Eläintenhoitajaksi

Aloitin uuden koulun elokuussa, ja nyt kun ollaan jo melkein neljäsosa käyty voisin vähän kertoa miten täällä on mennyt. Mun pitäisi siis valmistua eläintenhoitajaksi puolentoistavuoden päästä! Koulu on Huittisten ammatti- ja yrittäjäopisto, Kokemäen toimipiste.

Mä olen viihtynyt täällä ihan älyttömän hyvin, joka johtuu suurelta osin kivasta luokasta ja etenkin mahtavista kämppiksistä! Toki opiskeltavat asiatkin on tosi mielenkiintoisia, ja suurin osa opettajista asiansa osaavia).

Traktori...

Ensimmäinen jakso (eli ekat kahdeksan viikkoa) kului aika lailla opeteltaessa uuden koulun tapoihin. Lukioon verrattuna täällä edetään t o d e l l a hitaasti, mutta toisaalta iso osa käytävistä asioista on tulevan ammatin kannalta oikeasti tärkeitä (olin ehkä huono lukiolainen, joten ei sieltä ihan hirveästi mitään mieleen jäänyt). Eka jakso oli siis kokonaan teoriaa, istuttiin yhdessä ja samassa luokassa kahdeksan tuntia päivässä. Käytiin läpi mm. biologisia perusteita, eläinten ruuansulatusta  ja lisääntymistä.

Normaalisti meillä alkaa koulu 8.00 ja loppuu 15.15. Meillä on kai periatteessa 45 minuutin tunnit, mutta niitä on aina kaksi putkeen. Tähän asti on ollut aina kahta "ainetta" päivän aikana, eli ennen lounasta yhtä ja lounaan jälkeen toista. Paitsi perjantaisin, jolloin on koko päivä samaa ja koulusta päästään jo vähän yhden jälkeen. Meillä ei vaan ole juurikaan ollut perjantaisin koulua, vaan ollaan päästy jo torstaina lähtemään. Ennen koulun alkua on aamupala, päivällä lounas ja koulun jälkeen päivällinen. Ruoka ei maksa meille mitään ja on usein tosi hyvää, huomattavasti parempaa kuin aikaisemmissa kouluissa joissa oon ollut. 

Lalokin on päässyt mukaan kouluun!

Meidän opiskeluihin kuulu sekä pien- että tuotantoeläinpuolen juttuja tän ensimmäisen vuoden aikana. Eläinten hoitamisen lisäksi ollaan opeteltu käyttämään maatilalla tarvittavia työkoneita, kuten traktoria peräkärryn, paalipihtien tai etukuormaajan kanssa. Metsääkin ollaan käyty raivaamassa raivaussahoilla, ja ollaan me päästy raksahommiinkin. Ensimmäistä navettaa taidettiin kaikki jännittää aika paljon, koska kovin monella ei ollut lehmistä (eikä oikeastaan muistakaan isoista eläimistä) mitään kokemusta. Lypsämistä oltiin käyty teoriassa läpi aiemmin, mutta oli se silti aika jännää! Kunnolla lypsyn ja muutkin navettahommat oppi vasta navettaviikolla (tai siis kotieläinhoitovuorossa), jolloin navetassa käydään joka aamu ja ilta maanantaista sunnuntaihin. Pieneläimiä opitaan hoitamaan vastaavasti pieneläinhoitovuorossa. Molempia viikkoja on viisi koulun aikana, mulla on kumpaakin takana yksi viikko ja ajattelin niistä tehdä vielä oman postauksen.

Viime jakso oli kokonaan käytännönjuttuja, ja nyt kaksi seuraavaa on taas pelkkää teoriaa. Maanantaina meillä alkoi uusi jakso ja nyt käydään läpi yrityksen perustamista. Aika puuduttavaa kuunnella samaa opettajaa kahdeksan tuntia päivässä neljä päivää viikossa, varsinkaan kun oman yrityksen perustaminen ei ainakaan tällä hetkellä ole suunnitelmissa... Tammikuun lopussa päästään taas eläinasiaan, jolloin sama opettaja pitää vaan neljä tuntia putkeen ja on muutenkin kiinnostavampi aihe.

Meidän piti viikko sitten päättää suuntaudutaanko pien- vai tuotantoeläimiin. Valitsin pitkän mietinnän jälkeen pieneläimet, mutta aion käydä heti tähän perään myös tuotantoeläinpuolen jos (ja kun?) se on vielä lakimuutoksen jälkeen mahdollista. Se pidentäisi opintoja ainakin puoli vuotta, mutta sitten olisi huomattavasti monipuolisemman jatkomahdollisuudet. Ja on ne lehmät oikeesti aika kivoja! 

Keväällä alkaa ensimmäiset työssäoppimiset, ja ni1tä on kaksi heti putkeen. Ollaan yhdessä paikassa aina viisi viikkoa putkeen, eli kevään/kesän aikana on yhteensä kymmenen viikkoa toppia. Työssäoppimisten jälkeen alkaakin viiden viikon kesäloma, ja elokuun alussa alkaa jo toinen vuosi! Työssäoppimisia on yhteensä neljä koulun aikana, eli 20 viikkoa. 

Vaikka Kokemäki onkin tosi pieni kaupunki (täällä asuu vähän alle 8 000 ihmistä), ollaan me keksitty vapaa-ajalla vaikka mitä tekemistä, eikä aika ole käynyt pitkäksi. Parissa naapurikunnassakin on tullut käytyä, esimerkiksi keskiviikkona käytiin Huittisissa ratsastamassa. Ja kansainvälisenä kahvipäivänä ajeltiin Poriin kahville.

Säpilän silta

Mulla ei ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia sopeutua tänne, enkä kyllä yhtään ihmettele, että maalla asuvat ovat onnellisimpia. Aluksi  mulle naurettiin kun olin tunkemassa parkkikiekkoa aina kun pysähdyttiin, ihan niin kuin täällä sellaista tarvitsisi. Ja parkkiruudutkin on huomattavasti leveämpiä kuin Helsingissä. Eikä sillä oikeastaan ole mitään väliä saatko sen auton edes ruutuun kun vieressä on kolmekymmentä tyhjää paikkaa...