Sitä sun tätä

Puolitoista vikkoa sitten Hilu kävi agilityssä, mutta mä en ollut mukana, koska tanssin vanhat. Neiti käyttäytyi kuulemmia hyvin.
Torstaina oli taas agility, tällä kertaa mäkin pääsin mukaan. Paikalla oli vaan kolme koiraa, koska yksi oli poissa. Me tutustuttiin renkaaseen ja pituushyppyyn. Hilu tajusi molempien idean hienosti. Me myös tehtiin jotain hyppytekniikka harjotuksia neljällä ja viidellä hyppyesteellä, joita H e ihan heti tajunnut, mutta pari vikaa kertaa meni hienosti.Hilusta treeneissä on tosi kivaa, ja oman vuoron odottaminen on välillä tosi vakeeta.
Eilen me kokeiltiin vähän vetämistä etupihalla, kun on vihdoin kaikki tarvittavat kamat kasassa. Veli houkutteli Hilua luokseen vinkuvan lelun avulla, ja Hilu veti hienosti! Sen pitäis vaan vetää ilman mitään houkutteluja, tai sitten jonkun pitäis juosta koko ajan meidän edellä. Oon jostain lukenut, että paimenkoirat olis vaikeeta saada vetämään, mutta kyllä mä nyt ainakin yritän, kun Hilu juoksemisestakin tykkää.
Tänään käytiin koirapuistossa moikkaamassa polskipoikia Rockya ja Blancoa. Ei Hilua oikein pojat kiinnostanu, kun oli herkkujakin jaossa. Puistoon tuli hirveesti porukkaa, ja vähän pelkäsin ton käyttäytymistä. Ihan hyvin käyttäyty paria rähinää lukuuun ottamatta. Paria isompaa uroskoiraa Hilu vähän pelkäsi ja päästi ihmeellisiä korkeita haukahduksia kun ne yritti tervehtiä. Tuli sinne yksi narttukin ja Hilu vähän näytti sille hampaita, muttei ruvennut tappelemaan ja tuli luokse kun pyysin, mihin olen tosi tyytyvänen.

Koira matkustaa

Lauantaina lähdettiin veljen ja Hilun kanssa kohti Kamppia, josta jatkettiin bussilla mummolaan. Metrossa Hilu oli nätisti, ei stressanuut melkein yhtään. Asema sen sijaan on vieläki vähän jännä paikka, mutta sielläkin ollaan melko rauhallisesti. Bussia odotellessa käytiin Hilun kanssa vähän kävelemässä, ja neitihän käyttäytyi oikein mallikkaasti, vaikka oli kova meteli ja paljon ihmisiä!
Kahden ja puolen tunnin bussimatkakin meni kivasti. Me vallattiin Hilun kanssa kolmen penkin takarivi ja karvakasa makoili koko matkan mun jaloissa. Välillä piti murhdella vessaan meneville ihmisille kun ne pääsi säikkäyttämään. Hilu läähätti suurimman osan matkasta, ei mitenkään pahasti, mutta kuitenkin. Taisi sitä vähän stressata.
Perillä Hilu käyttäytyi koko ajan hienosti. Se oli lähes koko ajan keittiössä kerjäämässä, koska mummu antoi sille jotain melkein aina kun se pyysi. Ei antanut kuitenkaan mummun vieläkään koskea, vaan väisti, vaikka on nähnyt mummua säännöllisesti koko pienen ikänsä. Asiaan varmaan vaikuttaa se, että muumu yrittää koko ajan koskea Hiluun, eikä anna sen tulla rauhassa.
Paluumatka men samalla lailla kuin menomatka, Hilu makas jaloissa vähän läähättäen.

Kiljukaula iskee jälleen

Tällä kertaa agilityn merkeissä. Meidän viiden kerran agilityn alkeiskurssi alkoi torstaina. Kurssilla on Hilun lisäksi kolme koiraa, vanha tuttu Fanni-belgi ja kaksi muuta. Tila oli aika pieni, ja se oli jaettu sermeillä kahtia. Hilu oli Fannin kanssa toissella puolella ja ne kaks muuta oli toisella, joten Hilu ei välittänyt niistä ollenkaan.
Ekaks me tehtiin pari käden seuraamis harjotusta lelun avulla. Toisessa mun piti käyttää nameja, koska tuota ahmattia ei lelut enää kiinnostanut kun se tiesi, että on ruokaakin mukana. Välillä oli Fannin vuoro tehdä, ja Hilun piti odottaa. Se ei oikein tykännyt odottamisesta, vaan olis koko ajan vaan halunnut tehdä jotain. Sitten se päätti kiljua, ei onneksi yhtä pahasti kuin uimassa. Yritin saada sen huomion teettämällä sillä perusjuttuja, istumista ja maahanmenoa. Ne onnistukin ihan hyvin ja se oli välillä hetken hiljaa.
Seuraavaksi me harjoiteltiin namialustan käyttöä. Ensin ilman esteitä, sitten tuli pari hyppyestettä, tai mitä ne nyt onkaan nimeltään, ilman rimoja. Alku oli vähän kankeaa, kun Hilu ei ihan tajunnut mitä sen pitäisi tehdä, mutta lopussa meni paremmin.
Hilulla oli koko ajan tosi hauskaa, ja se käyttäytyi ihan hienosti, paremmin kuin mä pelkäsin sen käyttäytyvän. Se meni jopa itse oma-aloitteisesti haistelemaan meidän kouluttajan käsiä, kun luuli, että sais jotain syötävää.

Villapaidan muodonmuutos

Äiti teki Hilulle takin.

Ennen:

Jälkeen:

Pakkaset paukkuu

Pari päivää oli yli 20 asteen pakkaset ja Hilukaan ei oikein tarennut ulkona. Sen tassut paleli, enkä viittinyt tehdä sen kanssa kauhean pitkiä lenkkejä. Hilu ei onneksi sisä-laiskimuksena välittänyt parista vähän vähemmän liikunnallisesta päivästä. Eilen aamulla oli -25 astetta kun lähettiin aamulenkille. Auratulla tiellä toi käveli ihan normaalisti, mutta kun yhessä kohassa oli n. 15cm lunta Hilu nosti uikuttaen ensin yhden etutassun ilmaan, sitten toisen ja lopulta se heittäyty maahan selälleen kun jalat oli niin jäässä. Käännyttiin kotiin päin ja auratulla tiellä H käveli ihan normaalisti. Tänään oli enää -7 astetta ja tehtiin kunnon lenkki ja voi että kun toi tykkää lumesta niin paljon.

Torstana alkaa meidän agilitykurssi, saa nähdä mitä siitä tulee. Rally-tokoakin me ollaan vähän treenattu. Huhtikuussa olis pari rally-toko kisaa johon voisin ehkä ilmottaa Hilun. Me ei olla oikeestaan yhtään treenattu ilman palkkaa, mutta olishan tässä vielä pari kuukautta aikaa.