pääse pian leikkimään uuden kaverin kanssa.

Lalovapaa viikonloppu

Lalo lähti eilen äidin kanssa Latviaan Baltian voittaja 2013 -näyttelyyn, ja voi että me ollaan Hilun kanssa nautittu hetkestä ilman Laloa. Illalla sai mennä rauhassa nukkumaan ilman kamalaa jatkuvaa haukkumista, aamulla sai nukkua rauhassa ilman että kukaan tuli repimään sängystä ylös koska "koirien pitää päästä ulos" (vaikka ne itsekin vielä nukkuu), Hilu pääsi yksin aamulenkille ilman jokapäiväistä tappelua siitä, otanko Lalon mukaan, kukaan ole koko ajan huutamassa, että mun pitäisi harjata Laloa, eikä mulla ole koko ajan huono omatunto siitä, etten ota Laloa lenkille tai harjaa sitä (vaikkei sen hoitamisen mun vastuulla pitäisi ollakaan).  Ja täytyy sanoa, että aamulenkki oli paras pitkään aikaan! Hilu sai olla melkein koko lenkin vapaana ja hienosti neiti oli kuulolla. Läydettiin uusi kiva lenkki, mutta harmi vaan siihenkin tulee talvella latu.

Annoin koirille keskiviikkona kokonaiset porsaan munuaiset ja arvatkaa, kumpi jätti syömättä? Hilu, HILU! Maailman ahnein koira ei tiennyt, miten johonkin kokonaiseen lihaklönttiin pitäisi suhtautua. Lalo oli hetken miettimisen jälkeen pistänyt munuaisen poskeensa. Pilkoin Hoolle munuaisen vähän pienempiin paloihin ja jätin sen sille yöksi. Oli se sentään saanut siirretyksi palaset kupista lattialle kupin viereen. Aamulla tein vielä pienempiä palasia, muttei niidenkään syöminen onnistunut. Eilen illalla keitin palaset ja johan niisen syömien onnistui.

Toivottavasti kukaan ei nyt luule tämän postauksen takia, etten mä tykkäis Lalosta tai ettei se olisi mulle tärkeä. Eihän se ole lähsekään yhtä tärkeä mulle kuin Hilu, minkä ei pitäisi mikään ihme olla, onhan Hilu mun ja Lalo äidin. Lalo vaan osaa olla joskus todella rasittava. Se vetää hihnassa, vaikka edistystä hihnakäytökseen onkin tullun huimasti, kiitos minun. Lalolla ei myöskään ole hajuakaan siitä, miten vastaantulevien ihmisten, koirista puhumattakaan, kohtaamisessa tulisi käyttäytyä. Kun mulla on molemmat koirat mukana, mun on pakko keskittyä Hiluun koiria ohittaessa. Hilun ohitukset menee hienosti, mutta se vaatii kuitenkin tiettyjä juttuja ohittaakseen nätisti. Lalo ei osaa ohittaa, ei siitä nyt sen enempää. Lalo on kuitenkin ihana, hölmö, TYHMÄ persoona, vaikken ole sen polskiudesta kovinkaan vakuuttunut (Lalo ei ole kovin ahne, se kuolaa (!) ja sen häntä heiluu koko ajan ja niin kuin totesinkin jo, se on sangen tyhmä (tai sitten Hilu on jotenkin erityisen viisas)). Lalolla on kuitenkin joatin ihmeellistä agilityälyä, sillä missään agijutuissa sillä ei ole ollut ongelmia ja se on oppinut nopeasti! Nyt pidetään Laltsulle peukkuja, toivottavasti sillä olisi jotain tuliaisia kotiin!

Hieno tyttö!! eiku sähän ootkin poika...

Välillä menee koirat sekasin, mutta ei se näytä niitä haittaavan. Keskiviikkona käytiin läheisellä hiekkatiellä juoksemassa. Äiti tuli lelun kanssa mukaan seisomaan noin parin sadan metrin päähän, eli matka oli reilusti pidempi kuin aiemmin. Koirat juoksivat yksitellen. Ensin kaksi kertaa, sitten tauko ja toiset kaksi kertaa. Hienosti vetivät molemmat, ensi viikolla voisi taas vähän pidentää matkaa.

Perjantaina oli agitreenit. Treenattiin valssia, jossa ohjaajalla oli (tietenkin) suurempia vaikeuksia kuin koiralla. Lalo keskittyi taas viime viikkoa paremmin! Lisäksi treenattiin rengasta ja keinua. Rengas meni aluksi hyvin, mutta kun se nostettiin maksikorkeudelle, Lalo meni ali tai vierestä. Eli lisää treeniä vahan matalammalla korkeudella. Keinu meni kivasti, Lalo malttoi pysähtyäkin odottamaan. Hilun treenailua en ehtinyt kauheasti seurata. Rengas sillä meni kuulemma hyvin, mutta keinua se vähän pelkäsi.

Eilen käytiin Lahdessa rally-tokokisoissa. Hilu oli ilmoitettu avoon, Lalo tuli mukaan halloweenradalle. Meillä meni Hilun kanssa tosi hienosti tokavikaan kylttiin asti. Sitten se istui ihan väärään paikkaan (olisi siis pitänyt istua perusasentoon) ja mä päätin uusia kyltin. Ei olisi pitänyt, koska neiti rupesi tarjoamaan pyörimistä yms, ja lopulta pisteitä lähti tästä yhdestä kyltistä 13. Hilulla on muutenkin ollut perusasennon oikeassa paikassa ongelmia, se tuppaa olemaan niin innostunut, ettei keskity kunnolla. Pisteitä tuli lopulta 86/100, eli hyväksytty tulos. Video
Lalon kanssa tehtiin halloweenrata. Jokaisessa kyltissä oli kaksi vaihtoehtoa, joista sai valita kumman tekee. Lalon kanssa tehtiin tietysti kaikki helpoimmat jutut. Jätkä keskittyi välillä todella hienosti. Välillä oli taas sitä tuttua haistelua, mutta huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Video
Hiltsukin kävi halloweenradalla, kivasti meni sekin. Video