lauantai 9. marraskuuta 2013

Lalovapaa viikonloppu

Lalo lähti eilen äidin kanssa Latviaan Baltian voittaja 2013 -näyttelyyn, ja voi että me ollaan Hilun kanssa nautittu hetkestä ilman Laloa. Illalla sai mennä rauhassa nukkumaan ilman kamalaa jatkuvaa haukkumista, aamulla sai nukkua rauhassa ilman että kukaan tuli repimään sängystä ylös koska "koirien pitää päästä ulos" (vaikka ne itsekin vielä nukkuu), Hilu pääsi yksin aamulenkille ilman jokapäiväistä tappelua siitä, otanko Lalon mukaan, kukaan ole koko ajan huutamassa, että mun pitäisi harjata Laloa, eikä mulla ole koko ajan huono omatunto siitä, etten ota Laloa lenkille tai harjaa sitä (vaikkei sen hoitamisen mun vastuulla pitäisi ollakaan).  Ja täytyy sanoa, että aamulenkki oli paras pitkään aikaan! Hilu sai olla melkein koko lenkin vapaana ja hienosti neiti oli kuulolla. Läydettiin uusi kiva lenkki, mutta harmi vaan siihenkin tulee talvella latu.

Annoin koirille keskiviikkona kokonaiset porsaan munuaiset ja arvatkaa, kumpi jätti syömättä? Hilu, HILU! Maailman ahnein koira ei tiennyt, miten johonkin kokonaiseen lihaklönttiin pitäisi suhtautua. Lalo oli hetken miettimisen jälkeen pistänyt munuaisen poskeensa. Pilkoin Hoolle munuaisen vähän pienempiin paloihin ja jätin sen sille yöksi. Oli se sentään saanut siirretyksi palaset kupista lattialle kupin viereen. Aamulla tein vielä pienempiä palasia, muttei niidenkään syöminen onnistunut. Eilen illalla keitin palaset ja johan niisen syömien onnistui.

Toivottavasti kukaan ei nyt luule tämän postauksen takia, etten mä tykkäis Lalosta tai ettei se olisi mulle tärkeä. Eihän se ole lähsekään yhtä tärkeä mulle kuin Hilu, minkä ei pitäisi mikään ihme olla, onhan Hilu mun ja Lalo äidin. Lalo vaan osaa olla joskus todella rasittava. Se vetää hihnassa, vaikka edistystä hihnakäytökseen onkin tullun huimasti, kiitos minun. Lalolla ei myöskään ole hajuakaan siitä, miten vastaantulevien ihmisten, koirista puhumattakaan, kohtaamisessa tulisi käyttäytyä. Kun mulla on molemmat koirat mukana, mun on pakko keskittyä Hiluun koiria ohittaessa. Hilun ohitukset menee hienosti, mutta se vaatii kuitenkin tiettyjä juttuja ohittaakseen nätisti. Lalo ei osaa ohittaa, ei siitä nyt sen enempää. Lalo on kuitenkin ihana, hölmö, TYHMÄ persoona, vaikken ole sen polskiudesta kovinkaan vakuuttunut (Lalo ei ole kovin ahne, se kuolaa (!) ja sen häntä heiluu koko ajan ja niin kuin totesinkin jo, se on sangen tyhmä (tai sitten Hilu on jotenkin erityisen viisas)). Lalolla on kuitenkin joatin ihmeellistä agilityälyä, sillä missään agijutuissa sillä ei ole ollut ongelmia ja se on oppinut nopeasti! Nyt pidetään Laltsulle peukkuja, toivottavasti sillä olisi jotain tuliaisia kotiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti