Viime vuonna erkkarissa satoi ja tänä vuonna paistoi aurinko ja oli todella lämmin. Ehkä ensi vuonna olisi karvakasoillekin sopivampi sää? En oikeasti tiedä, kumpi on mun mielestä ja Lalon kannalta huonompi, sade vai kuumuus. Turkkirotua kun nuo edustaa (edustaako?), voisi ehkä kuvitella että sade on huonoin mahdollinen näyttelysää... Lalo kuitenkin kärsiin kuumuudesta jotenkin erityisen paljon, ja kyllähän se esimerkiksi liikkeisiin ja koiran koko olemukseen vaikuttaa. Kuumalla jätkä syö vielä huonommin kuin normaalisti, enkä ole yllättynyt, jos kehässä ei kelpaa mikään.
Erkkari järjestettiin parista viime vuodesta poiketen näin heinäkuun alussa Nastolassa. PONeja oli ilmoitettu vain 14, mistä olin hieman yllättynyt. Meiltä mukaan lähtivät siis Lalo ja Masa. Tuomarina meillä oli Nina Janger, joka käytti kauan aikaa koirien tutkimiseen ja monta kertaa pääsi kehääkin kiertämään. Polskien palkinnot oli taas ihan mahtavat, oli nappulaa, shampoota, palautusjuomaa, avaimenperää, lelua ja lihatikkua...
Ensin kehään meni Masa ainoana luokassaan, ja tuomari otti heti mittatikun esiin. Masa taisi antaa ihan nätisti mitata, mutta lukema ei harmittavasti arvosteluun asti päätynyt. Muita polskeja tuomari ei mitannut, mutta Masa onkin melko korkea. Masa sai tulokseksi JUN EH1 kehittymättömyyden takia, mutta sai mahtavat palkinnot kuitenkin!
Valiouroksissa oli neljä koiraa. Ensin mentiin pari kertaa yhdessä ympäri ja Lalo ravasi todella nätisti! Se ei ole varmaan koskaan ennen liikkunut noin hyvin. Sitten odoteltiin kun isä ja veli kävi kehässä ja mentiin Lalon kanssa yksilöarvosteluun. Lalo ei väistänyt tuomaria juuri yhtään, joten toivotaan että se viime viikkoinen oli vaan joku yksittäistapaus. Olin varautunut naudanmahapullin (jotka sulivat mössöksi napipussiin...), ja niitä Laltsu jopa söi! Kiva kun löytyi sillekin sopiva nami, vaikkakin tosi sottainen ja haiseva. Lalo liikkui jälleen hienosti kun mentiin kehä kaksi kertaa ympäri. Seisoakin jätkä malttoi tosi hyvin! Tulokseksi ERI.
 |
| Lalon iskä ja veli |
Kilpailuluokassa juostiin taas ympäri monta kertaa. Musta on hyvä, että tuomari liikuttaa paljon koiria, mutta olisi voinut vähän ottaa huomioon sään ja turkin määrän... Meidän ohjattiin jonon kolmansiksi, ja siihen me jäätiinkin, SA:n kera. Paras uros -kehässä oli neljä koiraa. Lalo ei oikein enää jaksanut tehdä mitään. Se kyllä liikkui ihan nätisti hihnanjatkeena ja seisoi jotenkuten, mutta kyllä siitä huomasi, että se oli ihan loppu. Me "jäätiin" sitten neljänsiksi ja saatiin muutama kilo ruokaa lisää.
 |
| Lalon isä, veli ja Lalo itse |
Lalo pääsi hetkeksi häkkiin lepäämään ja minä menin kuskaamaan narttujen palkintoja paikoilleen. Siinä olikin aika muistaminen, yksi säkki, neljä tikkua, lelu, shampoo... Onneksi oli muitakin jakamassa niitä.
Rodun parhaan valinnan (jonka muuten sai Lalon veli Junnu) jälkeen valittiin paras kasvattaja ja jälkeläisluokka. Lalo oli mukana molemmissa. Kasvattajakisassa jäätiin toisiksi KP:n kera, mikä vähän harmitti varsinkin myöhemmin. Mutta aina ei voi voittaa. Me oltiin ainut jälkeläisryhmä, saatiin KP ROP, joten päästiin isoon kehään kuitenkin!
 |
| Iskä Rocky ja maailman parhaat ämmät Junnu, Mimmi, Lalo ja Magi <3 |
Isoa kehää odotettiin koiria kuvaillen ja jutellen. Ennen kehää vähän harjattii koiria ja taas auringonpaisteeseen juoksemaan. Jälkeläisryhmiä oli viisi. Kehään juostessa Lalo ravasi nätisti, mutta jäi muista jonkun verran jälkeen, kun ei jaksanut kovempaa juosta. Liikuttiin ryhmänä kerran edestakaisin, mikä meni aika hyvin kaikkien koirien osalta. Kun tuomari oli käynyt kaikki koirat läpi, yksi ryhmä käteltiin pois ja me oltiin vielä jäljellä. Ei oltu neljänsiä. Eikä kolmansia, eikä toisia vaan ensimmäisiä! Ämmät on vaan niin hienoja! Ja edestä päin ihan saman näköisiä, katsokaa vaikka alla olevasta kuvasta!
Sama tuomari valitsi myös näyttelyn parhaat koirat, ja Junnu oli BIS4!
 Kuva Dogxpress |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti