Eilen järjestettiin PONien erkkari Heinolassa SSKY:n näyttelyssä. Meiltä lähti perjantaina matkaan täysi auto, kun mukana oli viisi ihmistä ja yksi koira. Hilu sai siis jäädä kotiin, ja kyllä harmitti moneen otteeseen, ettei sitäkin oltu ilmoitettu. Yövyttiin mummolassa, ja lauantaiaamuna oli paljon aikaa laittaa koira kuntoon, sillä meidän vuoro oli vasta reilusti puolenpäivän jälkeen. Lähdettiin kuitenkin jo vähän yhdentoista jälkeen pystyttämään telttoja ja juttelemaan tuttujen kanssa. Koko päiväksi oli luvattu sadetta, mutta sade alkoikin vasta juuri sopivasti polskien mennessä kehään. Nuorissa uroksissa oli kolme koiraa. Lalo ei liikkunut kauhean hyvin, ja ensimmäistä kertaa näyttelyyn mukaan tullut veli jo totesikin, että ihan turha reissu, ei tuolla liikkumisella voi pärjätä. Tuomari tutki kaikki koirat pöydällä ja oli kiva nostaa tuo märkä 23 kiloinen uros pöydälle. Lalo oli hieman hämmentynyt pöydällä ollessaan, mutta oli kuitenkin nätisti. Pöytä oli onneksi tuomariteltan sisällä, joten ei tarvinnut kovassa sateessa seistä. Tuomari kehui Laloa harjoitusarvostelijalle, joten odotin hyvää menestystä. Ja sieltähän se tulikin, Laltsu oli luokkansa ensimmäinen tuloksella ERI1 SA. Paras uros -kehässä valiot menivät edelle, mutta Lalo sai silti sertin. Hieno poika.
Lalo oli mukana myös kasvattajaluokassa, joka valittiin rodun parhaaksi, joten jäimme odottamaan ryhmäkehiä ja kuivailemaan koiria. Kovin kauaa ei tarvinnut odottaa ennen kokoomakehän alkua. Kokoomakehässä Lalo ei liikkunut hyvin, sillä parin koiran perässä tuli juoksuinen sisko, joka oli niiin ihana. Vaihdettiin siinä sitten esittäjää pari kertaa ja järjestyskin oli lopulta erilainen, muttei liikkeet isossa kehässäkään kovin hyvin menneet. Tuomari alkoi sijoittamaan ryhmiä ja vähän jännitti, sillä tuomari kuulemma tykkää polskeista. Ei oltu neljänsiä, kolmansia, eikä toisia. Kaveri sanoi vieressä, että meidän on sitten pakko voittaa. Ja niin me voitettiinkin! Flinkbein oli BIS1-kasvattaja ja voi että me oltiin onnellisia. Kasvattajaryhmässä oli mukana myös Lalon sisko ja veli, on sillä hienot sisarukset! Eipä enää kauheasti haitannut märkä ja likainen koira, kotimatka sujui onnellisissa merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti