Sunnuntaina aamupäivällä lähdin hyvin innoissani ajamaan kohti Janakkalaa ja agirodun joukkueviestiä. Aamu oli ollut leppoisa, varsinkin kun tuon näyttelypuudelin kanssa on tottunut stressaamaan ja repimään viimeisiä takkuja aamuisin. Kisa-aamut on ilmeisesti kivoja! Lalo luuli taas joutuvansa kuumaan näyttelyyn juoksemaan, eikä olisi millään halunnut lähteä mukaan. Hilu ja Masa taas olivat hyvin innokkaina tulossa mukaan.
Parin mutkan jälkeen löydettiin perille ja etsittiin muut PON-porukat. Meitä olikin ilahduttavan paljon, joukkueet sekä kilpailevissa makseissa että alo medeissä! Lalo oli todella iloinen tajutessaan, että mehän ollaan aksakentällä!
Päivä oli taas todella kuuma. Lalolle ostettiin Forssan näyttelystä Hurtan viilennysloimi, joka jätkällä oli päällä nyt ensimmäistä kertaa. Vaikutti auttavan ihan hyvin, vähän vaikea sanoa, kun Lalo muutenkin vaan istuu ja läähättää häkissä ollessan. Lalo oli muuten reipas, mutta siihen vaikutti varmasti myös into agilitystä.
Meidän rataantutustuminen alkoi vähän kahden jälkeen. Rata oli tosin pyörinyt jo aamusta asti, joten oltiin käyty katsomassa sitä jo etukäteen. Rata oli kiva, kepit mietitytti, mutta muuten ei mitään ihmeellistä. Rata löytyy täältä.
Lalo lähti toisena, ja mua jännitti itse asiassa juuri lähtö kaikkein eniten. Lalolle kun on vaikeaa katsoa sivusta kun joku toinen menee radalla. Tätä treenataan kovasti ja edistystäkin on tullut paljon, mutta pelkäsin, ettei Lalo keskuty muhun yhtään. Ja ihan turhaan, heti kun päästiin kehänauhojen sisäpuolelle, Laltsu rupesi katsomaan mua tarkkaavaisena, että koska päästään menemään! Apuri piti Lalosta kiinni, joten ei tarvinnut edes karkaamista pelätä. Kentän reunalla oli myös paljon koiria ja ihmisiä ja hälinää, mutta Lalo katsoi vain muhun. On se jotain oppinut!
Rata alkoi hienosti. Keinun jälkeisellä hypyllä olin itse tiellä, eikä Lalo mahtunut kiertämään siivekettä, joten hyppäsi myös takaisin päin. Putki veti puoleensa, mutta A:n kontaktille Lalo osui lopulta hienosti. Kepit eivät sujuneet, varsinkaan kun edellinen koira oli pissannut kolmannelle kepille. Niitä pitää vaan treenata lisää ja lisää... A:lle Lalo pääsi karkaamaan, kun en ollut tajunnut sitä mahdollisuutta ollenkaan, vaikka sille oli melkein suora linja hypyltä... Ehkä mä vielä joskus opin ohjaamaan.
Kaiken kaikkiaan olen meidän suoritukseen tyytyväinen. Lalo veti hyvällä vauhdilla, eikä kuumuus näyttänyt haittaavan menoa. Lalo käyttäytyi muutenkin koko päivän todella hienosti, se ei ärissyt kenellekään ja isänsäkin kanssa oli teeman mukaisesti rauhallisesti samassa teltassa (toki eri häkeissä, mutta lähellä toisiaan).
Päivä oli tosi kiva, ensi vuonna uudestaan! Toivottavasti saataisiin kasaan ihan oikeasti kilpailevien joukkue, nyt kun kilpailevia oli lopullisessa joukkueessa vain puolet. Tai jos ei saada, niin yksilökisoihin ainakin.
Tässä vielä video.
00000 from Elli Heinilä on Vimeo.
Ainiin! Me sijoitutiin viimeisiksi :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti