Synttäriserti ja roppipoika

Eilen pojat pääsivät taas kehäkettuilemaan, tällä kertaa Forssan kaikkien rotujen näyttelyssä (joka oikeastaan järjestetään Tammelassa...). Päivä oli pitkästä aikaa taas todella lämmin. Lalohan ei tästä oikein tykännyt, ja vähän harmitti, että juuri tälle päivälle sattui aurinkoinen päivä. Säälle ei kuitenkaan voi mitään, mutta koiran oloa voi kuitenkin helpottaa. Koiria pidettiin mahdollisimman pitkään varjossa ja Lalo sai päällensä itsetehdyn viilennysloimen.

Torstai-iltana tuli sähköpostia tuomarinmuutoksesta, polskien tuomariksi oli vaihtunut unkarilainen Annamaria Tarjan. Hän oli melko nopea arvostelemaan, eikä näyttelypaikalla jäänyt aikaa odottelemiseen. PONeja oli yhteensä viisi. Junnu-uroksissa oli Masan lisäksi toinenkin koira. Masa esiintyi kasvattajan kanssa hienosti ja sain ERIn ja SAn sijoittuen ykköseksi. Tämä tarkoitti sitä, että koipeliini tulisi saamaan ensimmäisen sertinsä, sillä uroksia oli jäljellä enää Lalo!

 Lalon kanssa mentiin siis seuraavaksi kehään. Ensimmäinen kierros kehän ympäri meni välillä laukaksi, joten juostiin uudestaan. Laltsu malttoikin sitten jo ravata. Tuomaria Lalo jännitti jostain syystä tosi paljon, hampaat sai kyllä katsotuksi (ja tuomari suunnilleen laski hampaat), mutta muuten tuomari ei oikein kopeloinut koiraa. Lalo kyllä seisoi paikoillaan, joten tarkempi tutkiminen olisi onnitunut. Vähän jännitin, vaikuttaako epävarmuus tulokseen. Ei tainnut vaikuttaa, sillä Lalokin sain ERIn ja SAn, ja arvosteluunkin on laitettu raksi rodunomainen lähestyttäessä- kohtaan. 

Seuraavaksi oli PU-kehä, jossa kisasivat Masa ja Lalo. Laltsu laitettiin ykköseksi ja Masa toiseksi kera SERTin! Parin nartun jälkeen valittiin rodun paras, ja Lalo liikkui todella hienosti! Tuomari ojensi meille punakeltaisen ruusukkeen, eli Lalo oli lopulta ROP! Käytiin Lalon kanssa vielä kasviksessa, joka sai KP:n ja oli ROP-kasvattaja.

Ryhmäkehien alkamista sai taas odottaa aika kauan. Ykkösryhmä oli onneksi ensimmäisenä. Laltsu seisoi kokoomakehässä ja isossa kehässä todella nätisti. Kokoomakehässä liikkuminen oli todella laiskaa, eikä se isossa kehässäkään ihan nappiin mennyt. Laloa ei valittu jatkoon.

Näyttelystä jatkettiin sukuloimaan maalle, jossa pojat saivat juosta vapaina sydämensä kyllyydestä. Kuumuudesta huolimatta ne jaksoivat juosta yllättävän kauan, kunnes Lalo meni raapimaan ulko-ovea sisälle päästäkseen :D. Lehmiäkin pojat pääsivät ihmettelemään unohtamatta ojassa juoksemista ja mudassa pyörimistä.

Auton alta löytyy hyvä varjo!

Heitä jo!

Anteeksi surkea laatu, mutta Hilu näyttää niin iloiselta!

Ananas ei ole kasvis

Eilen pojat pyörähtivät kehässä Kotkassa. Itse en lähtenyt mukaan auton puuttumisen takia, joten kasvattaja esitti Laltsun. Hyvin oli kuulemma mennyt, liikkumisessa olisi vaan vielä parannettavaa. Lalo taisi laukata välillä... Tulokseksi viidestä valioluokan koirasta VAL ERI4. Lalo osallistui myös kasvattajaluokkaan joka oli ROP. 

Veljekset ja kova tuuli

Sisko esitti Masan, ja tulokseksi JUN EH1 vielä liian kapea rintakehän vuoksi.

Kyllä Lalo varjon löytää!

Viime sunnuntaina me Suomen PON-kerholaiset järjestimme Vesikoirat ry:n kanssa ryhmänäyttelyn ryhmille 1 & 8 sekä vesikoirien erkkarin Lohjalla. Taas sai huomata, kuinka pieni maailma on; mä olen käynyt tuolla samalla kentällä katsomassa pikkuveljen pesispelejä joskus monta vuotta sitten.

Urakka alkoi lauantai-iltana kehien ja tuomaritelttojen rakentamisella. Paikalla oli melko paljon porukkaa, ja homma hoitui alle kolmessa tunnissa. Illalla siis oli vielä aikaa pestä Lalo. 

Söin myös kesän ensimmäisen kunnon jätskin!

Polskit arvosteltiin vasta viimeisenä kehässään, joten jätin Lalon harjaamisen aamuun. Ryhmänäyttelyksi polskeja oli ilmoitettu huima määrä, 15 kappaletta. Viime vuonna meidän omassa näyttelyssä oli puolet vähemmän, eli 8. Tuomarina meillä oli brittiläinen Peter Bailey, joka kuulemma arvostelee paljonkin PONeja kotimaassaan. Hän tykkäsi kovasti suomalaisista karvalalluista, sillä kaikki koirat saivat ERI:n ja SA:n! Meitä ennen kehässä olivat pehkot, joilla annettiin paljon myös EH:ta, eli mikään erimaatti ei siis kyseessä ollut.

Päivä oli todella kuuma, ja sen kyllä näki Lalosta. Jätkää ei kiinnostanut namit eikä lelut, ja se etsi vaan koko ajan varjoa. Esiintyminen oli sitten sen mukaista, ja tuomaripöydän varjo houkutteli kamalasti. Lalo jäi sitten neljänneksi luokassaan, eikä sijoittunut enää PU-kehässä. Masakaan ei pärjännyt PU-kehässä, mutta sai ensimmäisen VARA-SERTINSÄ! Käytiin vielä Lalon kanssa pyörähtämässä kasvattajaluokassa KP:n ja ROP-kasvattajan arvoisesti. Tuomari vielä kovasti kiitteli kasvattajaa, kun toi näin hienoja koiria kehään ja varmisti, että ollaanhan me jäämässä hänen tuomaroimaan BIS-kasvattaja -kehään.

Ennen BIS-kasvista pääsin ykkösryhmän ryhmäkehään esittämään tervunartun, sillä sille ei löytynyt ketään muutakaan esittäjää. Itse olen virallisissa kehissä esittänyt vain polskeja, mutta oli kiva päästä esittämään vähän erilaista koiraa. Kokoomakehässä kaikki sujui tosi hyvin. Ison kehän liikkeissä tuli pieni törmäys mulla ja koiralla, mutta muuten meni hyvin. Jatkoon ei kuitenkaan päästy. 

Sitten oli BIS-kasvatajan valinnan vuoro. Äiti oli jostain syystä päättänyt, että Laloa pitää raahata ryhmäkehien ajan auringonpaisteessa ympäri kenttää, joten se oli vieläkin väsyneempi. Kokoomakehässä liikkeet meni tosi hyvin, me pysyttiin varmaan ensimmäistä kertaa samassa rytmissä. Itse isossa kehässäkin meni hienosti, ja meidät valittiin neljän parhaan joukkoon! Tässä vaiheessa Lalo ei jaksanut enää yhtään seistä, mutta ei se varmaan vaikuttanut enää tuomarin päätökseen. Tuomari tuli ojentamaan meille vihreän ruusukkeen, eli päästiin BIS4-sijalle!! Lalo sai palkinnoksi pienen ruokapussin, tyhjin käsin ei tarvinnut kotiin lähteä.

Varjo on TUOLLA, minne te ootte oikein menossa?!

Mä oli jo aamulla luvannut Lalolle, että päivän päätteksi se pääsee uimaan. Ja pidin lupaukseni!