sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kyllä Lalo varjon löytää!


Viime sunnuntaina me Suomen PON-kerholaiset järjestimme Vesikoirat ry:n kanssa ryhmänäyttelyn ryhmille 1 & 8 sekä vesikoirien erkkarin Lohjalla. Taas sai huomata, kuinka pieni maailma on; mä olen käynyt tuolla samalla kentällä katsomassa pikkuveljen pesispelejä joskus monta vuotta sitten.


Urakka alkoi lauantai-iltana kehien ja tuomaritelttojen rakentamisella. Paikalla oli melko paljon porukkaa, ja homma hoitui alle kolmessa tunnissa. Illalla siis oli vielä aikaa pestä Lalo. 


Söin myös kesän ensimmäisen kunnon jätskin!

Polskit arvosteltiin vasta viimeisenä kehässään, joten jätin Lalon harjaamisen aamuun. Ryhmänäyttelyksi polskeja oli ilmoitettu huima määrä, 15 kappaletta. Viime vuonna meidän omassa näyttelyssä oli puolet vähemmän, eli 8. Tuomarina meillä oli brittiläinen Peter Bailey, joka kuulemma arvostelee paljonkin PONeja kotimaassaan. Hän tykkäsi kovasti suomalaisista karvalalluista, sillä kaikki koirat saivat ERI:n ja SA:n! Meitä ennen kehässä olivat pehkot, joilla annettiin paljon myös EH:ta, eli mikään erimaatti ei siis kyseessä ollut.



Päivä oli todella kuuma, ja sen kyllä näki Lalosta. Jätkää ei kiinnostanut namit eikä lelut, ja se etsi vaan koko ajan varjoa. Esiintyminen oli sitten sen mukaista, ja tuomaripöydän varjo houkutteli kamalasti. Lalo jäi sitten neljänneksi luokassaan, eikä sijoittunut enää PU-kehässä. Masakaan ei pärjännyt PU-kehässä, mutta sai ensimmäisen VARA-SERTINSÄ! Käytiin vielä Lalon kanssa pyörähtämässä kasvattajaluokassa KP:n ja ROP-kasvattajan arvoisesti. Tuomari vielä kovasti kiitteli kasvattajaa, kun toi näin hienoja koiria kehään ja varmisti, että ollaanhan me jäämässä hänen tuomaroimaan BIS-kasvattaja -kehään.


Ennen BIS-kasvista pääsin ykkösryhmän ryhmäkehään esittämään tervunartun, sillä sille ei löytynyt ketään muutakaan esittäjää. Itse olen virallisissa kehissä esittänyt vain polskeja, mutta oli kiva päästä esittämään vähän erilaista koiraa. Kokoomakehässä kaikki sujui tosi hyvin. Ison kehän liikkeissä tuli pieni törmäys mulla ja koiralla, mutta muuten meni hyvin. Jatkoon ei kuitenkaan päästy. 



Sitten oli BIS-kasvatajan valinnan vuoro. Äiti oli jostain syystä päättänyt, että Laloa pitää raahata ryhmäkehien ajan auringonpaisteessa ympäri kenttää, joten se oli vieläkin väsyneempi. Kokoomakehässä liikkeet meni tosi hyvin, me pysyttiin varmaan ensimmäistä kertaa samassa rytmissä. Itse isossa kehässäkin meni hienosti, ja meidät valittiin neljän parhaan joukkoon! Tässä vaiheessa Lalo ei jaksanut enää yhtään seistä, mutta ei se varmaan vaikuttanut enää tuomarin päätökseen. Tuomari tuli ojentamaan meille vihreän ruusukkeen, eli päästiin BIS4-sijalle!! Lalo sai palkinnoksi pienen ruokapussin, tyhjin käsin ei tarvinnut kotiin lähteä.





Varjo on TUOLLA, minne te ootte oikein menossa?!


Mä oli jo aamulla luvannut Lalolle, että päivän päätteksi se pääsee uimaan. Ja pidin lupaukseni!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti