Mun sisko (joka ei siis asu enää kotona) oli miettinyt oman polskin ottamista jo vähän pidemmän aikaa, kun Lalon kasvattaja kysyi, että haluaisiko hän puolalaisen polskin osaomistukseen (niin kuin meidän molemmat koirat on). Vähän aikaa sitä mietittiin, ja se oli sitten menoa. Puolassa oli reilu kolmikuinen reipas pitkähäntäinen ja tervesilmäinen PON-poika vailla kotia. Koska pentu oli jo niin vanha, se piti saada mahdollisimman nopeasti puolasta suomeen. Niinpä mun sisko, äiti ja Lalon kasvattaja lähtivät muutaman päivän miettimisen jälkeen hakemaan pentua, jonka kasvattaja perheineen toi Liettuaan. Nyt Masa on ollut muutaman viikon Suomessa ja alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään suomea ja tottumaan täällä elämiseen. Masa asuu noin kilometrin päässä meistä ja on käynyt meillä monta kertaa viikossa. Hilu ja Lalo ovat ottaneet pikkuherran hyvin vastaan, vaikka Hilu onkin sitä pari kertaa vähän rajummin komentanut. Lalon leikit ovat liian rajuja pennulle, joten poikien ollessa riehakkaalla tuulella niitä pidetään eri huoneissa. Masa kasvaa kuitenkin kovaa vauhtia, joten eiköhän Lalokin pääse pian leikkimään uuden kaverin kanssa. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti