Turku KV 21.1.2012

Viime lauantaina käytiin Hilun kanssa Turussa näyttelyssä. Ponit alkoi aamulla kymmeneltä, joten piti herätä aikasin. Vähän epäilin sitä, että jaksaako Hilu nousta ajoissa, koska se tykkää nukkua aamuisin. Se oli kuitenkin jo hereillä kun menin sen luo viiden aikoihin ja olis halunnut hirveesti leikkiä. Vähän kuuden jälkeen lähettiin ja ajokeli oli kamala lähes koko matkan. Päästiin kuitenkin perille pienen harhailun jälkeen ja koottiin Hilun häkki ja se men sinne hetkeksi odottamaan. Ei se siellä kauaa ehtinyt olla kun otin sen pois ja rupesin harjaamaan. Kehä alkoi silloin kuin pitikin, ja pian me päästiin kehään. Hilu oli ainut narttu nuorissa. Tuomari tutki sitä hetken ja Hilu ei oikein tykännyt siitä, oli selvästi jännittyneempi kuin esim. viikkoa aikaisemmin. Käyttäytyi kuitenkin ihan nätisti. Sitten oli liikkeet, jotka meni ihan hyvin, Hilun kanssa pitää vaan mennä tosi hitaasti. Tai sitten mä oon tottunut juoksemaan vaan nopeesti. Hilu sai ERIn ja oli tietysti luokkansa ensimmäinen, ja lisäksi tuli myös SA.
Paras narttu kehässä juostiin kerran ympäri ja Hilu veti taas edellä menevän koiran perään. Välillä meni ihan nätistikin. Tuomari tuli kiittämään meitä, eli ei sijoituttu. Kaikki sijoittuneet oli valoita, joten serti oli vielä jakamatta. Hilun lisäksi yks junnu narttu oli saanut SA:n, ja sille se serti sitten menikin ja Hilu tyytyi vara-sertiin.

Arvostelu, tuomari oli puolalainen Andrzej Stepinski
Good size & proportions, nice topline. Well shaped body. Very g angul both ends.
A bit barrel hind legs. Well shaped head, very good expression.
Could be a little stronger. Moves well from side. NUO ERI 1 SA VARA-SERT

Lahti rn 15.1.

Tän vuoden eka näyttely oli sunnuntaina. Me ehdittiin kerrankin kunnon lenkille ennen lähtöä, sillä ponit olis vasta puol kahen aikoihin. Me lähdettiin vähän yhdentoista jälkeen ja oltiin perillä suunnilleen puol yks. Koiria oli paikalla paljon, joten oli aika ahdasta. Hilun häkille löytyi kuitenkin paikka kehän läheltä ja sinne se menikin pötköttämään. Sitten vaan odoteltiin. Kehä oli vähän myöhässä, muttei mitenkään pahasti.
Ponit alko, ja mua vähän jännitti Hilun käytös, vaikka se onkin käyttäytynyt viime aikoina tosi hienosti. Poneja oli 6, joista yksi oli pentu. Ekaksi kehään meni se pentu ja sitten yks uros. Sen jälkeen olikin jo nartut, eka yks junnu ja sit me mentiin toisen nuoren nartun kanssa. Me juostii kerran yhdessä ympäri ja Hilu meni välillä ihan hienosti, mutta se veti aika paljon sen toisen perään. Tuomari arvosteli eka sen toisen nartun ja sitten oli meidän vuoro. Kukaan ei ollut vielä saanut SA:ta ja mietin, että mahdetaankohan mekään saada. Hilu vähän pomppelehti kun me metiin kehään, koska mulla oli lihapulla kädessä. Tuomari tutki Hilun ja kysyi sen ikää, Hilu seisoi nätisti. Sitten edestakas ja ympäri, mä menin ehkä liian kovaa ja Hilu otti muutaman laukka-askeleen, mutta muuten meni hyvin. Päydän edessä pönötyksen jälkeen tuomari tuli sanomaan, että tervetuloa paras narttu kehään. Jee! Kehäsihteeri anto kaks punasta nauhaa ja yhden valeenpunasen (eikös nauhojen pitänyt poistua kun tuli uudet säännöt?). On se vaaleanpunainen kiva väri! Meidän jälkeen oli vielä avoimen luokan narttu, joten piti jännittää, että mitä se saa. Se ei kuitenkaan saanut SA:ta, mikä tarkoitti sitä, että Hilu saa ensimmäisen sertinsä ja on sen lisäksi vielä ROP! Mentiin sitten vaan hakemaan ne ruusukkeet ja mä olin niin onnellinen. Tuomari sano vielä, että mun pitää juosta hitaammin ja antaa Hilun mennä rauhassa.
Ryhmäkehien arvioitu alkamisaika oli 16.00, ja me jäätin odottamaan. Odotellessa Hilu leikki pon-leiriltä tutun nartun kanssa, joka on niiin ihana. Töpö vaan heilu hirveetä vauhtia. En tiedä, että miksi se on niin kiva, vaikka kaikki muut nartut on Hilun mielestä kauheita.
Vihdoin päästiin takaisin kehään ja Hilu jaksoi vieläkin käyttäytyä tosi hienosti. Tuomari kävi koirat läpi ja sitten taas odoteltiin. Hetken päästä päästiin juoksemaankin, mutta voitiin juosta vaan vähän matkaa kun kehä oli jo melkein täynnä. Hilu veti edellisen koiran perään melkein koko matkan. Tuomari valitsi jatkoon kahdeksan koiraa ja me tiputtiin. Hilu kuitenkin käyttäytyi koko päivän hyvin ja oli muutenkin niin hieno, oon ylpeä mun pikku pösilöstä!

Tässä vielä arvostelu, tuomarina oli Harry Tast
21kk. Erinomainen tyyppi. Paljon tempperamenttia. Hyvä pään muoto ja ilme, raajoissa hyvät kulmaukset ja luusto, hyvin kehittynyt rintakehä, mutta viimeisten kylkiluiden tulisi olla pidemmät. Erinomainen karvanlaatu. Tehokkaat liikkeet. NUO ERI 1 SA PN1 SERT ROP !!

Toi kylkiluu juttu on vähän hassu, mutta ei ole mitään valittamista kun noin hieno arvostelu tuli. Lauantaina lähdetään Turkuun, jossa onkin 20 ponia ja puolalainen tuomari, saa nähdä mitä tykkää meidän karvakasasta.
(Yritän joku päivä ottaa Hilusta kuvia sen hienojen pokaalien kanssa.)

Loppuun vielä muutama MÄ RAKASTAN LUNTA-kuva.

Järjestyksenvalvoja

Hilu kävi ensimmäistä kertaa keskustassa sunnuntaina. Me mentiin katsomaan Lux Helsinki -valotapahtumaa ja H tuli mukaan. Hienosti neiti käyttäytyi koko ajan. Metroasemakaan ei ollut enää pelottava ja metrossa Hilu oli ihan rennosti.

Me kierrettiin n. kolmen kilsan lenkki ja katottiin erilaisia valoja. Hilulla oli tosi hauskaa kun oli niin paljon lunta ja se hyppeli riemuissaan. Kovat äänet ei häirinny Hilua yhtään. Me nähtiin myös paljon koiria, eikä Hilu rähissyt kun yhelle jota mä en huomannu tarpeeksi aikasin. Kun oltiin tulossa takas, joku mies kysy hississä, että onko toi järjestyksenvalvoja kun sillä on tommonen liivi. Mun veli vastas, että kyllä se välillä vähän yrittää.

Järjestyksenvalvoja

Sunnuntaina käytiin myös kylässä ja Hilu tuli mukaan. H käyttäytyi hienosti, vaikka siellä oli myös muutama vieras ihminen.

Tiistaina oli uinti. Hilu haukkui enemmän kuin viime viikolla, se uiminen on vaan niin kivaa. Siinä altaassa on ramppi jota pitkin koirat menee altaaseen. Hilu tuo sen lelun aina siihen, että sen voi heittää uudestaan, ja sitten kun oon sen muutaman kerran heittänyt, niin otan Hilun pois altaasta. Hilu ei koskaan ui ilman lelua, se ei mene veteen, jos sitä ei heitä. Kerran se kuitenkin päätti, että en kyllä varmasti tule vielä pois ja pomppas takasin veteen ennen kuin ehdin ottaa sen pois. Siellä se tyytyväisenä ui yhden kierroksen ja tuli vasta sitten pois.

Polski polskii 3

Hilu haukahti heti kun pääsi autosta ulos ja tunnisti paikan. Sisällä se rupes kunnolla haukkumaan. Me oltiin paikalla kymmenen miuuttia ennen kuin meidän vuoro alkoi ja Hilu piti koko ajan jotain ääntä. Välillä se ulisi, sitten se haukkui tai piippasi. Kun meidän vuoro alkoi, H oli riemuissaan. Aluksi se haukkui kamalasti, mutta sitten se vähän hiljeni ja oli välillä jopa ihan hiljaa. Uimisesta se tietenkin tykkäsi. Hilun on aina pakko hypätä veteen vaikka kaikki muut menee rampilta ja alkaa uimaan. Hilu menee vähän matkaa ramppia alaspäin ja hyppää pitkän loikan veteen. Hassu koira.

Vuosi 2011

Vuoden 2011 aikana sattui ja tapahtui vaikka mitä. Me kierretiin näyttelyissä ja mätsäreissä, käytiin monilla eri kursseilla, tapeltiin ohitusten kanssa, tutustutettiin Hilua vieraisiin ihmisiin, käytiin rallymölleissä, Hilu osallistiu PON-leirille...

Jos alotettais vaikka niistä näyttelyistä. Hilu kävi ensimmäistä kertaa virallisesti kehässä Turun kansainvälisessä näyttelyssä tammikussa. Mä esitin Hilun itse ja me oltiin Hilun kanssa vähän pihalla. Hilu ontui kehässä (varmaan kuivien anturoiden takia) ja sai EH:n. Seuraavaksi oli pon-katselmus, johon mä en itse osallistunut. Hilu yritti näykkästä tuomaria. Pääsiäisenä oli Lahti KV, ja me oltiin just sitä ennen käyty näyttelykurssilla, joten mäkin tajusin jo jotain. Hilu käyttäytyi hienosti, mutta tuomari ei kuitenkaan tykännyt Hilusta, ja antoi H:n. Toukokussa olis ollut yksi näyttely, mutta Hilun huonon käytöksen takia jätettiin se välistä. Heinäkuussa oli kolme näyttelyä, Tuusula, Hyvinkää ja Helsinki. Kaikissa Hilu sai ERI:n, Hyvinkäällä se sai myös tähän asti ainoan SA:n, vara-sertin jä oli PN2.  Syyskuussa oli erkkari, jota tuli ERI. Hilu käyttäytyi hyvin ja liikkeetkin meni ihan hienosti. Maraskuussa matkattiin Jyväskylään, jossa järjestettiin kaksi kansainvälistä samana viikonloppuna. Lauantaina ERI ja sunnuntaina EH. Vuoden viimeinen näyttely eli voittaja meni Hilulta myös ERInomaisesti.

Näyttelyiden takia (ja muutenkin) ollaan kierretty ahkerasti myös pk-seudun mätsäreissä., yhteensä 30:ssä. Hilu on kerran sijoittunut SIN3, mutta silloin sinisissä olikin vaan neljä osallistujaa. Silloin kun Hilu oli kiltisti, niin tuomarit yleensä tykkäs siitä, mutta arkuuden ja liikkeitten pomppimisen takia sitä ei haluttu sijoittaa. Ehkä niitä sijotuksiakin tulee tänä vuonna kun neiti osaa käyttäytyä.

Sitten ne kurssit. Talvella käytiin tarkkis-kurssilla (aroille, epävarmoille ja agressiivisille), joka ei ollut kauhean hyvä. Kyllä se kuitenkin auttoi vähän Hilun ohitusten kanssa, ja siellä näki, että se osaa ohittaa jos haluaa. Vuoden alussa oli myös itsehillintä ja kontakti -kurssi sekä Kiva koirakansalainen -kurssi.  Keväämmällä oli näyttelykurssi, josta oli meille tosi paljon hyötyä, ja siellä Hilu sai myös siedätystä toisiin koiriin. Kesällä käytiin tokokurssilla, ihan kiva se oli, mutta mun kärsivllisyys ei (ainakaan vielä) taida riittää tokoliikkeiden kouluttamiseen ja hiomiseen. Sitten käytiin rally-toko -kurssilla, se oli kiva! Siinä koira saa olla hihnassa (alossa) ja liikkeet on suht helppoja. Ja liikkeet saa olla  ainakin alossa vähän vinoja, eikä niistä sakoteta. 

Hilu kävi myös uimassa muutaman kerran. Helmikuussa käytiin Hyvinkäällä, mutta Hilu ei oikein tykännyt. Se piti työntää veteen. Kesällä Hilu uiskenteli erilaisissa paikoissa ja rupes menemään veteen ihan vapaaehtoisesti. Nyt ollaan pari kertaa käyty siellä Helsingin koirauimalassa, ja äänestä päätellen H nauttii uimisesta. 

Melkein koko vuoden mä taistelin Hilun ohitusten kanssa. Syksyllä ne alko sujumaan paljon paremmin ja nyt H ohittaa lähes joka koiran namin avulla hiljaa. Eikä se enää edes tarvitse hirveästi sitä namia. Vieraitten ihmisten sietämisen kanssa ollaan myös taisteltu ja sekin on jo paljon parempaa, mutta työtä riittää vielä. Tän lisäksi Hilu tottui vuden aikana bussiin, metroon ja junaan (asemilla on vielä vähän pelottavaa eli treenaus jatkuu) ja oppi olemaan Itiksessä,  ja muissa paikoissa joissa on paljon ihmsiä, melko rennosti (senkin harjoittelua jatketaan tänäkin vuonna). Hilusta huomaa, että se on paljon stressittömämpi nyt kuin alkuvuodesta. Se leikkii ja tykkää olla ihmisten kanssa, ja pystyy nukkumaan rauhassa, eikä vaan läähätä ja vaeltele ympäriinsä (okei, ei se noin paha ollut). Ja nyt vasta tajuaa, kuinka stressaantunut se oli, ero on huima. Nyt se on iloinen ja reipas karvakasa!

Hyvä vuosi takana, parempi edessä. Hyvää uutta vuotta kaikille!