Jos alotettais vaikka niistä näyttelyistä. Hilu kävi ensimmäistä kertaa virallisesti kehässä Turun kansainvälisessä näyttelyssä tammikussa. Mä esitin Hilun itse ja me oltiin Hilun kanssa vähän pihalla. Hilu ontui kehässä (varmaan kuivien anturoiden takia) ja sai EH:n. Seuraavaksi oli pon-katselmus, johon mä en itse osallistunut. Hilu yritti näykkästä tuomaria. Pääsiäisenä oli Lahti KV, ja me oltiin just sitä ennen käyty näyttelykurssilla, joten mäkin tajusin jo jotain. Hilu käyttäytyi hienosti, mutta tuomari ei kuitenkaan tykännyt Hilusta, ja antoi H:n. Toukokussa olis ollut yksi näyttely, mutta Hilun huonon käytöksen takia jätettiin se välistä. Heinäkuussa oli kolme näyttelyä, Tuusula, Hyvinkää ja Helsinki. Kaikissa Hilu sai ERI:n, Hyvinkäällä se sai myös tähän asti ainoan SA:n, vara-sertin jä oli PN2. Syyskuussa oli erkkari, jota tuli ERI. Hilu käyttäytyi hyvin ja liikkeetkin meni ihan hienosti. Maraskuussa matkattiin Jyväskylään, jossa järjestettiin kaksi kansainvälistä samana viikonloppuna. Lauantaina ERI ja sunnuntaina EH. Vuoden viimeinen näyttely eli voittaja meni Hilulta myös ERInomaisesti.
Näyttelyiden takia (ja muutenkin) ollaan kierretty ahkerasti myös pk-seudun mätsäreissä., yhteensä 30:ssä. Hilu on kerran sijoittunut SIN3, mutta silloin sinisissä olikin vaan neljä osallistujaa. Silloin kun Hilu oli kiltisti, niin tuomarit yleensä tykkäs siitä, mutta arkuuden ja liikkeitten pomppimisen takia sitä ei haluttu sijoittaa. Ehkä niitä sijotuksiakin tulee tänä vuonna kun neiti osaa käyttäytyä.
Sitten ne kurssit. Talvella käytiin tarkkis-kurssilla (aroille, epävarmoille ja agressiivisille), joka ei ollut kauhean hyvä. Kyllä se kuitenkin auttoi vähän Hilun ohitusten kanssa, ja siellä näki, että se osaa ohittaa jos haluaa. Vuoden alussa oli myös itsehillintä ja kontakti -kurssi sekä Kiva koirakansalainen -kurssi. Keväämmällä oli näyttelykurssi, josta oli meille tosi paljon hyötyä, ja siellä Hilu sai myös siedätystä toisiin koiriin. Kesällä käytiin tokokurssilla, ihan kiva se oli, mutta mun kärsivllisyys ei (ainakaan vielä) taida riittää tokoliikkeiden kouluttamiseen ja hiomiseen. Sitten käytiin rally-toko -kurssilla, se oli kiva! Siinä koira saa olla hihnassa (alossa) ja liikkeet on suht helppoja. Ja liikkeet saa olla ainakin alossa vähän vinoja, eikä niistä sakoteta.
Hilu kävi myös uimassa muutaman kerran. Helmikuussa käytiin Hyvinkäällä, mutta Hilu ei oikein tykännyt. Se piti työntää veteen. Kesällä Hilu uiskenteli erilaisissa paikoissa ja rupes menemään veteen ihan vapaaehtoisesti. Nyt ollaan pari kertaa käyty siellä Helsingin koirauimalassa, ja äänestä päätellen H nauttii uimisesta.
Melkein koko vuoden mä taistelin Hilun ohitusten kanssa. Syksyllä ne alko sujumaan paljon paremmin ja nyt H ohittaa lähes joka koiran namin avulla hiljaa. Eikä se enää edes tarvitse hirveästi sitä namia. Vieraitten ihmisten sietämisen kanssa ollaan myös taisteltu ja sekin on jo paljon parempaa, mutta työtä riittää vielä. Tän lisäksi Hilu tottui vuden aikana bussiin, metroon ja junaan (asemilla on vielä vähän pelottavaa eli treenaus jatkuu) ja oppi olemaan Itiksessä, ja muissa paikoissa joissa on paljon ihmsiä, melko rennosti (senkin harjoittelua jatketaan tänäkin vuonna). Hilusta huomaa, että se on paljon stressittömämpi nyt kuin alkuvuodesta. Se leikkii ja tykkää olla ihmisten kanssa, ja pystyy nukkumaan rauhassa, eikä vaan läähätä ja vaeltele ympäriinsä (okei, ei se noin paha ollut). Ja nyt vasta tajuaa, kuinka stressaantunut se oli, ero on huima. Nyt se on iloinen ja reipas karvakasa!
Hyvä vuosi takana, parempi edessä. Hyvää uutta vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti