Hilu oli ihan seko kun jäätiin bussista, sillä oli hirveesti energiaa. Sen mielestä me käveltiin ihan liian hitaasti, vaikka ihan normivauhtia mentiin. Kun päästiin Espoon koirakeskukseen, jossa mätsäri järjestettiin, Hilun piti murahdella vähän kaikille. Mätsäri oli siis sisällä, ja oli todella ahdasta! Kun olin ilmottanut Hilun, vein sen ulos juoksentelemaan ja purkamaan energiaa. Kun mentiin takaisin sisälle, ei Hilu viitsinyt enää murahdella ja käyttäytyi hyvin. Paitsi yks koira tuki taas haistelemaan liian lähelle, niin piti vähän haukkua. Mä en tajua, että miten voi olla niin vaikeeta olla päästämättä omaa koiraa haistelemaan vierata.
Meidän numero oli 515, ja meidän parina oli pesukarhukoira. Ekaks juostiin kerran ympäri, ja Hilu meni tosi hyvin paria pomppua lukuunottamatta. Sen jäkeen panin Hilun seisomaan, laitoin se nenän eteen lihapullan ja menin polvilleni sen viereen. Tää tuomari tulee heti valittamaan että pistä se lihapulla pois, ei oikeissakaan näyttelyissä saa nameja olla. Laitoin sen lihapullan selän taakse, ja tuomari tutki Hilun päätä. Hilu ahmtti sitten ihmetteli, että minne ihmeeseen se lihapulla oikeen hävisi ja lähti kävelemään. Tuomari taas valitti jotain, ja käski meidän mennä edestakasin ja ympäri. Tän jälkeen tuomari yritti uudestaan koskea, mutta Hilu väisti. Tuomari ei suostunut koskemaan Hiluun, ja sininenhän sieltä tietty tuli. Tän jälkeen lähettiin heti pois kun mua ärsytti niin kauheesti. Mä en yhtään tykännyt tosta tuomarista, se puhetyyli oli tosi ilkeä ja muutenkin se oli ärsyttävä.
Hilun käytökseen oon kuitenkin tosi tyytyväinen, se atto tuomarin kuitenkin hetken aikaa koskea ilman namia. Se ei murissut eikä yrittänyt näykkästä, se vaan oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti